2013
Usko, toivo ja ihmissuhteet
Tammikuu 2013


Usko, toivo ja ihmissuhteet

Kuva
Vanhin Michael T. Ringwood

Oman halun, uskon ja toivon pitäisi kannustaa meitä kehittämään ihmissuhteita, jotka johtavat avioliittoon.

”Teitkö tosiaan luettelon plussista ja miinuksista?” Kysymys, jonka teini-ikäinen poikani esitti ällistyneellä äänellä, viittasi luetteloon, jonka hän oli löytänyt yhdestä päiväkirjastani. Se ei ollut mikä tahansa vanha luettelo eduista ja haitoista, vaan luettelo, jonka olin tehnyt 30 vuotta sitten, ennen kuin kosin hänen äitiään. En tiedä, kuinka moni mies tekee sellaisen luettelon, mutta kun 24-vuotiaana opiskelijana pohdin ajatusta naimisiinmenosta, tuntui vain oikealta tehdä niin.

En muista, että poikani olisi tuona päivänä esittänyt mitään muita kysymyksiä seurustelustamme, sillä hän oli niin keskittynyt luetteloon. Voin vieläkin nähdä hänet sieluni silmin huutamassa sisaruksilleen: ”Isä teki listan äidistä! Tulkaa katsomaan!” Mutta nyt kun muistelen sitä, keksin monia kysymyksiä, joita hän olisi voinut esittää.

Etkö sinä rakastanut häntä? Sen olisi pitänyt olla poikani ensimmäinen kysymys. Vastaukseni olisi ollut myönteinen. Siitä syystä minä sen luettelon tein. Minä todella rakastin häntä ja halusin enemmän kuin mitään muuta, että hän olisi onnellinen. Luettelossa oli pikemminkin kyse siitä, voisinko tehdä hänet onnelliseksi, kuin siitä, rakastinko häntä vai en.

Eikö teillä ollut hauskaa yhdessä? Jälleen vastaukseni olisi ollut myönteinen. Siitä syystä minä sen luettelon tein. Sillä tavoin näkisin, voisiko se toiveeni toteutua, että hänellä olisi aina hauskaa kanssani.

Etkö uskonut, että hän oli se oikea? Tämä on kenties kaikista kysymyksistä kiinnostavin. Olisin vastannut myöntävästi. Minä luotin siihen, että hän oli ”se oikea”, mutta halusin varmistua, että luottamukseni innoittaisi minua omalta osaltani toimimaan niin, että onnistuisimme.

En tainnut silloin täysin ymmärtää, millainen vaikutus lähetysjohtajani opetuksilla uskosta ja sen osatekijöistä – omasta halusta, luottamisesta ja toivosta – oli seurusteluuni. Kun olen ajan kuluessa saanut selkeämmän näkemyksen, olen hyvin kiitollinen lähetysjohtaja F. Ray Hawkinsille hänen vaikutuksestaan minuun. Minulla on yhä muistiinpanot, joita tein 20-vuotiaana lähetyssaarnaajana, kun nuori lähetysjohtajani avasi pyhät kirjoitukset ja selitti uskon osatekijöitä, jotka myöhemmin vaikuttaisivat elämäni tärkeimmän päätöksen tekemiseen.

Alman opetuksia uskosta

Niitä asioita, joita lähetysjohtaja Hawkins opetti uskosta, olivat muun muassa Alman opetukset soramilaisten keskuudessa oleville köyhille. Alma toi esiin, että uskoa pitää olla edes vähän, ja hän kuvasi sitä haluna uskoa (ks. Alma 32:27). Se, että haluamme jotakin tapahtuvan, on meille voimakas vaikutin ottaa välttämättömät askeleet uskomme lisäämiseksi.

Toinen uskon osatekijä on se, jonka Alma opetti syntyvän halusta: luottaminen. Hän neuvoi soramilaisia antamaan heidän halunsa tehdä heissä työtä, kunnes he uskoivat sillä tavalla, että he voivat antaa hänen sanoilleen sijaa sydämessään (ks. jae 27). Tämä halun ja luottamisen yhdistelmä alkaa paisua sydämessämme, ja me tunnistamme sen hyväksi. Se alkaa avartaa sieluamme ja valaista ymmärrystämme. Se alkaa olla ihanaa. (Ks. jae 28.)

