Luku 34
Helaman ja kaksituhatta nuorta soturia
Ammonin kansa oli luvannut Jumalalle, ettei se enää koskaan taistele. Se asui lähellä nefiläisiä, ja nefiläiset suojelivat sitä.
Kun Ammonin kansan viholliset hyökkäsivät nefiläisten kimppuun, Ammonin kansa halusi rikkoa lupauksensa ja auttaa nefiläisiä taistelussa.
Helaman ja muut nefiläisten johtajat eivät halunneet, että Ammonin kansa rikkoisi lupauksensa Jumalalle.
Ammonin kansan nuorukaiset eivät olleet antaneet tällaista lupausta. He halusivat auttaa nefiläisten sotajoukkoa taistelussa vapauden puolesta.
Kaksituhatta näistä nuorista miehistä halusi puolustaa maataan. He pyysivät Helamania johtajakseen.
Nämä nuoret miehet olivat urheita, rohkeita ja voimakkaita. He olivat myös rehellisiä ja luotettavia ja pitivät Jumalan käskyt.
Helaman johti kaksituhatta nuorta soturiaan taisteluun. Hän kutsui heitä pojikseen, ja he sanoivat häntä isäkseen.
Vaikka Helamanin pojat eivät koskaan olleet taistelleet, he eivät pelänneet. Heidän äitinsä olivat opettaneet heille uskoa Jumalaan ja siihen, että Hän auttaisi heitä.
Helaman ja hänen sotajoukkonsa taistelivat monta taistelua lamanilaisia vastaan. Nämä nuorukaiset noudattivat kaikkia Helamanin käskyjä.
He taistelivat rohkeasti ja auttoivat vihollisen karkottamisessa. Taistelun jälkeen Helaman huomasi, että kaikki hänen poikansa olivat haavoittuneet, mutta yksikään heistä ei ollut saanut surmaansa.
Se oli ihme. Helaman oli hyvin iloinen. Hän tiesi, että nämä nuorukaiset olivat varjeltuneet siksi, että heillä oli suuri usko Jumalaan.