Luku 42
Kristuksen ristiinnaulitsemisesta kertovat merkit
Oli kulunut 33 vuotta siitä, kun ihmiset olivat nähneet merkit Jeesuksen Kristuksen syntymästä.
He odottivat nyt merkkiä Hänen kuolemastaan: kolmen päivän pimeyttä.
Jotkut eivät uskoneet, että merkki ilmaantuisi. He väittelivät niiden kanssa, jotka uskoivat siihen.
Eräänä päivänä puhkesi rajuilma. Voimakas tuuli puhalsi.
Salamat leimahtelivat ja ukkonen vavisutti koko maata.
Sarahemlan kaupunki syttyi tuleen. Moronin kaupunki vajosi mereen. Moronihan kaupunki hautautui maahan.
Maanjäristys vavisutti koko maata. Valtateitä ja rakennuksia sortui. Monet kaupungit tuhoutuivat, ja paljon ihmisiä kuoli.
Myrsky ja maanjäristys kestivät noin kolme tuntia.
Kun myrsky ja maanjäristys lakkasivat, sankka pimeys peitti maan. Missään ei näkynyt yhtään valoa. Ihmiset saattoivat jopa tuntea pimeyden.
Pimeyttä kesti kolme päivää. Kynttilätkään eivät syttyneet, eivätkä ihmiset voineet nähdä aurinkoa, kuuta eivätkä tähtiä.
Ihmiset itkivät pimeyden, tuhon ja kuoleman vuoksi. He katuivat sitä, etteivät olleet tehneet parannusta synneistään.
Sitten ihmiset kuulivat Jeesuksen Kristuksen äänen.
Jeesus kertoi heille siitä hirveästä hävityksestä, joka maata oli kohdannut. Hän sanoi, että jumalattomimmat ihmiset olivat kuolleet.
Jeesus sanoi, että eloonjääneiden oli tehtävä parannus. Jos he tekisivät parannuksen ja tulisivat Hänen luokseen, Hän siunaisi heitä.
Ihmiset hämmästyivät niin kovasti ääneen kuullessaan, että he lakkasivat itkemästä. Oli aivan hiljaista monen tunnin ajan.
Sitten Jeesus puhui jälleen ja sanoi, että Hän oli usein yrittänyt auttaa ihmisiä. Jos he tekisivät nyt parannuksen, he voisivat yhä tulla Hänen luokseen.
Kolmen päivän kuluttua pimeys hälveni. Ihmiset riemuitsivat ja kiittivät iloiten Vapahtajaa.