1900-luvulla lähetystyön laajetessa kautta maailman kirkon johtajat rukoilivat johdatusta niiden rajoitusten suhteen, jotka koskivat afrikkalaista syntyperää olevien jäsenten pappeuteen asettamista ja heille suoritettavia temppelitoimituksia. Presidentti Spencer W. Kimball, hänen neuvonantajansa ensimmäisessä presidenttikunnassa ja kahdentoista apostolin koorumin jäsenet saivat ratkaisevan ilmoituksen Suolajärven temppelissä 1. kesäkuuta 1978. Kun oppilaat osallistuvat tähän oppiaiheeseen, he tulevat ymmärtämään paremmin, kuinka suhtautua evankeliumiaiheisiin kysymyksiin uskoa osoittaen. He saavat myös tietää tähän ratkaisevaan ilmoitukseen liittyneistä olosuhteista ja totuuksista.
Taustalukemista
Gordon B. Hinckley, ”Priesthood Restoration”, Ensign, lokakuu 1988, s. 69–72.
”Race and the Priesthood”, Gospel Topics, lds.org/topics.
Eräänä päivänä koulun jälkeen Scottia lähestyi toinen kirkon jäsen, jonka mielessä oli hiljattain herännyt joitakin kysymyksiä koskien kirkon oppia. Scott tunsi auttaneensa ystäväänsä jollakin tavalla, mutta jälkeenpäin hän mietti, mitä hän voisi tehdä toisin seuraavalla kerralla kohdatessaan jonkun kirkon jäsenen samanlaisessa tilanteessa.
Kysy oppilailta, mitä he ovat tehneet auttaakseen kirkon jäseniä, jotka esittävät heille vilpittömiä kysymyksiä kirkosta tai sen opista.
Laita näkyville ja lue ääneen ensimmäisen presidenttikunnan jäsenen, presidentti Dieter F. Uchtdorfin seuraavat sanat:
Kuva
Presidentti Dieter F. Uchtdorf
”Kysyminen on todistuksen kehto. Jotkut saattavat tuntea noloutta tai kelvottomuutta, koska heillä on tutkivia kysymyksiä evankeliumista, mutta heidän ei tarvitse tuntea niin. Kysymysten esittäminen ei ole heikkouden merkki. Se on kasvun edeltäjä.
Jumala käskee meitä etsimään vastauksia kysymyksiimme ja pyytää vain, että me etsimme ’vilpittömin sydämin, vakain aikein, Kristukseen uskoen’ [Moroni 10:4]. Kun teemme niin, totuus kaikista asioista voidaan ilmoittaa meille ’Pyhän Hengen voimalla’ (Moroni 10:5).
Älkää pelätkö. Esittäkää kysymyksiä. Olkaa uteliaita, mutta älkää epäilkö! Pitäkää aina tiukasti kiinni uskosta ja valosta, jonka olette jo saaneet.” (”Kuvajainen vedessä”, kirkon koululaitoksen hartaustilaisuus nuorille aikuisille, 1. marraskuuta 2009, s. 7; ldschurchnewsarchive.com.)
Mitkä presidentti Uchtdorfin opetukset voisivat auttaa jotakuta, jolla on kirkkoa koskevia kysymyksiä opillisista, historiallisista tai yhteiskunnallisista asioista? (Auta oppilaita ymmärtämään seuraava periaate: Jos osoitamme uskoa Jeesukseen Kristukseen, vilpittömät kysymykset voivat lopulta johtaa taivaallisen Isämme antamiin vastauksiin.)
Selitä, että yksi historiallisista asioista, joka herättää kysymyksiä joidenkuiden kirkon jäsenten parissa, polveutuu kirkon käytännöstä, joka vallitsi 1800-luvun puolivälistä vuoteen 1978. Silloin afrikkalaista syntyperää olevia tummaihoisia miehiä ei asetettu pappeuteen. Silloin tummaihoiset naiset ja miehet eivät myöskään saaneet osallistua temppeliendaumenttiin tai sinetöinteihin. Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen seuraava lausunto, joka on osa Virallisen julistuksen 2 johdantoa (Opissa ja liitoissa). Pyydä oppilaita miettimään, kuinka tämä tieto voisi auttaa niitä, joilla on huolenaiheita tämän historiallisen asian suhteen.
