Nuorille
Jonkun toisen Sarah
Kirjoittaja asuu Utahissa Yhdysvalloissa.
Minusta oli aiemmin vaikeata käyttää uskonkäsityksiäni vastauksena niinkin yksinkertaiseen kysymykseen kuin ”Mikset sinä juo kahvia?” Ennen käytin tekosyitä kuten ”Se on liian kitkerää” tai ”En pidä sen mausta”.
Miksi minua nolotti? Miksi en uskaltanut puolustaa sitä, mihin uskon? Ajatellessani asiaa jälkeenpäin en oikein ymmärrä, mitä pelkäsin. Muistan kuitenkin tarkalleen, milloin lakkasin piiloutumasta tekosyiden taakse.
Eräänä päivänä lukion englannin kielen tunnilla opettaja ilmoitti, että katsoisimme jakson televisiosarjasta, jonka tiesin olevan sellainen, että minun ei tulisi katsoa sitä. Muiden oppilaiden hurratessa innoissaan luokkatoverini Sarah viittasi ja pyysi saada poistua luokasta.
Kun opettaja kysyi syytä, Sarah vastasi asiallisesti: ”Koska minä olen mormoni, enkä katso ohjelmia, joissa kiroillaan.”
Hänen rohkeutensa puolustaa uskonkäsityksiään luokan edessä oli hämmästyttävä. Sarahin ansiosta minäkin nousin ylös ja odottelin omatunto puhtaana ohjelman päättymistä luokan ulkopuolella.
Olin muuttunut iäksi. Aloin selittää uskonkäsityksiäni sen sijaan että olisin vältellyt asiaa. Sen seurauksena sain itseluottamusta ja aloin osallistua yhä enemmän kirkon ja koulun toimintoihin.
En kertonut koskaan Sarahille, kuinka paljon hänen esimerkkinsä merkitsi minulle, mutta yritän noudattaa hänen esimerkkiään itseluottamuksesta. Ymmärrän nyt, ettei Jumalan suurenmoisen, pyhän kirkon jäsenenä oleminen ole millään tavalla hävettävää. Toivon, että minä voin esimerkilläni olla jonkun toisen Sarah.