2010–2019
Siunattuja ja onnellisia ovat ne, jotka pitävät Jumalan käskyt
Lokakuu 2015


Siunattuja ja onnellisia ovat ne, jotka pitävät Jumalan käskyt

Herran asettamat suoja-aidat muodostavat meille turvasataman pahoilta ja tuhoisilta vaikutuksilta.

Jokin aika sitten vieraillessani Australiassa matkustin kauniille hevosenkengän muotoiselle lahdelle, joka tunnetaan hyvänä lainelautailupaikkana. Rannalla kävellessäni katselin lumoutuneena mahtavaa näkyä, joka muodostui lahden suulla murtuvista suurista aalloista ja rantaa kohti vyöryvistä pienemmistä aalloista.

Jatkaessani kävelyä kohtasin joukon amerikkalaisia lainelautailijoita. He olivat selvästi harmissaan jostakin ja puhuivat äänekkäästi merelle päin viittoillen. Kun kysyin heiltä, mikä oli hätänä, he osoittivat lahden suulle, jossa suuret aallot murtuivat.

”Katso tuonne”, yksi heistä sanoi minulle vihaisena. ”Näetkö tuon aidan?” Tarkemmin katsoessani näin kuin näinkin koko lahdensuun yli ulottuvan suoja-aidan juuri siellä missä suuret, houkuttelevat aallot murtuivat. Suoja-aita näytti siltä, että se oli tehty vahvasta verkosta, ja se pysyi pinnalla vedenpäällisten kellukkeiden varassa. Lainelautailijat sanoivat sen ulottuvan merenpohjaan asti.

Amerikkalainen lainelautailija jatkoi: ”Tulimme tänne varta vasten saadaksemme elämämme tilaisuuden lautailla näillä suurilla aalloilla. Voimme kyllä lautailla lahden pienemmillä aalloilla, mutta aidan vuoksi meidän on mahdotonta päästä lautailemaan suurille aalloille. Meillä ei ole aavistustakaan, miksi tuo aita on tuolla. Tiedämme vain, että se on täysin pilannut lomamatkamme.”

Amerikkalaislautailijoiden kiihkoillessa yhä enemmän mielenkiintoni kohdistui toiseen lähellä olevaan lainelautailijaan. Kyseessä oli vanhempi mies – selvästikin paikallista väkeä. Hän vaikutti yhä kärsimättömämmältä kuunnellessaan alati voimistuvia valituksia aidasta.

Lopulta hän nousi ylös ja käveli ryhmän luokse. Mitään sanomatta hän otti repustaan kiikarin ja antoi sen yhdelle surfaajista osoittaen kohti suoja-aitaa. Kukin lainelautailijoista katsoi sitä kiikarilla. Kun tuli minun vuoroni, näin suurennuksen avulla sellaista, mitä en ollut aiemmin nähnyt: selkäeviä – suoja-aidan toisella puolella olevan riutan lähellä oli suuria haikaloja syömässä.

Ryhmä hiljeni nopeasti. Vanha lainelautailija otti kiikarinsa ja kääntyi mennäkseen poispäin. Niin tehdessään hän sanoi jotakin, mitä en koskaan unohda: ”Älkää turhaan valittako suoja-aidasta”, hän sanoi. ”Se on ainoa asia, joka estää teitä joutumasta hain ruoaksi.”

Sillä kauniilla hiekkarannalla seisoessamme meidän näkökulmamme oli yhtäkkiä muuttunut toisenlaiseksi. Aita, joka oli vaikuttanut tiukalta ja rajoittavalta – joka näytti estävän todella suurilla aalloilla lautailemisen hauskuuden ja jännityksen – olikin muuttunut joksikin aivan toisenlaiseksi. Heti kun aloimme ymmärtää aivan pinnan alla vaanivaa vaaraa, aita alkoikin edustaa turvaa, suojaa ja rauhaa.

Kun te ja minä kuljemme elämän polkuja ja tavoittelemme unelmiamme, Jumalan käskyt ja mittapuut – kuten tuo suoja-aita – voivat joskus olla vaikeita ymmärtää. Ne saattavat tuntua tiukoilta ja peräänantamattomilta sulkiessaan meiltä polun, joka näyttää hauskalta ja jännittävältä ja jota hyvin monet muut kulkevat. Apostoli Paavali kuvailikin, että ”nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta”1, niin rajoittuneen näkökulman turvin, ettemme useinkaan voi ymmärtää aivan pinnan alla vaanivia suuria vaaroja.

Mutta Hän, joka käsittää kaiken2, tietää tarkalleen, missä nuo vaarat ovat. Hän antaa meille käskyjensä ja rakastavan johdatuksensa välityksellä jumalallista ohjausta, jotta voimme välttää vaarat – jotta voimme valita elämässämme sellaisen suunnan, jossa olemme turvassa hengellisiltä saalistajilta ja synnin ammottavilta kidoilta.3

Me osoitamme rakkautemme Jumalaa kohtaan – ja meidän uskomme Häneen – tekemällä joka päivä aivan parhaamme seurataksemme polkua, jonka Hän on antanut meidän kuljettavaksemme, ja pitämällä Hänen meille antamansa käskyt. Ilmennämme tuota uskoa ja rakkautta erityisesti tilanteissa, joissa emme täysin ymmärrä syytä Jumalan käskyille tai sille nimenomaiselle polulle, jota Hän haluaa meidän kulkevan. On melko helppoa pysyä suoja-aidan sisäpuolella, kun saamme tietää, että heti sen ulkopuolella parveilee terävähampaisia saalistajia. On vaikeampaa pysytellä suoja-aidan sisäpuolella, jos näemme sen toisella puolella vain jännittäviä ja houkuttelevia aaltoja. Kuitenkin juuri noina aikoina – jolloin päätämme harjoittaa uskoamme, luottaa Jumalaan ja osoittaa rakastavamme Häntä – voimme kehittyä ja saavuttaa eniten.

