Oppi ja liitot sisältää Herran antamia ilmoituksia tietyille kirkon jäsenille. Ne annettiin profeetta Joseph Smithin välityksellä ja niissä käskettiin jäseniä julistamaan parannusta ja kokoamaan Herran valittuja. Kirkko kasvoi nopeasti, kun profeetta Joseph Smith kutsui lähetyssaarnaajia ja heistä tuli välineitä Herran käsissä. Tänä päivänä kirkon jäsenet saavat siunauksia lähetystyöstä, kun he ymmärtävät ja kantavat vastuunsa auttaa evankeliumin levittämisessä.
Taustalukemista
Neil L. Andersen, ”Se on ihme”, Liahona, toukokuu 2013, s. 77–80.
Herra kutsuu palvelijoita auttamaan kansansa kokoamisessa
Laita näkyville presidentti Gordon B. Hinckleyn (1910–2008) seuraavat sanat ja pyydä yhtä oppilasta lukemaan ne ääneen:
Kuva
Presidentti Gordon B. Hinckley
”Lähetystyö on kirkon sydänveri. Se on pääasiallisin tapa, jolla kirkko kasvaa. Juuri lähetystyön vuoksi kirkko on saavuttanut nykyisen kokonsa.” (Ks. ”Lähetystyöpalvelu”, Ensimmäinen maailmanlaajuinen johtajien koulutuskokous, 11. tammikuuta 2003, s. 18.)
Millä tavoin lähetystyötä voidaan mielestänne pitää ”kirkon sydänverenä”?
Selitä, että palautuksen varhaisina aikoina yksittäiset ihmiset pyysivät usein, että profeetta pyrkisi saamaan ilmoitusta heidän puolestaan. He halusivat tietää, millä tavalla he voisivat osallistua Herran työhön. Toisinaan näitä ilmoituksia saatiin yksittäistä henkilöä varten ja toisinaan useammalle ihmiselle. Selitä, että luku OL 33 on esimerkki ilmoituksesta, joka on saatu kahta henkilöä, Ezra Thayeria (tai Thayrea) ja Northrop Sweetiä, varten.
Kehota muutamia oppilaita lukemaan vuorotellen ääneen jakeet OL 33:2–7. Pyydä luokkaa seuraamaan mukana ja panemaan merkille Herran käyttämiä sanoja, ilmauksia ja vertauskuvia, jotka soveltuvat meidän tehtäväämme lähetystyössä ja tähdentävät evankeliumin julistamisen tärkeyttä myöhempinä aikoina.
Mitä vertauskuvia Herra käytti? (Samalla kun oppilaat vastaavat, voisit kirjoittaa heidän vastauksiaan taululle.)
Millä tavalla nämä vertauskuvat valaisevat omaa tehtäväämme lähetystyössä ja tähdentävät evankeliumin julistamisen tärkeyttä?
Pyydä oppilaita tutkimaan tarkoin jaetta 6 ja panemaan merkille, mitä saadaan aikaan, kun julistamme evankeliumia muille. Pyydä heitä sitten kertomaan omin sanoin, mitä he löysivät. (Oppilaat saattavat käyttää eri sanoja, mutta heidän tulisi ilmaista seuraava periaate: Kun julistamme Jeesuksen Kristuksen evankeliumia muille, autamme kokoamaan Herran valittuja. Voit halutessasi kertoa, että tämän ilmoituksen jälkeen Ezra Thayer ”täytti latonsa” ihmisillä, jotka tulivat sinne kuullakseen Joseph Smithin ja muiden saarnaavan evankeliumia [ks. Documents: Volume 1: July 1828 – June 1831, Documents-sarjan osa 1 kokoelmassa The Joseph Smith Papers, 2013, s. 206].)
Lue oppilaille kahdentoista apostolin koorumin jäsenen, vanhin Bruce R. McConkien (1915–1985) seuraava määritelmä Israelin kokoamisesta:
Kuva
Vanhin Bruce R. McConkie
”Israelin kokoaminen muodostuu kaiken sen uskomisesta ja hyväksymisestä ja sen mukaan elämisestä, mitä Herra kerran tarjosi muinoin valitsemalleen kansalle. – – Se muodostuu evankeliumiin uskomisesta, kirkkoon liittymisestä ja tulemisesta valtakuntaan.” (A New Witness for the Articles of Faith, 1985, s. 515.)
Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen seuraava kertomus muutamista ensimmäisistä lähetyssaarnaajista, jotka kutsuttiin pian kirkon järjestämisen jälkeen. Pyydä luokan jäseniä kuunnellessaan panemaan merkille, kuinka nämä varhaiset lähetyssaarnaajat onnistuivat kokoamaan joitakin Herran valittuja.
”[Syksyllä vuonna 1830] Herra ilmoitti Joseph Smithille, että Oliver Cowderyn, Peter Whitmer nuoremman, Parley P. Prattin ja Ziba Petersonin oli määrä ’lähteä lamanilaisten keskuuteen ja saarnata minun evankeliumiani heille’ (OL 28:8; 30:5–6; 32:1–3). Nämä lähetyssaarnaajat matkasivat noin 2 400 kilometriä saarnaten lyhyesti eri intiaaniheimojen keskuudessa. – – Suurimman menestyksensä lähetyssaarnaajat saivat kuitenkin pysähtyessään Kirtlandin alueelle Ohiossa. Siellä he kastoivat noin 130 käännynnäistä, jotka olivat enimmäkseen Sidney Rigdonin Reformoituun baptistiseurakuntaan [Reformed Baptist congregation] kuuluneita, perustaen siten paikan, jonne seuraavana vuonna kokoontuisi satoja kirkon jäseniä. Lähetyssaarnaajat saivat myös joitakin käännynnäisiä siirtolaisten keskuudesta, jotka olivat asettuneet Jacksonin piirikuntaan Missouriin, jonne Siionin kaupunki myöhemmin perustettaisiin.” (Kirkon presidenttien opetuksia: Joseph Smith, 2007, s. 155; ks. myös Richard Dilworth Rust, ”A Mission to the Lamanites: D&C 28, 30, 32”, Revelations in Context -sarja, 22. helmikuuta 2013, history.lds.org.)
Selitä, että näiden kääntymysten ansiosta Ohion pohjoisosassa kirkon jäsenmäärä kasvoi yli kaksinkertaiseksi entisestä.
Pyydä oppilaita lukemaan itsekseen OL 29:4–7 ja panemaan merkille ilmauksen ”Herran valitut” määritelmä.
Kuinka Vapahtaja kuvailee valittujaan?
Selitä oppilaille, että ensimmäiset Pohjois-Amerikan ulkopuolella palvelleet lähetyssaarnaajat saivat työssään kokea dramaattisen esimerkin siitä, kuinka Herra käyttää palvelijoitaan kootakseen valittujaan. Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen seuraava yhteenveto. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja kuunnellessaan panemaan merkille profeetta Joseph Smithin neuvo vanhin Heber C. Kimballille (1801–1868).
”Heber C. Kimball, kahdentoista apostolin koorumin jäsen, muisteli: ’Kesäkuun 1837 ensimmäisen päivän tienoilla profeetta Joseph tuli luokseni istuessani – – temppelissä Kirtlandissa ja kuiskasi minulle sanoen: ”Veli Heber, Herran Henki on kuiskannut minulle: ’Lähteköön palvelijani Heber Englantiin julistamaan evankeliumiani ja avaamaan pelastuksen oven sille kansakunnalle.’”’ Ajatus sellaisesta hankkeesta lannisti vanhin Kimballin: ’Tunsin itseni yhdeksi kaikkein heikoimmista Jumalan palvelijoista. Kysyin Josephilta, mitä minun pitäisi sanoa, kun pääsisin sinne. Hän käski minun kääntyä Herran puoleen, niin Hän opastaisi minua ja puhuisi kauttani saman Hengen avulla, joka [ohjasi] häntä.’
