Joseph Smith ja Johanneksen ilmestys
Profeetta Joseph Smith hälvensi osaltaan jonkin verran Johanneksen ilmestystä ympäröivää salaperäisyyttä ja osoitti sen ajankohtaisuuden meidän aikanamme.
Valokuvakuvitus Christina Smith; Mark Steinerin teos Johannes Patmoksella, © Providence Collection
Johanneksen ilmestys kirjoitettiin ensimmäisellä vuosisadalla jKr., mutta se oli viimeinen niistä kirjoista, jotka hyväksyttiin Uuden testamentin kaanoniin (viralliseksi pyhäksi kirjoitukseksi). Jotkut kristityt oppineet ovat myöhempinä vuosisatoina kyseenalaistaneet kirjoittajan henkilöllisyyden, vastustaneet sen oppeja (esim. sen opetuksia tuhatvuotisesta valtakunnasta tai sen opetusta, että ihmiset tullaan tuomitsemaan tekojensa mukaan) ja pitäneet sen viittauksia Vanhaan testamenttiin ja sen näynomaista kerrontaa liian omituisena ja liian erilaisena verrattuna muihin Uuden testamentin kirjoituksiin.
Mutta tietyt kiistämättömät tosiasiat johtivat siihen, että kirja tuli yleisesti hyväksytyksi. Esimerkiksi monet varhaisimmista kristillisistä kirjoittajista mainitsivat Johanneksen ilmestyksen pitäen sitä apostoli Johanneksen kirjoittamana ja lainasivat sitä laajalti ja hyväksyvästi omissa kirjoituksissaan. Monet muut kirjat, joiden kanonisointia ei ole kyseenalaistettu, eivät ole saaneet osakseen sellaisia todisteita.
1800-luvun alkuun mennessä, jolloin Jumala kutsui Joseph Smithin palautuksen profeetaksi, Johanneksen ilmestys sisältyi lähes kaikkiin Raamatun versioihin ja sitä luettiin laajalti. Johanneksen näyn kuvakieli kiihotti ihmisten mielikuvitusta ja herätti monia erilaisia tulkintoja, kuten se tekee yhä edelleenkin.
Joseph Smith, joka oli aikojen täyttymisen taloudenhoitokauden profeetta, oli ainutlaatuisessa asemassa valaistakseen Johanneksen ilmestystä ja tehdäkseen siitä vähemmän pelottavan lukea ja ymmärtää. Hän teki sen ainakin kahdella tavalla: 1) hän selitti Johanneksen ilmestyksen tiettyjä kohtia ja laajensi sen taustaa ja 2) hän hälvensi sitä ympäröivää salaperäisyyttä.
Selitti ja laajensi
Paras esimerkki siitä, miten Joseph Smith selitti Johanneksen ilmestystä, on luvussa OL 77. Tämä ilmoitus, joka saatiin maaliskuussa 1832, sisältää kysymyksiä ja vastauksia, jotka koskevat Johanneksen ilmestyksen lukujen 4–11 tiettyjä jakeita. Profeetta sanoi, että tämä selitys ilmoitettiin hänelle, kun hän oli tekemässä innoitettua käännöstään Raamatusta (ks. luvun OL 77 johdanto).
Kysymykset ovat melko suoria ja pohjimmiltaan niissä kysytään: ”Mitä tämä tarkoittaa?” ja ”Milloin tämä tapahtuu?” Vastaukset ovat yhtä lailla suoria, vaikkakaan eivät aina kattavia. Profeetta Joseph Smithin etsimät ja saamat vastaukset rajaavat pois monia arvailevia tulkintoja ja auttavat meitä yleisesti ottaen näkemään, kuinka Johanneksen näky liittyy myöhempien aikojen työhön.
