Luku 17
Alma ja hänen kansansa pakenevat
Eräänä päivänä, kun Alman kansa työskenteli pelloilla, lamanilaisten sotajoukko tuli rajan yli heidän maahansa.
Nefiläiset pelästyivät ja pakenivat kaupunkiin turvaan. Alma käski heidän muistaa Jumalaa, niin Hän auttaisi heitä. Nefiläiset alkoivat rukoilla.
Herra pehmitti lamanilaisten sydämen, eivätkä he tehneet nefiläisille pahaa. Lamanilaiset olivat eksyneet yrittäessään löytää kuningas Limhin kansan.
Lamanilaiset lupasivat Almalle, että he eivät ahdistelisi hänen kansaansa, jos hän kertoisi heille, miten he pääsevät takaisin omaan maahansa. Alma näytti heille tien.
Mutta lamanilaiset eivät pitäneet lupaustaan. He asettivat vartijoita maan ympärille, eivätkä Alma ja hänen kansansa olleet enää vapaita.
Lamanilaisten kuningas teki Amulonista Alman kansan hallitsijan. Amulon oli ollut nefiläinen ja kuningas Nooan jumalaton pappi.
Amulon pani Alman kansan kovaan työhön. He rukoilivat apua, mutta Amulon sanoi, että jokainen, joka tavattaisiin rukoilemasta, surmattaisiin. Ihmiset rukoilivat sen jälkeen sydämessään.
Jumala kuuli kansan rukoukset ja teki heidät vahvoiksi, niin että heidän työnsä tuntui helpommalta. Ihmiset olivat iloisia ja kärsivällisiä.
Herralle oli mieleen, että ihmiset olivat uskollisia. Hän sanoi Almalle, että Hän auttaisi heitä pakenemaan lamanilaisten käsistä.
Yöllä ihmiset keräsivät ruokatavaransa ja karjansa. Seuraavana aamuna Herra piti lamanilaisia unessa sen aikaa, että Alma ja hänen kansansa pääsivät lähtemään kaupungista.
Matkattuaan kaksitoista päivää he tulivat Sarahemlan maahan, missä kuningas Moosia ja hänen kansansa ottivat heidät avosylin vastaan.