Meidän palstamme
Palomiehet ja Jumalan taisteluvarustus
Kuvitus Julia Yellow
Oli rauhallinen päivä työvuorollani vapaapalokuntalaisena, joten päätin lukea Mormonin kirjaa. Kun yksi työtovereistani näki minut lukemassa, hän kysyi, tiesinkö minä, kuinka me nykyaikana voimme pukeutua Jumalan taisteluvarustukseen. Kun keskustelimme, tuli hälytys. Läheisessä kaupassa oli tulipalo.
Pukeuduimme ripeästi palomiehen varusteisiin ja suuntasimme suoraan palopaikalle. Liekit olivat valtavia, ja kun lähestyimme kauppaa, jotakin räjähti lähellämme. Liekit ympäröivät meidät. Räjähdys sai työtoverini ja minut hetkeksi menettämään suuntavaistomme. Varusteidemme ja suojavaatteidemme ansiosta säästyimme kuitenkin vammoilta.
Kun palasimme asemalle sammutettuamme tulipalon, kysyin työtoveriltani, muistiko hän kysymyksensä Jumalan taisteluvarustuksesta. Hän sanoi muistavansa, ja selitin, että Jumalan taisteluvarustus on kuin meidän suojaavat palomiehen varusteemme. Meidän täytyy aina pitää se yllämme, jotta voimme kestää vastustajan voimalliset hyökkäykset. Jos pidämme käskyt, meitä siunataan Jumalan taisteluvarustuksen suojaavalla voimalla ja Pyhä Henki on oppaanamme.
Fernando de la Rosa Marrón, Meksiko
Lempikohtani pyhissä kirjoituksissa
1. Sam. 16:7. ”Herra ei katso kuten ihminen. Ihminen katsoo ulkokuorta, mutta Herra näkee sydämeen.”
Ennen kirkkoon liittymistä olin aina pitänyt itseäni tavallisena ihmisenä, jolla on tavanomaisia kykyjä. Tunsin, ettei minulla ollut mitään arvokasta tarjottavana. Pelkäsin näyttää ihmisille, kuka olin, koska pelkäsin tulevani hyljeksityksi ja loukatuksi. Luulin, että kaikki ihmiset ympärilläni olivat minua vahvempia, viisaampia ja parempia.
Kaikki nämä ajatusmallit kuitenkin muuttuivat, kun minusta tuli Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsen. Sain tietää, että me olemme kaikki Jumalan lapsia, joilla on jumalallisia ominaisuuksia. Nyt ymmärrän, ettei ole olemassa mitään kisaa siitä, kuka on viisaampi, rikkaampi tai kauniimpi. Herran silmissä olemme kaikki samassa asemassa, ja Hän on se, joka toimii tuomarina – ei fyysisten ominaisuuksiemme perusteella vaan pohjautuen kuuliaisuuteemme ja haluumme seurata Hänen asettamaansa polkua.
Joan Azucena, Filippiinit
Voitko tulla töihin sunnuntaina?
Kuvitus Julia Yellow
Kun olin 15-vuotias, sain lujan todistuksen Jeesuksen Kristuksen evankeliumista, ja liityin iloisena kirkkoon. Siihen aikaan kävin töissä auttaakseni perheemme elatuksessa. Pian kasteeni jälkeen menetin kuitenkin työpaikkani.
Minun oli pian löydettävä uusi työpaikka, koska perheeni oli riippuvainen tuloistani, mutta jokaiseen hakemaani työpaikkaan vaadittiin työskentelyä sunnuntaisin. Hylkäsin monta työtarjousta, koska tiesin, että minun täytyy olla sunnuntaisin kirkossa (ks. OL 59:9–10).
Kahden kuukauden etsimisen jälkeen en vieläkään ollut löytänyt työpaikkaa. Äitini ei ollut kirkon jäsen, ja vaikka hän uskoi Jumalaan, hän oli todella vihainen siitä, että hylkäsin niin monta työpaikkaa.
Eräänä iltana hän katsoi minuun silmät kyynelissä ja kysyi: ”Miksi Jumala sallii tämän tapahtua meille, vaikka olet niin uskollisesti tehnyt sen, mikä on oikein?”
Minä vastasin: ”Äiti, en tiedä, miksi meille tapahtuu näin, mutta tiedän, että minä teen oikein, ja tiedän, että Jumala tulee siunaamaan meitä sen ansiosta.”
Seuraavana aamuna joku tarjosi minulle huomattavan rahasumman, jos olisin kaksi päivää siirtämässä painavia tavaroita yhdestä talosta toiseen. Työ oli rankkaa, mutta kun sain rahat, menin suoraan kotiin ja pidin kiitosrukouksen. Löysin pian hyvän työpaikan, jossa sain pitää sunnuntait vapaina, enkä ole sittemmin ollut koskaan työttömänä.
Olen iloinen, että päätin pyhittää lepopäivän. Elämässä on paljon haasteita, mutta tiedän, että jos yritämme olla vahvoja noista haasteista huolimatta, Herra siunaa meitä.
Sahil Sharma, Intia