Profeetta esitti kutsut myös Orson Hydelle, Willard Richardsille ja Joseph Fieldingille Kirtlandissa sekä Isaac Russellille, John Snyderille ja John Goodsonille Kanadan Torontossa. Näiden veljien oli määrä liittyä vanhin Kimballin seuraan hänen lähetysmatkallaan Englantiin. Kokoonnuttuaan New York Cityyn he purjehtivat Garrick-nimisellä laivalla Isoon-Britanniaan 1. heinäkuuta 1837. Tämä ensimmäinen lähetysmatka Pohjois-Amerikan ulkopuolelle toi kirkkoon noin 2 000 käännynnäistä lähetyssaarnaajien ensimmäisenä vuonna Englannissa. Vanhin Kimball kirjoitti riemuissaan profeetalle: ’Kunnia Jumalalle, Joseph, Herra on kanssamme kansakuntien keskuudessa!’
Toista Britanniaan tehtyä apostolista lähetysmatkaa, jolla oli mukana suurin osa kahdentoista koorumin jäsenistä Brigham Youngin johdolla, profeetta ohjasi Nauvoosta käsin. Kaksitoista apostolia lähtivät syksyllä 1839 ja saapuivat Englantiin vuonna 1840. Siellä he aloittivat työn, joka vuoteen 1841 mennessä toi kirkkoon yli 6 000 käännynnäistä.” (Kirkon presidenttien opetuksia: Joseph Smith, 2007, s. 343–344.)
Mitä neuvoja Heber C. Kimball sai profeetta Joseph Smithiltä?
Kuvailkaa tilannetta, jolloin olette saaneet Herralta apua, kun olette pyrkineet kertomaan evankeliumista muille.
Kaikkien niiden, joita on varoitettu, tulee varoittaa lähimmäisiään
Selitä, että Opissa ja liitoissa kirkon jäseniä muistutetaan toistuvasti lähetystyöhön osallistumiseen liittyvästä vastuusta ja sen tuomista siunauksista. Meidän vastuumme kertoa evankeliumista muille on toistuva kaava ja teema ilmoituksissa, jotka on merkitty muistiin Oppiin ja liittoihin. Kun lukijat oppivat tunnistamaan kaavoja ja teemoja, he pystyvät paremmin kestitsemään itseään Kristuksen sanoilla (ks. David A. Bednar, ”Elävän veden varanto”, Brigham Youngin yliopiston takkavalkeailta, 4. helmikuuta 2007, speeches.byu.edu).
Kehota oppilaita lukemaan itsekseen OL 88:81 ja esittämään sitten lyhyesti omin sanoin, kuinka tämä jae soveltuu nykyisiin kirkon jäseniin. (Oppilaat saattavat vastata sanomalla, että kaikilla, jotka ovat ottaneet vastaan Jeesuksen Kristuksen evankeliumin, on velvollisuus kertoa evankeliumista muille.)
Laita näkyville seuraava taulukko tai jäljennä se taululle. Jaa luokka kolmeen ryhmään ja anna kullekin ryhmälle yksi pyhien kirjoitusten kohdista. Pyydä oppilaita lukemaan heille annettu kohta ja panemaan merkille evankeliumin jakamiseen liittyvät vastuut ja luvatut siunaukset.
Riittävän ajan kuluttua pyydä oppilaita kertomaan luokalle, mitä he ovat löytäneet.
Laita näkyville kahdentoista apostolin koorumin jäsenen, vanhin David A. Bednarin seuraavat sanat ja pyydä yhtä oppilasta lukemaan ne ääneen. Pyydä luokan jäseniä kuuntelemaan, miten vanhin Bednar kuvailee henkilökohtaista vastuutamme kertoa evankeliumista muille.
Kuva
Vanhin David A. Bednar
”Jeesuksen Kristuksen omistautuneet opetuslapset ovat aina olleet ja tulevat aina olemaan uskollisia lähetyssaarnaajia. Lähetyssaarnaaja on Kristuksen seuraaja, joka todistaa Hänen olevan Lunastaja ja joka julistaa Hänen evankeliuminsa totuuksia.
Jeesuksen Kristuksen kirkko on aina ollut ja tulee aina olemaan lähetystyökirkko. Vapahtajan kirkon yksittäiset jäsenet ovat ottaneet vastaan pyhän velvoitteen auttaa Herran apostoleilleen antaman pyhän tehtävän täyttämisessä, kuten Uudessa testamentissa kerrotaan:
’Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen
ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti. [Aamen.]’ (Matt. 28:19–20.)