”Mormonin kirjassa opetetaan, että ’kaikki ovat Jumalalle yhdenvertaisia’, mustat ja valkoiset, orjat ja vapaat, miehet ja naiset (2. Nefi 26:33). Koko kirkon historian ajan monissa maissa on kastettu kaikkiin rotuihin ja etnisiin taustoihin kuuluvia ihmisiä ja he ovat eläneet uskollisina kirkon jäseninä. Joseph Smithin elinaikana pappeuteen asetettiin muutama musta kirkon miespuolinen jäsen. Varhain kirkon historiassa kirkon johtohenkilöt opettivat pappeuden antamisen afrikkalaista syntyperää oleville mustille mieshenkilöille. Kirkon aikakirjoissa ei anneta selkeää ymmärrystä siitä, kuinka tämä käytäntö sai alkunsa” (johdanto, Virallinen julistus 2 [vuoden 2013 laitoksessa]).
Mitä tärkeitä totuuksia tämä lausunto sisältää niille, joilla on vaikeuksia ymmärtää tätä asiaa?
Tähdennä kohtaa, jossa sanotaan: ”Kirkon aikakirjoissa ei anneta selkeää ymmärrystä siitä, kuinka tämä käytäntö sai alkunsa.” Vaikka jotkut ihmiset saattavat esittää syitä siihen, miksi afrikkalaista syntyperää olevia miehiä ei ole aikanaan asetettu pappeuteen, nuo syyt eivät kenties ole oikeita. Kehota yhtä oppilasta lukemaan kahdentoista apostolin koorumin jäsenen, vanhin Dallin H. Oaksin seuraavat sanat:
Kuva
Vanhin Dallin H. Oaks
”Jos lukee pyhiä kirjoituksia mielessään tämä kysymys: ’Miksi Herra antoi tämän käskyn tai miksi Hän antoi tämän’, huomaa, että vähempään kuin yhteen sadasta käskystä on annettu jokin syy. Ei ole Herran mallin mukaista antaa syitä. Me [kuolevaiset] voimme esittää syitä ilmoitukseen. Me voimme esittää syitä käskyihin. Kun teemme niin, olemme omillamme. Jotkut ihmiset ovat esittäneet syitä siihen, mistä tässä puhumme [rodusta ja pappeudesta], ja ne ovat osoittautuneet harvinaisen vääriksi. – –
Älkäämme tehkö sitä virhettä, joka aiemmin on tehty tässä ja muissa asioissa, kun on yritetty esittää syitä ilmoitukseen. Syyt osoittautuvat suuressa määrin ihmisten keksimiksi.” (Life’s Lessons Learned, 2011, s. 68–69.)
Miksi on viisasta välttää spekuloimasta syitä sille, ettei afrikkalaista syntyperää olevia henkilöitä asetettu pappeuteen eivätkä he saaneet temppelitoimituksia ennen vuotta 1978? (Ihmisten näkemys on rajallinen, eikä Jumala ole kertonut meille syitä siihen.)
Korosta sitä, että nykyään kirkko kieltää kaikki tähän asiaan liittyvät teoriat, joita on joskus esitetty: että tumma iho olisi merkki jumalallisesta epäsuosiosta tai kirouksesta, että tumma iho johtuisi epävanhurskaista teoista kuolevaisuutta edeltävässä elämässä, että eri rotujen väliset avioliitot olisivat syntiä tai että tummaihoiset ihmiset tai jotakin toista rotua tai etnistä taustaa edustavat ihmiset olisivat millään tavoin vähäisempiä kuin ketkään toiset. Tänä päivänä kirkon johtajat tuomitsevat yksiselitteisesti kaikenlaisen rasismin, sekä menneisyydessä että nykyisyydessä. (Ks. ”Race and the Priesthood”, Gospel Topics, lds.org/topics.)
Kuinka ihmisten usko Jeesukseen Kristukseen voi auttaa heitä ratkaisemaan kysymyksiään tai huolenaiheitaan pappeuden rajoituksista, jotka olivat voimassa ennen vuotta 1978?