Uuden testamentin Ananias ei voinut käsittää Herran käskyä etsiä Saul ja siunata hänet – mies, jolla oli kirjaimellisesti lupa vangita kaikki Kristukseen uskovat. Koska Ananias kuitenkin noudatti Jumalan käskyä, hänellä oli tärkeä rooli apostoli Paavalin hengellisessä syntymässä.4

Kun luotamme Herraan, osoitamme uskoamme, noudatamme Hänen käskyjään ja kuljemme Hänen meille viitoittamaansa polkua, me tulemme enemmän sellaisiksi kuin Hän haluaa meidän tulevan. Juuri tämä ”tuleminen” – tämä sydämen kääntyminen – on kaikkein tärkeintä. Kuten vanhin Dallin H. Oaks on opettanut meille: ”Ei riitä, että tekee vain sen, mitä on tehtävä. Evankeliumin käskyt, toimitukset ja liitot eivät ole luettelo talletuksista, joita edellytetään tehtäviksi jollekin taivaalliselle tilille. Jeesuksen Kristuksen evankeliumi on suunnitelma, joka osoittaa meille, kuinka me voimme tulla sellaisiksi kuin taivaallinen Isä haluaa meidän tulevan.”5

Todellinen kuuliaisuus onkin sen vuoksi sitä, että annamme itsemme kokonaan Hänelle ja annamme Hänen viitoittaa reittimme sekä tyynillä että myrskyisillä vesillä ymmärtäen samalla sen, että Hän voi tehdä meistä jotakin suurempaa kuin me itse koskaan saisimme aikaan.

Kun alistumme Hänen tahtoonsa, me koemme suurempaa rauhaa ja onnea. Kuningas Benjamin opetti, että ne, jotka pitävät Jumalan käskyt, ovat onnellisia ja ”siunattuja kaikessa, sekä ajallisessa että hengellisessä”6. Jumala haluaa, että me koemme iloa. Hän haluaa, että me koemme rauhaa. Hän haluaa meidän onnistuvan. Hän haluaa meidän olevan turvassa ja suojassa kaikkialla ympärillämme olevilta maailmallisilta vaikutuksilta.

Toisin sanoen Herran käskyt eivät muodosta uuvuttavaa vedenalaista aitasokkeloa, jota meidän täytyisi hammasta purren oppia kestämään tässä elämässä, jotta voisimme tulla korotetuiksi seuraavassa elämässä. Sen sijaan Herran asettamat suoja-aidat muodostavat meille turvasataman niiltä pahoilta ja tuhoisilta vaikutuksilta, jotka muutoin vetäisivät meidät epätoivon syvyyksiin. Herra on antanut käskynsä, koska Hän rakastaa meitä ja pitää meistä huolta. Niiden tarkoituksena on suoda meille iloa tässä elämässä7 samoin kuin iloa ja korotus seuraavassa elämässä. Ne viitoittavat tavan, jolla meidän tulisi toimia – ja mikä tärkeintä, ne havainnollistavat sitä, millaiseksi meidän tulisi tulla.

Kuten kaikessa, mikä on hyvää ja totta, Jeesus Kristus on paras esimerkkimme. Suurenmoisin kuuliaisuuden osoitus koko iankaikkisuudessa tapahtui, kun Poika alistui Isän tahtoon. Pyydettyään äärimmäisessä nöyryydessä, että malja otettaisiin Häneltä pois – jotta Hän saattaisi kulkea toisenlaista polkua kuin se, joka Hänen eteensä oli asetettu – Kristus alistui kulkemaan sitä polkua, jota Hänen Isänsä halusi Hänen kulkevan. Se oli polku, joka johti Getsemaneen ja Golgatalle, missä Hän kärsi sanoin kuvaamatonta tuskaa ja kärsimystä ja missä Hän oli täysin yksin Isän Hengen vetäydyttyä pois Hänen luotaan. Mutta tuo sama polku huipentui tyhjään hautaan kolmantena päivänä, jona kaikuivat huudot ”Hän on noussut!”8 niiden korvissa ja sydämessä, jotka Häntä rakastivat. Siihen kuului suunnatonta iloa ja lohtua, joka keskittyi Hänen sovitukseensa kaikkien Jumalan lasten hyväksi koko iankaikkisuudessa. Koska Kristus antoi oman tahtonsa sulautua Isän tahtoon, Hän antoi meille mahdollisuuden iankaikkiseen rauhaan, iankaikkiseen iloon ja iankaikkiseen elämään.

Todistan siitä, että me olemme kaikki rakastavan Jumalan lapsia. Todistan, että Hän haluaa meidän olevan onnellisia ja turvassa ja siunattuja. Siinä tarkoituksessa Hän on viitoittanut meille polun, joka johtaa takaisin Hänen luokseen, ja Hän on asettanut suoja-aitoja, jotka suojelevat meitä matkan varrella. Kun teemme parhaamme kulkiessamme sitä polkua, me löydämme todellista turvaa, onnea ja rauhaa. Ja kun alistumme Hänen tahtoonsa, me tulemme sellaisiksi kuin Hän haluaa meidän tulevan. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.