Toivo on myös tärkeä uskon osatekijä. Alma sanoi nöyrille soramilaisille, että usko ei ole täydellistä tietoa asioista. Se on sen toivomista, ”mikä ei näy mutta on totta” (Alma 32:21). Myös Mormon opetti, että toivo on uskon välttämätön osatekijä, kun hän sanoi Moronille: ”Kuinka te voitte saavuttaa uskon, ellei teillä ole toivoa?” (Moroni 7:40.) Toivoa voidaan kuvailla kykynä nähdä jotakin parempaa tulevaisuudessa.1 Luetteloni oli oma tapani katsoa tulevaisuuteen uskon silmin ja Abrahamin tavoin päättää, että minulle ”oli olemassa suurempaa onnea ja rauhaa” (Abr. 1:2), kun olisin naimisissa vaimoni kanssa.

Koska minulla oli oma haluni uskon osana, tarvitsin luottamusta ja toivoa uskoni täydennykseksi ja minun oli ryhdyttävä toimeen kosimalla Rosalieta. Se luettelo – oma julistukseni halusta, luottamuksesta ja toivosta – oli tärkeä, koska se antoi minulle rohkeutta ryhtyä tarvittavaan toimintaan uskoni täydennykseksi. Jaakob opetti, että usko ilman tekoja on kuollut (ks. Jaak. 2:17). Mikään määrä halua, luottamusta tai toivoa ei olisi auttanut minua saamaan suurempaa onnea ja rauhaa, jota olen kokenut avioliitossa, elleivät nuo osatekijät olisi johdattaneet minua esittämään tuota tärkeää kysymystä. (Valitettavasti kävi niin, että kun ensimmäisen kerran kosin Rosalieta, hänen vastauksensa oli kielteinen, mutta se onkin sitten toinen tarina. Sellaisissa tilanteissa – kun asiat eivät suju suunnitelmamme tai aikataulumme mukaan – uskolla on edelleen olennainen tehtävä elämässämme.) Meiltä kummaltakin vaadittiin hieman sinnikkyyttä ja kärsivällisyyttä, ja me menimme aikanaan naimisiin eräänä lumisena joulukuun päivänä 1982.

Usko on tärkeää kaikessa, mitä teemme, mukaan lukien treffeillä käynti ja seurustelu. Halun, luottamuksen ja toivon, että meitä odottaa todellakin suurempi onni ja rauha, tulisi saada meidät toimimaan luodaksemme ihmissuhteita, jotka johtavat avioliittoon. Haluatko noudattaa onnensuunnitelmaa? Luotatko siihen, että suunnitelman noudattaminen johtaa suurempaan onneen ja rauhaan? (Voit uskoa minua, kun sanon sinulle, että suunnitelman noudattaminen ja avioliiton solmiminen temppelissä todella johtavat suurempaan onneen ja rauhaan.) Toivotko onnellista avioliittoa? Pystytkö toivosi avulla näkemään itsesi paremmassa paikassa tulevaisuudessa? Jos vastauksesi näihin kysymyksiin on myönteinen, niin sinun täytyy täydentää uskoasi ryhtymällä toimeen. Pyydä jotakuta treffeille! Ota vastaan kutsu lähteä treffeille! Hakeudu tilanteisiin, jotka voisivat johtaa siihen, että tapaat muita samanmielisiä nuoria aikuisia. Lyhyesti sanottuna: lähde tielle, joka johtaa suurempaan onneen ja rauhaan.

Joseph Smithin esimerkki uskosta

Tarkastelkaamme Joseph Smithiä esimerkkinä uskosta sekä halun, luottamuksen ja toivon osoittamisesta.

