Täällä palvellaksemme vanhurskaassa asiassa
Carol F. McConkie
ensimmäinen neuvonantaja Nuorten Naisten ylimmässä johtokunnassa
Päättäkäämme palvella vanhurskaassa asiassa Herramme Jeesuksen Kristuksen uskollisina lähettiläinä.
Olen kiitollinen siitä, että voimme kokoontua yhteen sellaisten uskollisten naisten kanssa kuten Lisa – videolla ollut sisar – jotka ovat puhdassydämisiä, jotka rakastavat Herraa ja palvelevat Häntä jopa omien koettelemustensa keskellä. Lisan kertomus tuo mieleeni, että meidän täytyy rakastaa toisiamme ja nähdä toisissamme sielun kauneus. Vapahtaja on opettanut: ”Muistakaa, että sielujen arvo on suuri Jumalan silmissä.”1 Olemmepa sitten 8- tai 108-vuotiaita, jokainen meistä on arvokas Hänen silmissään.2 Hän rakastaa meitä. Me olemme Jumalan tyttäriä. Me olemme sisaria Siionissa. Meillä on jumalallinen luonne, ja meille jokaiselle on suurenmoista työtä tehtäväksi.
Kesällä keskustelin erään ihastuttavan nuoren äidin kanssa, jolla on tyttäriä. Hän kertoi minulle ajattelevansa, että nuoret naisemme tarvitsevat jonkin asian, jotakin, mikä auttaa heitä tuntemaan, että heitä arvostetaan. Hän tiesi, että me voimme saada selville yksilöllisen ja iankaikkisen arvomme toimimalla kuolevaisuudessa jumalallisen tarkoituksemme mukaan. Tänä iltana tämä kaunis ja loistava kuoro on laulanut sanoja, jotka opettavat, mikä on tarkoituksemme. Koettelemusten ja vaikeuksien, jopa pelon ja epätoivon keskellä meillä on uskollinen sydän. Me olemme päättäneet tehdä oman osamme. Me olemme täällä palvellaksemme vanhurskaassa asiassa.3 Sisaret, tässä asiassa meitä kaikkia arvostetaan. Meitä kaikkia tarvitaan.
Se vanhurskas asia, jossa me palvelemme, on Kristuksen asia. Se on pelastuksen työ.4 Herra on opettanut: ”Tämä on minun työni ja kirkkauteni – ihmisen kuolemattomuuden ja iankaikkisen elämän toteuttaminen.”5 Me olemme se syy, jonka vuoksi Jeesus Kristus kärsi, vuoti verta joka huokosestaan ja antoi täydessä rakkaudessa henkensä. Hänen asiansa on hyvä uutinen, ”ilosanoma – – että hän tuli maailmaan, nimittäin Jeesus, ristiinnaulittavaksi maailman tähden ja kantamaan maailman synnit ja pyhittämään maailman ja puhdistamaan sen kaikesta vääryydestä; jotta hänen kauttaan pelastuisivat kaikki”6. Vapahtajamme on viitoittanut ”meille polun”7. Todistan, että kun noudatamme Hänen esimerkkiään, rakastamme Jumalaa ja palvelemme toisiamme ystävällisesti ja myötätuntoisesti, me voimme seistä puhtaudessa, ”nuhteettomina Jumalan edessä viimeisenä päivänä”8. Me päätämme palvella Herraa Hänen vanhurskaassa asiassaan, jotta meistä voi tulla yhtä Isän kanssa ja Pojan kanssa.9
Profeetta Moroni julisti rohkeasti: ”Sillä meillä on työ tehtävänä tässä tomumajassa ollessamme, jotta voisimme voittaa kaiken vanhurskauden vihollisen ja antaa sielumme levätä Jumalan valtakunnassa.”10 Kirkon varhaiset johtajat ja entisaikojen pioneerit ponnistelivat eteenpäin osoittaen sankarillista rohkeutta ja päättäväistä uskollisuutta vakiinnuttaakseen palautetun evankeliumin ja rakentaakseen temppeleitä, joissa voitaisiin suorittaa korotuksen toimituksia. Nykyiset pioneerit, eli te ja minä, ponnistelemme myös eteenpäin uskossa tehdäksemme työtä Herran viinitarhassa ”ihmissielujen pelastamiseksi”11. Ja kuten presidentti Gordon B. Hinckley on opettanut: ”Kuinka suurenmoinen onkaan tulevaisuus oleva, kun Kaikkivaltias edistää suurta työtään – – niiden epäitsekkään [palvelemisen] kautta, joiden sydän on täynnä rakkautta maailman Lunastajaa kohtaan.”12 Me liitymme yhteen entisten ja nykyisten sukupolvien sekä nousevan sukupolven uskollisten sisarten kanssa, kun liitymme yhteen pelastuksen työssä!
