2013
Annan valoni loistaa
Tammikuu 2013


Annan valoni loistaa

Dolores Sobieski, Kalifornia, USA

Oli eteläiselle Kalifornialle epätavallinen päivä: ukkosta, salamoita, kaatosadetta ja tukahduttavaa hellettä. Odotin innoissani pääseväni rentoutumaan ja katselemaan elokuvaa ilmastoidussa kodissani. Mutta juuri kun istuuduin, tunsin, että minun pitäisi soittaa ystävälleni Sherrillille.

Kun soitin, sain tietää, että hän oli ollut vailla sähköä aamusta lähtien. Hän pelkäsi, että hänen pakasteensa sulaisivat ja maitonsa menisi piloille, joten siirsimme hänen ruokansa minun jääkaappiini.

Seuraavana iltana Sherrill ja minä seisoimme hänen talonsa edessä. Jokainen talo hänen puolellaan tietä oli täysin pimeä, kun taas vastakkaisella puolella katua sähköt toimivat. Etenkin yksi talo kiinnitti huomioni. Suoraan kadun toisella puolen oleva talo oli täynnä valoa, ja ihmiset istuivat kuistilla jutellen, nauraen ja nauttien olostaan.

Seuraavina päivinä en kyennyt saamaan tuota näkymää pois mielestäni. Vastakohta oli hätkähdyttävä: täydellinen pimeys toisella puolen katua ja kirkkaat valot toisella, ihmiset istumassa pimeydessä, kun heidän naapurinsa nauttivat valosta.

Tuo kuva sai minut pohtimaan, kuinka usein olin noiden kadun toisella puolen olevien ihmisten kaltainen – nautin evankeliumin valosta, kun muut istuivat pimeydessä. Kuvittelin itseni istumassa kuistillani muutaman kirkon ystävän kanssa nauttien evankeliumin valosta jakamatta sitä muiden kanssa.

Jokainen maailmassa syntyy valon kera – Kristuksen valon. Meillä kirkon jäsenillä on etuoikeus lisätä tuota valoa kertomalla evankeliumista. Vapahtaja on opettanut:

”Katso, sytytetäänkö kynttilä ja pannaan vakan alle? Ei, vaan kynttilänjalkaan, ja se antaa valoa kaikille huoneessa oleville;

niin loistakoon siis teidän valonne tämän kansan edessä, että se näkisi teidän hyvät tekonne ja ylistäisi Isäänne, joka on taivaassa.” (3. Nefi 12:15–16.)

Meillä kirkon jäsenillä on vastuu siitä, että annamme todistuksemme Kristuksesta loistaa niin, että kaikki voivat sen nähdä – etenkin ne, jotka ovat hengellisessä pimeydessä. Tuon kokemuksen jälkeen päätin olla sellainen ihminen, jonka taivaallinen Isä voi luottaa tulevan alas kuistini mukavuudesta ja vievän evankeliumin valon naapureilleni, jotka ovat pimeydessä.