2013
Lähetystyö
Tammikuu 2013


Kotikäyntiopetussanoma

Lähetystyö

Tutkikaa rukoillen tätä aineistoa ja keskustelkaa siitä tarkoituksenmukaisella tavalla niiden sisarten kanssa, joiden luona käytte. Käyttäkää artikkelin kysymyksiä apuna vahvistaaksenne sisarianne ja tehdäksenne Apuyhdistyksestä aktiivisen osan omaa elämäänne. Lisää tietoa on osoitteessa reliefsociety.lds.org.

Kuva
Apuyhdistyksen sinetti

Usko, perhe, auttaminen

Myöhempien aikojen pyhät lähetetään ”tekemään työtä [Herran viinitarhassa] ihmissielujen pelastamiseksi” (OL 138:56), mihin sisältyy lähetystyö. Me emme tarvitse virallista lähetystyökutsua evankeliumin eteenpäin viemiseen. Ympärillämme on ihmisiä, joiden elämää evankeliumi tulee siunaamaan, ja kun me valmistaudumme, Herra tulee käyttämään meitä. Kotikäyntiopettajat voivat omaksua vastuulliset hengelliset tehtävänsä ja auttaa ”ihmisen kuolemattomuuden ja iankaikkisen elämän [toteuttamisessa]” (Moos. 1:39).

Kun profeetta Joseph Smith järjesti Apuyhdistyksen vuonna 1842, hän sanoi, että naisten tulee paitsi pitää huolta köyhistä niin myös pelastaa sieluja.1 Se on edelleen tarkoituksemme.

”Herra – – antaa todistuksen totuudesta niille, jotka todistavat muille ihmisille”, presidentti Dieter F. Uchtdorf, toinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa, on sanonut. ”Edelleen Herra odottaa kirkkonsa jäsenten avaavan suunsa aina ja julistavan Hänen evankeliumiaan riemun äänellä [ks. OL 28:16]. – – Joskus todistuksen yksittäinen ilmaus voi panna liikkeelle tapahtumia, jotka vaikuttavat jonkun elämään iankaikkisesti.”2

Pyhistä kirjoituksista poimittua

OL 1:20–23; 18:15; 123:12

Historiastamme poimittua

Kertomus Olga Kovářovásta entisessä Tšekkoslovakiassa on Apuyhdistyksemme historiassa esimerkki jäsenlähetystyöstä. Olga oli 1970-luvulla suorittamassa tohtorintutkintoa ja hänellä oli syvemmän hengellisen elämän nälkä. Hän pani merkille 75-vuotiaan Otakar Vojkůvkan, myöhempien aikojen pyhän. ”[Otakar] näytti minusta iältään 75-vuotiaalta, mutta sydämeltään hän oli lähempänä 18-vuotiasta ja täynnä iloa”, Olga sanoi. ”Se oli kovin epätavallista Tšekkoslovakiassa tuona kyynisyyden aikana.”

Olga kysyi Otakarilta ja tämän perheeltä, kuinka he löysivät iloa. He tutustuttivat Olgan muihin kirkon jäseniin ja antoivat hänelle Mormonin kirjan. Hän luki sitä innokkaasti, ja pian hänet kastettiin ja konfirmoitiin. Siitä asti Olga on ollut hyvää aikaansaavana voimana poliittisen sorron ja uskonnollisen vainon maailmassa. Hän palveli Apuyhdistyksen johtajana pienessä seurakunnassaan ja auttoi muiden sielun pelastamisessa tuomalla heitä Kristuksen luokse.3

Viitteet

  1. Ks. Kirkon presidenttien opetuksia: Joseph Smith, 2007, s. 473.

  2. ”Odotusta Damaskoksen tiellä”, Liahona, toukokuu 2011, s. 76–77.

  3. Ks. Tyttäriä minun valtakunnassani – Apuyhdistyksen historiaa ja työtä, 2011, s. 98–101.

Valokuvakuvitus Matthew Reier