2013
Mitä Agung oppi sulkapallosta
Tammikuu 2013


Mitä Agung oppi sulkapallosta

Indonesialainen teini oppii, että toivo auttaa häntä olemaan antamatta periksi.

Kuva
young man with badminton racquet

On tyypillisen kostea päivä Jogjakartassa Indonesiassa, ja hiki tippuu Agungin otsalta, kun hän odottaa vastustajansa syöttöä. Sulkapallo-ottelu on tiukka, ja 15-vuotias on täynnä voitontahtoa.

Kiivaan pallottelun jälkeen hänen vastustajansa lennättää sulan toivottomasti Agungin ulottumattomiin. Koska Agung ei halua antaa pistettä pelin ollessa niin tasaveroinen, hän sukeltaa sulan perään mutta ei aivan ehdi – ja vuotaa verta liu’uttuaan pitkin betonikenttää.

On helppoa nähdä, että Agung rakastaa kilpasulkapalloa. Mutta hän ei uneksi ryhtyvänsä ammattimaiseksi sulkapallonpelaajaksi. Hän ei aio tehdä valintaa olympialaisissa pelaamisen ja lähetystyön välillä. Hän myöntää, ettei ole erityisen hyvä lajissa.

Miksi siis tämä pienikokoinen teini, jolla on iloinen hymy, yrittää niin ankarasti? Toivon vuoksi.

”Uskon, että voin tulla paremmaksi”, hän sanoo.

Syytä toivoon

Toivo on se syy, miksi teemme monia asioita. Me harjoittelemme, koska me toivomme, että meistä voi tulla vahvempia ja terveempiä. Me harjoittelemme jonkin soittimen soittamista, koska me toivomme, että voimme oppia soittamaan paremmin. Agung harjoittelee sulkapallon pelaamista, koska hän toivoo tulevansa paremmaksi pelaajaksi.

”Ellen toivoisi tulevani yhtään paremmaksi enkä koskaan voittavani, olisi hyvin helppoa antaa periksi”, Agung sanoo.

Toivo on olennainen osa pelastussuunnitelmaa. Toivo siitä, että me voimme saada anteeksi, johtaa meidät tekemään parannuksen ja yrittämään uudelleen, jos epäonnistumme jonkin käskyn pitämisessä.

Saatanan hyökkäykset toivoa vastaan

Kaksi Saatanan parhaista aseista meitä vastaan ovat epäilys ja lannistaminen. Hän ei kyennyt tekemään tyhjäksi taivaallisen Isän suunnitelmaa estämällä sovituksen. Mutta hän yrittää yhä tehdä tyhjäksi sovituksen puhdistavat vaikutukset elämässämme, jos hän voi riistää toivomme siitä, että me voimme saada anteeksi.

”Saatana haluaa, että me menetämme toivon”, Agung sanoo, ”koska kun me annamme periksi, me ajaudumme kauas taivaallisesta Isästä.”

Jos Saatana kuitenkin onnistuu lannistamaan meidät, aina on keinoja löytää toivo uudelleen.

Toivon löytämistä

Kun me tarvitsemme toivoa tulevaisuuteen, voimme katsoa menneisyyttä. Agung käyttää kouluun liittyvää esimerkkiä, joka on opettanut hänelle tämän asian. ”Olen huomannut, että jos opiskelen ahkerasti, voin menestyä kokeissani”, hän sanoo. ”Tuon kokemuksen ansiosta minulla on toivo siitä, että jos harjoittelen ahkerasti, voin tulla paremmaksi sulkapallossa”, hän sanoo. ”Kokemukseni antaa minulle toivoa.”

Kun me tarvitsemme toivoa Jeesukseen Kristukseen, me voimme löytää sitä sekä menneistä kokemuksistamme sovituksen voiman myötä (ks. Room. 5:4) että muiden kokemuksista, kuten kokemuksista, joita kenties kuulee sakramenttikokouksessa tai pyhäkoulun oppiaiheessa tai lukee Liahonasta tai pyhistä kirjoituksista (ks. MK Jaak. 4:4–6).

Kun tutkimme profeettojen toiveikkaita sanoja, kun rukoilemme toivon hengellistä lahjaa ja opimme tunnistamaan Vapahtajan voiman elämässämme, uskomme Häneen vahvistuu ja samoin vahvistuu toivomme, että Hän auttaa meitä tulevaisuudessa.1

Älä koskaan anna periksi

Agung tietää, ettei hänestä luultavasti koskaan tule ammattiurheilijaa, mutta hän tietää, että niin kauan kuin hän jatkaa yrittämistä, on toivoa, että hän kehittyy.

Hän on oppinut, että toivon suuri voima on tässä: ”Toivoa on niin kauan kuin et anna periksi”, hän sanoo.

Elämässä suurin toivon lähde on Jeesuksen Kristuksen sovitus. Sovituksen ansiosta me voimme tehdä parannuksen, kun olemme tehneet väärin. Se merkitsee myös sitä, että sovituksen ansiosta me emme ole epäonnistuneet elämämme testissä, kun teemme virheen, ellemme lakkaa yrittämästä tehdä parannusta ja olla kuuliaisia.

Siksi Agung kutsuu edelleen joka sunnuntai isäänsä kirkkoon. Siksi hän yrittää puolustaa sitä, mikä on oikein, silloinkin kun hänen ystävänsä eivät tee niin. Siksi hän tekee tunnin pituisen edestakaisen polkupyörämatkan seurakuntakeskukseen niin usein mennäkseen seminaariin, toimintailtaan, sunnuntaikokouksiin, lähetyssaarnaajien valmentautumiskursseille ja auttaakseen rakennuksen siivoamisessa.

”Ei ole helppoa yrittää olla kuin Jeesus”, Agung sanoo. ”Joskus lannistun, mutta en anna periksi. Koska Hän antoi uhrin minun puolestani, minulla on toivoa, että voin olla parempi.”

Sovituksen ansiosta meillä on toivoa. Ja toivon ansiosta sovitus voi muuttaa elämämme.

Viite

  1. Ks. Dieter F. Uchtdorf, ”Toivon ääretön voima”, Liahona, marraskuu 2008, s. 21–24.

Valokuvat Adam C. Olson