Luku 31
Sotapäällikkö Moroni voittaa Serahemnan
Lamanilaisten johtaja Serahemna halusi kansansa yhä vihaavan nefiläisiä ja orjuuttavan heitä.
Nefiläiset halusivat säilyttää maansa ja perheidensä vapauden. He halusivat myös olla vapaita palvelemaan Jumalaa.
Sotapäällikkö Moroni oli nefiläisten sotajoukkojen johtaja. Kun lamanilaiset tulivat taistelemaan, Moroni ja hänen sotajoukkonsa kohtasivat heidät Jersonin maassa.
Sotapäällikkö Moroni oli varustanut sotajoukkonsa aseilla, kilvillä, rintahaarniskoilla ja paksuilla vaatteilla.
Lamanilaisten sotajoukko oli suurempi, mutta he pelkäsivät nähdessään nefiläisten varustukset. Heillä itsellään oli vain kevyet vaatteet.
Lamanilaisten sotajoukko ei uskaltanut lähteä taisteluun sotapäällikkö Moronin sotajoukkoa vastaan. Lamanilaiset pakenivat erämaahan ja päättivät hyökätä toisen nefiläiskaupungin kimppuun.
Moroni lähetti vakoojia pitämään lamanilaisia silmällä. Hän myös pyysi Almaa rukoilemaan apua Herralta. Herra kertoi Almalle, minne lamanilaiset hyökkäisivät.
Kun Moroni sai Alman sanoman, hän jätti joitakin sotilaita vartioimaan Jersonia ja marssi sitten muiden kanssa lamanilaisia vastaan.
Sotapäällikkö Moronin sotilaat kätkeytyivät molemmin puolin Sidonvirtaa odottamaan lamanilaisten sotajoukkoa yllättääkseen sen.
Taistelu alkoi, ja lamanilaiset yrittivät paeta virran poikki, mutta sen toisella puolella oli odottamassa lisää nefiläisiä.
Taistellen rajummin kuin he olivat koskaan ennen taistelleet Serahemna ja hänen sotajoukkonsa surmasivat monia nefiläisiä. Nefiläiset huusivat avuksi Herraa.
Herra vahvisti nefiläisten sotajoukkoa. Se saartoi lamanilaiset, ja Moroni määräsi taistelun lopetettavaksi.
Moroni sanoi Serahemnalle, etteivät nefiläiset halunneet surmata lamanilaisia eivätkä tehdä heistä orjiaan.
Moroni sanoi, etteivät lamanilaiset voineet hävittää nefiläisten uskoa Jeesukseen Kristukseen. Hän sanoi, että Jumala auttaisi nefiläisiä edelleenkin taistelussa, jos he vain olivat uskollisia.
Moroni käski Serahemnaa luopumaan aseistaan. Lamanilaisia ei surmattaisi, jos he lupaisivat, etteivät enää milloinkaan taistele nefiläisiä vastaan.
Serahemna antoi Moronille aseensa mutta ei luvannut, ettei taistelisi. Moroni palautti aseet, jotta lamanilaiset voisivat puolustautua.
Serahemna hyökkäsi Moronia kohti surmatakseen hänet, mutta eräs nefiläissotilas iski Serahemnan miekan poikki.
Sitten sotilas leikkasi irti Serahemnan päänahan, pani sen miekkansa kärkeen ja nosti sen ylös.
Hän sanoi heille, että lamanilaiset kaatuisivat samoin kuin päänahka oli pudonnut, elleivät he luovuttaisi aseitaan ja lupaisi, etteivät enää milloinkaan taistele.
Monet lamanilaiset laskivat aseensa Moronin jalkoihin ja lupasivat olla taistelematta. He saivat vapaasti lähteä pois.
Serahemna oli raivoissaan ja yllytti jäljellä olevia sotilaitaan taisteluun. Moronin sotilaat surmasivat monia heistä.
Kun Serahemna näki, että hänet ja kaikki hänen miehensä surmattaisiin, hän pyysi hartaasti, että Moroni säästäisi heidät. Hän lupasi, ettei enää koskaan taistelisi nefiläisiä vastaan.
Moroni lopetti taistelun ja otti lamanilaisten aseet. Lamanilaiset lupasivat olla taistelematta ja lähtivät.