Tämä ilmoitus auttaa meitä esimerkiksi käsittämään, että Johanneksen ilmestyksen luvusta 5 alkaen hänen kuvaamansa seitsemän sinettiä kirjakäärössä kuvaavat seitsemää tärkeää aikakautta maailman historiassa ja että viimeiset kaksi ovat aikakausia, jotka koskevat meidän aikaamme ja meidän aikamme jälkeistä aikaa (ks. OL 77:6–7). Tämän ansiosta meidän on helpompi ymmärtää, miksi Johanneksen näky käsittelee niin paljon enemmän kuudetta ja seitsemättä sinettiä koskevia aikakausia kuin aiempia. Sitten Joseph Smithin ilmoituksessa selitetään, kuinka jotkin kuudennen sinetin kohdalla mainitut hahmot (neljä enkeliä ja 144 000 palvelijaa, jotka on merkitty sinetillä Israelin heimoista) liittyvät palautuksen ja kokoamisen työhön viimeisinä aikoina (ks. OL 77:9–11).
Tämä selittävä ilmoitus ei tietenkään ole ainoa asia, jolla profeetta Joseph Smith Raamattua kääntäessään lisäsi ymmärrystämme Johanneksen ilmestyksestä. Työskennellessään hän sai toisinaan innoitusta vain ilmaista tekstin selkeämmin1, ja usein hän sai myös innoitusta lisätä tai oikaista tekstiä osoittaakseen yhteyksiä muihin pyhien kirjoitusten kohtiin, jotta ne vahvistaisivat toisiaan.2 Osana Joseph Smithin raamatunkäännöstyötä näyttää siis olleen kutoa näitä yhteisiä lankoja eri pyhien kirjojen välille yhtenäisen opetusten ja profetioiden kuvakudoksen esittämiseksi, eikä Johanneksen ilmestys ole mikään poikkeus.
Yksityiskohta Paul Mannin teoksesta Jumalallisen Johanneksen ilmestys; yksityiskohta Thomas Francis Dickseen teoksesta Viljapellon Kristus
Lisäksi muiden ilmoitusten ja käännösten ansiosta Joseph Smith laajensi Johanneksen ilmestyksen taustoja osoittamalla, että se noudattaa eri profeettojen eri aikakausina saamien yleiskuvamaisten näkyjen mallia. Mormonin kirjassa ja Kallisarvoisessa helmessä kerrotaan, että Nefi, Jeredin veli, Mooses ja Henok saivat kukin samankaltaisia näkyjä, joissa näytettiin katsaus ihmiskunnan historiaan maailmanloppu mukaan lukien. Saamme myös tietää, että vaikka näille muille profeetoille näytettiin maailmanloppu, heitä kiellettiin kertomasta siitä maailmalle, koska Johannes oli asetettu ennalta kirjoittamaan siitä (ks. 1. Nefi 14:25–26). Niinpä Mormonin kirjassa, jonka profeetta Joseph Smith toi esiin, meille opetetaan, että meidän oli määrä saada Johanneksen kuvaus Jeesuksen Kristuksen toiseen tulemiseen johtavista tapahtumista ja että se on tutkimisemme arvoinen.
Tällaisen Joseph Smithin kautta ilmoitetun lisävalaistuksen ansiosta me kykenemme paremmin näkemään Johanneksen ilmestyksen kaikenkattavan sanoman: että ”Jumala tulee lopulta voittamaan Perkeleen täällä maan päällä, hyvä voittaa lopullisesti pahan, pyhät voittavat vainoojansa, Jumalan valtakunta voittaa ihmisten ja Saatanan valtakunnat. – – Voitto saavutetaan Jeesuksen Kristuksen avulla.”3 Lisäksi Joseph Smith tähdensi, että Johanneksen ilmestyksen sanoma keskittyy Jeesukseen Kristukseen toivomme keskipisteenä ja opettaa meille, että olemalla uskollisia Hänelle ja Hänen työlleen myöhempinä aikoina me voimme voittaa maailman.
Hälvensi salaperäisyyttä
Kirkon konferenssissa 8. huhtikuuta 1843 profeetta Joseph Smith sanoi: ”Johanneksen ilmestys on yksi selkeimmistä kirjoista, mitä Jumala on milloinkaan antanut kirjoittaa.”4 Tämä lausunto on saattanut järkyttää hänen kuulijoitaan, koska se oli niin täysin ristiriidassa heidän oman kokemuksensa kanssa. Mitä profeetta siis tarkoitti sillä?