Joseph halusi löytää Jeesuksen Kristuksen tosi kirkon. Hänen halunsa oli niin suuri, että se johti hänet pyhien kirjoitusten ääreen, ja sieltä hän luki: ”Jos kuitenkin joltakulta teistä puuttuu viisautta, pyytäköön sitä Jumalalta” (Jaak. 1:5). Hän pohti tuota pyhien kirjoitusten kohtaa. Hän halusi saada viisautta, ja hän luotti siihen, että hän saisi sitä, jos hän pyytäisi Jumalalta. Hän teki sen, mikä oli johdonmukaisinta: hän rukoili ja pyysi Jumalalta. Ajatelkaapa sitä hetkinen. Josephilla oli halu tietää totuus. Hän luotti Jaakobin sanoihin. Hän toivoi vastausta. Mutta jos hän olisi jäänyt siihen, me emme olisi täällä tänään. Uskon osoittaminen tarkoitti sitä, että hänen oli mentävä lehtoon ja rukoiltava. Minä uskon, että kun Joseph meni lehtoon rukoilemaan, hän odotti tulevansa sieltä vastauksen kera. Hän ei ehkä odottanut näkevänsä taivaallista Isää ja Jeesusta Kristusta, mutta hän odotti vastausta. Mikä suurenmoinen esimerkki uskosta! Hänellä oli halu, hän luotti, hän toivoi ja ryhtyi toimeen.

Neljätoistavuotiaan pojan usko muutti maailman. Josephin pyhässä lehdossa pitämän rukouksen ansiosta taivaat avautuivat ja Jumala puhui jälleen lapsilleen profeetan välityksellä.

Yksi sinun tilaisuuksistasi osoittaa uskoa

Herra puhuu edelleen tänä aikana profeettansa välityksellä. Presidentti Thomas S. Monson sanoi vain noin puolitoista vuotta sitten:

”On olemassa vaihe, jossa on aika ajatella vakavasti avioliittoa ja etsiä kumppania, jonka kanssa haluatte viettää iankaikkisuuden. Jos valitsette viisaasti ja sitoudutte avioliittonne onnistumiseen, tässä elämässä ei ole mitään, mikä tuottaisi teille suurempaa onnea.

– – Kun solmitte avioliiton, haluatte tehdä sen Herran huoneessa. Teille, joilla on pappeus, ei pitäisi olla mitään muuta vaihtoehtoa. Varokaa, ettette tuhoa kelvollisuuttanne solmia avioliitto siten. Te voitte pitää seurustelunne sopivissa rajoissa samalla kun teillä yhä on suurenmoisen hauskaa.”2

Halusi, luottamuksesi ja toivosi eivät ehkä ilmene luettelon muodossa, kuten minun kohdallani, mutta osoititpa näitä ominaisuuksia millä tavoin tahansa, ne auttavat sinua täydentämään uskoasi seuraamalla Herran profeettaa etsiäksesi kumppanin, jonka kanssa voit kokea suurempaa onnea. Halusi, luottamuksesi ja toivosi auttavat sinua myös valitsemaan viisaasti.

Ne siunaukset, jotka tulevat siitä, että päättää tavoitella ja vaalia iankaikkista avioliittoa, johtavat meidät kokemaan evankeliumin hedelmiä, joita Alma kuvaili mitä kallisarvoisimmiksi, makeammiksi kaikkea, mikä on makeaa, ja puhtaammiksi kaikkea, mikä on puhdasta. Hän sanoi: ”Te saatte kestitä itseänne [näillä hedelmillä] kylliksenne, niin ettei teidän ole nälkä eikä jano.” (Alma 32:42.) Sen sijaan, että pelkäisit tulevaisuutta, osoita uskoa, jonka ansiosta voit vaatia osaksesi Herran lupaukset.

Viitteet

  1. Ks. Dennis F. Rasmussen, ”What Faith Is”, julkaisussa The Lectures on Faith in Historical Perspective, toim. Larry E. Dahl ja Charles D. Tate jr., 1990, s. 164.

  2. ”Pappeuden voima”, Liahona, toukokuu 2011, s. 67–68.

Valokuvakuvitus Ann Higgins

Valokuvakuvitus Craig Dimond ja Justin John Soderquist