Ennen kuin me synnyimme, me hyväksyimme taivaallisen Isämme suunnitelman, jonka mukaan me voisimme saada fyysisen ruumiin ja saada maanpäällistä kokemusta edistyäksemme kohti täydellisyyttä ja toteuttaaksemme lopulta jumalallisen päämäärämme iankaikkisen elämän perillisinä.13 Vanhin John A. Widtsoe on selittänyt tästä kuolevaisuutta edeltävästä liitosta: ”Siinä tilanteessa me suostuimme olemaan pelastajia sekä itsellemme että – – koko ihmiskunnalle. Meistä tuli Jumalan työtovereita. Suunnitelman toteutuminen ei jäänyt pelkästään Isän työksi ja Vapahtajan työksi vaan myös meidän työksemme. Vähäisinkin ja vaatimattominkin meistä on Kaikkivaltiaan työtoveri iankaikkisen pelastussuunnitelman tarkoituksen toteuttamisessa.”14
Täällä kuolevaisuudessa me olemme jälleen sitoutuneet palvelemaan Vapahtajaa pelastuksen työssä. Osallistumalla pyhiin pappeuden toimituksiin me lupaamme, että me ryhdymme palvelemaan Jumalaa sydämellä, väkevyydellä, mielellä ja voimalla.15 Me otamme vastaan Pyhän Hengen ja tavoittelemme Hänen innoitustaan johdattamaan pyrkimyksiämme. Vanhurskaus leviää maailmaan, kun me ymmärrämme, mitä Jumala haluaa meidän tekevän, ja sitten teemme sen.
Tunnen erään Alkeisyhdistykseen kuuluvan lapsen, joka sanoi ystävälleen heidän seistessään bussipysäkillä: ”Hei, sinun pitäisi tulla kirkkoon minun kanssani kuulemaan Jeesuksesta!”
Näin tyttöjen eräässä Nuorten Naisten luokassa käsikynkässä lupautuvan palvelemaan toisiaan, ja sitten he suunnittelivat soveliaan tavan auttaa yhtä nuorta naista, joka pyrki voittamaan erään riippuvuuden.
Olen nähnyt nuorten äitien antavan kaiken aikansa, kaikki kykynsä ja kaiken tarmonsa opettaakseen evankeliumin periaatteita ja ollakseen niistä esimerkkinä, jotta heidän lapsensa, aivan kuten Helamanin pojat, voisivat olla rohkeita ja uskollisia koettelemuksissa, kiusauksissa ja vastoinkäymisissä.
Mutta kenties nöyräksi tekevintä minulle oli kuulla erään naimattoman aikuisen sisaren julistavan puhtaan todistuksen palavuudella, että tärkeintä työtä, mitä voimme tehdä, on valmistautua avioliittoa ja perhettä varten. Vaikka hän ei ole saanut sitä kokemusta, hän tietää, että perhe on aivan keskeisintä pelastuksen työssä. ”Jumalallinen onnensuunnitelma tekee mahdolliseksi perhesuhteiden jatkumisen haudan tuolla puolen.”16 Me kunnioitamme Isän suunnitelmaa ja ylistämme Jumalaa, kun vahvistamme ja jalostamme noita suhteita avioliiton uudessa ja ikuisessa liitossa. Me päätämme elää puhdasta ja hyveellistä elämää, jotta tilaisuuden sitten koittaessa olemme valmiita solmimaan tuon pyhän liiton Herran huoneessa ja pitämään sen ikuisesti.
Me kaikki koemme elämässämme erilaisia vaiheita. Mutta olimmepa sitten koulussa, työssä, muiden ihmisten joukossa tai varsinkin kotona, me olemme Herran edustajia ja me olemme Hänen asiallaan.