Vaikka Joseph Smith todellakin avasi Johanneksen ilmestyksen salaisuuksia, tässä puheessa hän näyttää myös pyrkineen hälventämään siihen liittyvää salaperäisyyttä. Hän teki sen osoittamalla, että kirjan arvoituksellinen kuvakieli ei ole aina niin arvoituksellista kuin saatamme ajatella, ja että se, että pyhässä kirjoituksessa on vaikeaselkoista kuvakieltä, ei välttämättä tee siitä yhtään tärkeämpää tai merkityksellisempää meille.
Esimerkiksi kaikkialla muualla puheessaan Joseph Smith osoitti, että Johanneksen ilmestyksen huolellinen lukeminen voi rajoittaa sallittavia tulkintoja. Hän osoitti, että kirjan kolmessa ensimmäisessä luvussa käsitellään Johanneksen aikaa ja sitä, ”mitä pian on tapahtuva” (Ilm. 1:1), ja että loppuosassa kirjaa käsitellään sitä, ”mitä tämän jälkeen on tapahtuva” (Ilm. 4:1) eli Johanneksen ajan jälkeisiä tapahtumia.5 Rajaamalla sitä, mitä tapahtumia kuvakieli näissä osissa kirjaa voisi tarkoittaa, nämä aikamääreet hälventävät jonkin verran niiden salaperäisyyttä.
Lisäksi Joseph Smith opetti, että joskus olento on vain olento. Hän selitti, että kun Johannes sanoi näkevänsä taivaassa olentoja (ks. Ilm. 4:6), niin se, mitä hän todellisuudessa näki, oli – – olentoja taivaassa. Näin profeetta osoitti, että ainakin osa Johanneksen kuvauksessa näkemistä näyistä on kirjaimellista, kun taas osa on kuvaannollista.6 Hän selitti myös erään sellaisiin olentoihin liittyvän periaatteen:
”Aina kun Jumala antaa kuvaa tai eläintä tai mitä tahansa olentoa koskevan näyn, Hän pitää velvollisuutenaan antaa sen merkitystä koskevan ilmoituksen tai tulkinnan, muutoin emme ole vastuussa tai tilivelvollisia siitä, uskommeko siihen. Älkää pelätkö tulevanne tuomituiksi siitä, että ette tiedä jonkin näyn tai hahmon merkitystä, ellei Jumala ole antanut aihetta koskevaa ilmoitusta tai tulkintaa.”7
Kun tutkimme pyhiä kirjoituksia, tieto salaperäisten näkyjen jokaisen yksityiskohdan tulkinnasta ei ole välttämätöntä. Profeettojen kuvakielen arvoitukset eivät ole sama asia kuin Jumalan salaisuudet, jotka annetaan ihmiselle, joka ”tekee parannuksen ja osoittaa uskoa ja tuo julki hyviä tekoja ja rukoilee alati, lakkaamatta” (Alma 26:22).
Hälventämällä salaperäisyyttä Johanneksen ilmestyksestä profeetta poisti asioita, jotka olisivat saattaneet viedä huomion pois Jeesuksen Kristuksen evankeliumin tärkeämmistä asioista. Johanneksen näky antaa meille tietenkin tärkeitä tietoja myöhemmistä ajoista: luopumuksesta ja palautuksesta, Jeesuksen Kristuksen toisesta tulemisesta, Hänen voitostaan Saatanasta, Hänen tuhatvuotisesta valtakaudestaan sekä ylösnousemuksesta ja viimeisestä tuomiosta. Nämä asiat voivat auttaa meitä, kun pyrimme löytämään totuuden ja noudattamaan Herran tahtoa. Mutta jos takerrumme johonkin tiettyyn tulkintaan jostakin tuossa näyssä kuvatusta olennosta, voimme laiminlyödä asioita, joilla on eniten merkitystä.8
Kun tutkimme Johanneksen ilmestystä ja käytämme hyväksi profeetta Joseph Smithin kautta siihen saatua suurenmoista valaistusta, voimme nähdä, missä vaiheessa olemme laajaa maailmanhistoriaa ja Jumalan kanssakäymistä lastensa kanssa. Tuo tieto auttaa meitä näkemään, miten tärkeä on oma todistuksemme Jeesuksesta Kristuksesta ja miten tärkeää on osallistua täysin Hänen työhönsä näinä myöhempinä aikoina. Silloin voimme voittaa maailman ja Kristuksen kanssa periä Isältä kaiken (ks. Ilm. 3:21; 21:7).