Pappeus ja temppelisiunaukset ulotetaan koskemaan jokaista kelvollista kirkon jäsentä
Selitä, että ennen vuotta 1978 tuhannet afrikkalaista syntyperää olevat ihmiset monissa eri maissa olivat tulleet tietämään, että palautettu evankeliumi on totta. Kirkon johtajat Salt Lake Cityssä saivat monia kirjeitä kastamattomilta käännynnäisiltä Nigeriassa ja Ghanassa. Kirjeissä pyydettiin, että Afrikkaan lähetettäisiin lähetyssaarnaajia. Vuosien ajan kirkon johtajat pohtivat asiaa rukoillen, mutta heistä tuntui, ettei vielä ollut tullut aika lähettää lähetyssaarnaajia Afrikkaan. Brasiliassa uskolliset tummaihoiset jäsenet auttoivat rakentamaan vuonna 1975 ilmoitetun São Paulon temppelin, vaikka he tiesivät, etteivät itse voisi päästä temppeliin.
Kerro oppilaille, että Virallinen julistus 2 sisältää virallisen tiedonannon presidentti Spencer W. Kimballin, hänen neuvonantajiensa ensimmäisessä presidenttikunnassa sekä kahdentoista apostolin koorumin kymmenen jäsenen saamasta ilmoituksesta. Ilmoitus saatiin 1. kesäkuuta 1978. Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen ensimmäinen kappale, joka on sanojen ”Rakkaat veljet” alla. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja panemaan merkille, mitä kirkon johtajat sanoivat nähneensä.
Mitä kirkon johtajat olivat nähneet tapahtuvan kautta maailman?
Mihin kirkon johtajat saivat innoitusta, kun he näkivät Herran työn laajenevan?
Pyydä yhtä oppilasta lukemaan ääneen seuraava kappale, joka alkaa sanoilla ”Tietoisina lupauksista”. Kehota luokan jäseniä panemaan merkille, kuinka kirkon johtajat toimivat tämän halun pohjalta. Kysy:
Kuinka presidentti Spencer W. Kimball ja muut kirkon johtajat toimivat innoituksena saamansa halun pohjalta?
Mitä tämän kappaleen kolme ensimmäistä riviä opettavat meille siitä, mitä kirkon johtajat tiesivät pappeuteen liittyneestä rajoituksesta? (He tiesivät, että jonakin päivänä kaikilla kelvollisilla miehillä olisi tilaisuus saada pappeus.)
Selitä, että monien vuosien ajan ennen vuotta 1978, tietoisina siitä, että muutokseen tarvittaisiin ilmoitus, ensimmäinen presidenttikunta ja kahdentoista apostolin koorumi olivat keskustelleet pappeuteen liittyvästä rajoituksesta ja rukoilleet sen johdosta. Laita näkyville presidentti Spencer W. Kimballin (1895–1985) seuraavat sanat ja pyydä yhtä oppilasta lukemaan ne ääneen:
Kuva
Presidentti Spencer W. Kimball
”Päivästä toiseen menin yksin hyvin syvällisellä ja vakavalla mielellä temppelin ylähuoneisiin, ja siellä avasin sydämeni ja tarjouduin tekemään kaikkeni asian etenemisen hyväksi. Halusin tehdä sen, mitä Herra halusi. Puhuin Hänelle asiasta ja sanoin: ’Herra, haluan vain sitä, mikä on oikein. Me emme laadi suunnitelmia edetäksemme suurieleisesti. Haluamme vain sitä, mitä Sinä haluat, ja haluamme sitä silloin kun Sinä sitä haluat emmekä ennen sitä.’” (Kirkon presidenttien opetuksia: Spencer W. Kimball, 2006, s. 255.)
Mitä presidentti Kimballin sanat opettavat meille tavasta, jolla profeetat pyrkivät saamaan ilmoitusta? (Kun oppilaat ovat vastanneet, voisit kirjoittaa taululle seuraavan totuuden: Profeetat pyrkivät saamaan selville Herran tahdon kirkon johtamiseen.)
Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen Virallisen julistuksen 2 seuraavat kaksi kappaletta alkaen sanoista ”Hän on kuullut rukouksemme”. Pyydä luokan jäseniä panemaan merkille, mitä Herra vastasi presidentti Kimballin, hänen neuvonantajiensa ensimmäisessä presidenttikunnassa ja kahdentoista apostolin koorumin jäsenten rukouksiin.