Myöhempien aikojen pyhät suhtautuvat vakavasti tähän vastuuseen kertoa kaikille ihmisille kaikissa kansoissa Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta ja Hänen palautetusta evankeliumistaan. – –
Me todellakin koemme vakavaksi vastuuksemme viedä tämä sanoma jokaiselle kansakunnalle, suvulle, kielelle ja kansalle.” (”Tulkaa, niin näette”, Liahona, marraskuu 2014, s. 107.)
Miksi Vapahtajan kirkon jäsenet pitävät lähetystyötä pyhänä velvoitteena?
Laita näkyville kahdentoista apostolin koorumin jäsenen, vanhin L. Tom Perryn seuraavat sanat ja pyydä yhtä oppilasta lukemaan ne ääneen. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja pohtimaan, kuinka he voisivat alkaa kertoa evankeliumista muille uutterammin.
Kuva
Vanhin L. Tom Perry
”Evankeliumin keskipisteenä on Herramme ja Vapahtajamme sovitus. Sovitus tuo voiman pestä pois syntimme, parantaa ja suoda iankaikkinen elämä. Kaikki sovituksen verrattomat siunaukset voivat tulla vain niiden osaksi, jotka elävät evankeliumin periaatteiden mukaan ja saavat sen toimitukset. Niitä ovat usko Jeesukseen Kristukseen, parannus, kaste, Pyhän Hengen saaminen ja kestäminen loppuun asti. Suuri lähetystyösanomamme maailmalle on, että koko ihmiskunta on kutsuttu pelastumaan ja tulemaan Hyvän Paimenen, Jeesuksen Kristuksen, laumaan.
Lähetystyösanomaamme vahvistaa tieto palautuksesta. Me tiedämme, että Jumala puhuu profeetoilleen tänä aikana aivan kuten Hän puhui entisinä aikoina. Me tiedämme myös, että Hänen evankeliumiaan johdetaan palautetun pappeuden voimalla ja valtuudella. Millään muulla sanomalla ei ole niin suurenmoista iankaikkista merkitystä jokaiselle tänä aikana maan päällä elävälle.” (”Johdattakaa sieluja minun luokseni”, Liahona, toukokuu 2009, s. 110–111.)
Miksi teidän mielestänne jokaisen meistä tulisi kertoa evankeliumista muille uutterammin? (Vastauksiin tulisi sisältyä seuraavaa: Kun kerromme evankeliumista muille, tarjoamme heille mahdollisuuden päästä osallisiksi Jeesuksen Kristuksen sovituksen siunauksista.)
Kehota oppilaita tutkimaan kohtia OL 34:5–6; 39:20–23 ja panemaan merkille toinen tärkeä syy sille, että Herra on käskenyt meitä kertomaan evankeliumin sanomasta muille. (Oppilaat saattavat käyttää eri sanoja, mutta heidän tulisi ilmaista seuraava totuus: Kun kerromme evankeliumin sanomasta muille, autamme heitä valmistautumaan Jeesuksen Kristuksen toiseen tulemiseen.)
Millä tavalla se, että ymmärrätte evankeliumin iankaikkisen merkityksen, kannustaa teitä kertomaan evankeliumista niille, jotka eivät kuulu kirkkoomme?
Kuvailkaa jotakin omaa kokemustanne, kun olette kertoneet evankeliumin sanomasta muille.
Anna oppilaille muutama minuutti aikaa pohtia ja kirjoittaa muistiin, miten he voivat osallistua evankeliumin levittämiseen. He voisivat esimerkiksi kirjoittaa muistiin sellaisen tuntemansa henkilön nimen, joka ei tällä hetkellä ole kirkon jäsen, ja sitoutua kertomaan evankeliumista hänelle. Kehota muutamia oppilaita kertomaan, mitä he aikovat tehdä. Kannusta oppilaita toimimaan mahdollisesti saamansa innoituksen mukaan ja rukoilemaan päivittäin tilaisuutta kertoa evankeliumista muille.