Luku 13
Senif
Senif ja ryhmä nefiläisiä lähti Sarahemlan kodeistaan. He menivät Nefin maahan, missä ennen oli asunut muita nefiläisiä.
Nyt siellä asui lamanilaisia. Senif ja neljä hänen miestään menivät kaupunkiin puhumaan kuningas Lamanin kanssa. He kysyivät kuninkaalta, saisivatko he asua hänen maassaan.
Kuningas Laman lupasi heille kaksi kaupunkiaan. Hän halusi heidän asuvan maassaan, jotta hän voisi tehdä heistä orjiaan.
Senifin kansa rakensi koteja ja korjasi muurit kaupunkien ympärillä. He kylvivät monenlaista viljaa ja istuttivat hedelmäpuita. Heillä oli myös karjalaumoja.
Kuningas Laman sanoi kansalleen, että nefiläisistä oli tulossa liian mahtavia. Pian monet lamanilaiset hyökkäsivät nefiläisten kimppuun ja varastivat heidän karjaansa ja satoaan.
Nefiläiset pakenivat Nefin kaupunkiin. Siellä Senif antoi väelleen aseiksi jousia, nuolia, miekkoja, nuijia ja linkoja ja lähti heidän kanssaan taistelemaan lamanilaisia vastaan.
Ennen taisteluun lähtöään nefiläiset rukoilivat apua Jumalalta. Jumala siunasi nefiläisiä antamalla heille lisää voimaa, ja he voittivat lamanilaiset.
Taistelun jälkeen Senif asetti vartijoita nefiläiskaupunkien ympärille. Hän halusi suojella kansaansa ja karjaa lamanilaisilta.
Nefiläiset elivät monta vuotta rauhassa. Miehet viljelivät maata, ja naiset kehräsivät lankaa ja valmistivat vaatteita.
Kuningas Laman kuoli, ja hänen pojastaan tuli kuningas. Uusi kuningas lähetti sotajoukkonsa taistelemaan nefiläisiä vastaan.
Nefiläiset saivat jälleen voimaa Herralta. He surmasivat monia lamanilaisia, ja loput lamanilaiset lähtivät pakoon.