Mikä oli Herran vastaus Hänen profeettansa rukouksiin? (Tähdennä tässä ilmoituksessa saatua Herran vastausta: Jeesuksen Kristuksen evankeliumin siunaukset ovat kaikkien taivaallisen Isän lasten ulottuvilla.)
Auttaaksesi oppilaita ymmärtämään, kuinka Virallisessa julistuksessa 2 muistiin merkitty ilmoitus saatiin, lue presidentti Gordon B. Hinckleyn (1910–2008) seuraavat sanat. Hän oli läsnä päivänä, jolloin ilmoitus saatiin temppelissä.
Kuva
Presidentti Gordon B. Hinckley
”Huoneessa vallitsi harras ja pyhä henki. Minusta tuntui ikään kuin taivaan valtaistuimen ja polvillaan rukoilevan Jumalan profeetan ja hänen kanssaan olevien veljien välille olisi avautunut kanava. Jumalan Henki oli läsnä. Ja Pyhän Hengen voimasta tuolle profeetalle tuli varmuus siitä, että se asia, josta hän rukoili, oli oikein, että aika oli koittanut ja että nyt pappeuden ihmeelliset siunaukset tulisi antaa kelvollisille miehille kaikkialla syntyperästä riippumatta. – –
Me kaikki tiesimme, että oli tullut muutoksen aika ja että päätös siitä oli tullut taivaasta. Vastaus oli selkeä. Kokemuksemme ja ymmärryksemme mukaan joukossamme vallitsi täydellinen ykseys.” (”Priesthood Restoration”, Ensign, lokakuu 1988, s. 70.)
Selitä, että pian sen jälkeen kun ilmoitus pappeuteen liittyvän rajoituksen lopettamisesta oli saatu, Afrikkaan lähetettiin lähetyssaarnaajia. Tuolle mantereelle on sittemmin rakennettu temppeleitä, vaarnoja on perustettu yli sata, ja sadattuhannet ihmiset ovat saaneet evankeliumin toimitukset itselleen ja kuolleiden esivanhempiensa puolesta. (Ks. esim. ”Mormons in Africa: A Bright Land of Hope”, mormonnewsroom.org; ”Emerging with Faith in Africa”, osat 1–3, lds.org/prophets-and-apostles/unto-all-the-world.)
Laita näkyville kahdentoista apostolin koorumin jäsenen, vanhin Russell M. Nelsonin seuraavat sanat ja pyydä yhtä oppilasta lukemaan ne ääneen:
Kuva
Vanhin Russell M. Nelson
”Jokaisella mantereella ja merensaarella uskollisia kootaan Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkkoon. Erot kulttuuritaustoissa, kielessä, sukupuolessa ja kasvonpiirteissä häipyvät olemattomiin, kun jäsenet kadottavat itsensä rakkaan Vapahtajansa palveluksessa. Paavalin lausahdus on täyttymässä: ’Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeneet Kristuksen yllenne.
Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi.’ [Gal. 3:27–28.]
Ainoastaan Jumalan todellisen isyyden ymmärtäminen voi saada meidät täysin ymmärtämään ihmisten todellista veljeyttä. Tuo ymmärrys herättää halua rakentaa yhteistyön siltoja syrjinnän muurien sijaan.” (Ks. ”Opeta meille suvaitsevaisuutta ja rakkautta”, Valkeus, heinäkuu 1994, s. 68.)
Kuinka evankeliumi valmistaa meitä siihen, että koemme ykseyttä eri taustoista tulevien ihmisten kanssa?
Mitä esimerkkejä olette nähneet siitä, kun kirkon jäsenet, joilla on erilainen tausta, ovat kasvaneet yhdessä ykseydessä ja yhteistyötä tehden?
Päättäessäsi oppiaiheen kehota oppilaita miettimään, kuinka he vastaisivat, jos heiltä kysyttäisiin, miksi kirkko ei jossakin vaiheessa asettanut afrikkalaista syntyperää olevia miehiä pappeuteen. Vahvista, että on sopivaa selittää muille, ettemme tiedä, mistä pappeuteen liittynyt rajoitus sai alkunsa. Kerro myös, että meidän tulisi kertoa ja todistaa totuuksista, jotka me tiedämme.