Pelastuksen työssä ei ole sijaa vertailulle, arvostelulle eikä tuomitsemiselle. Kyse ei ole iästä, kokemuksesta eikä julkisesta tunnustuksesta. Tässä pyhässä työssä on kyse särkyneen sydämen ja murtuneen mielen omaksumisesta sekä halukkuudesta käyttää jumalallisia lahjojamme ja ainutlaatuisia kykyjämme Herran työn tekemiseen Hänen tavallaan. Kyse on siitä, että meillä on nöyryyttä langeta polvillemme ja sanoa: ”Isä, – – ei niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin sinä.”17
Herran voimassa ”[me voimme] tehdä kaiken”18. Me etsimme jatkuvasti Hänen johdatustaan rukouksesta, pyhistä kirjoituksista ja Pyhän Hengen kuiskauksista. Eräs sisar, jolla oli edessään lannistava tehtävä, kirjoitti: ”Joskus mietin, eivätkö sisaret kirkon varhaisessa historiassa meidän laillamme laskeneet päätään illalla tyynyyn ja rukoilleet: ’Mitä huominen sitten tuokin, autathan minua selviytymään siitä?’” Sitten hän kirjoitti: ”Yksi siunauksista on, että meillä on toinen toisemme ja me olemme tässä asiassa yhdessä!”19 Olivatpa olosuhteemme mitä tahansa, olimmepa missä kohdassa tahansa pelastukseen johtavalla polulla, me olemme yhtä sitoutumisessamme Vapahtajaan. Me tuemme toisiamme Hänen palveluksessaan.
Olette kenties lukeneet äskettäin sisar Ella Hoskinsista, joka satavuotiaana kutsuttiin auttamaan seurakuntansa nuoria naisia Edistyminen-ohjelmassa.20 Noin kaksi vuotta myöhemmin eli 102-vuotiaana sisar Hoskins ansaitsi Nuorten Naisten tunnustuspalkintonsa. Nuoret naiset, seurakunnan ja vaarnan Nuorten Naisten ja Apuyhdistyksen johtokunnat sekä sukulaiset kokoontuivat yhteen juhlimaan hänen saavutustaan. Uskollisessa palveluksessa iän, järjestön ja aviosäädyn rajat häipyivät olemattomiin. Nuoret naiset ilmaisivat kiitollisuutensa sisar Hoskinsista, hänen opetuksestaan ja hänen vanhurskaasta esimerkistään. He haluavat olla hänen kaltaisiaan. Kysyin jälkeenpäin sisar Hoskinsilta: ”Kuinka sinä onnistuit siinä?”
Hän vastasi heti: ”Minä teen parannusta joka päivä.”
Tämä lempeä vanha rouva, niin täynnä Herran Henkeä, että hän säteili puhdasta valoa, muistutti mieleeni, että loistaaksemme pyhyyden kauneutta, seistäksemme Vapahtajan rinnalla ja siunataksemme muita meidän täytyy olla puhtaita. Puhtaus on mahdollista Kristuksen armosta, kun me kiellämme itseltämme kaiken jumalattomuuden ja päätämme rakastaa Jumalaa väkevyydestämme, mielestämme ja voimastamme.21 Apostoli Paavali on opettanut: ”Karta nuoruuden kiihkoa ja pyri tasapuolisuuteen, uskoon, rakkauteen ja rauhaan niiden kanssa, jotka vilpittömin sydämin pyytävät avukseen Herraa.”22 Kukaan meistä ei ole täydellinen. Me kaikki olemme tehneet virheitä. Mutta me teemme parannusta, jotta voisimme olla parempia ja pitäisimme Kristuksen nimen aina sydämeemme kirjoitettuna.23 Kun palvelemme Herran nimessä, puhdassydämisinä, me säteilemme Vapahtajan rakkautta ja annamme muiden nähdä pilkahduksen taivaasta.
Päättäkäämme palvella vanhurskaassa asiassa Herramme Jeesuksen Kristuksen uskollisina lähettiläinä. Seiskäämme yhdessä ja kulkekaamme eteenpäin riemuitsevin sydämin eläen evankeliumin mukaan, rakastaen Herraa ja rakentaen Hänen valtakuntaansa.24 Todistan, että tässä ihmeellisessä työssä me voimme tuntea Jumalan puhdasta rakkautta. Ottakaamme vastaan todellista iloa ja saakaamme kaikki iankaikkisuuden kirkkaudet. Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.