”Miten vertaus talenteista liittyy tehtävääni Alkeisyhdistyksen säestäjänä”, Liahona, heinäkuu 2022.
Nuorille aikuisille
Miten vertaus talenteista liittyy tehtävääni Alkeisyhdistyksen säestäjänä
Herra osaa hyödyntää kykyjämme siunatakseen meitä ja niitä, joita palvelemme.
”Otan kuulokojeeni pois ja kävelen käytävää pitkin, kunnes en enää kuule teitä. Katsotaanpa, kuinka pitkälle pääsen!” Alkeisyhdistyksen johtaja huudahtaa ja kehottaa minua aloittamaan. Alan soittaa alkusoittoa laulusta ”Jeesuksen Kristuksen kirkko” (Lasten laulukirja, s. 48), ja lasten äänet yhtyvät lauluun.
Kun emme mittaa sitä, kuinka kovalla äänellä Alkeisyhdistyksen lapset osaavat laulaa, me laulamme lauluja eri nopeuksilla ja yhdistämme niihin liikkeitä. Tämä on ensimmäinen kertani Alkeisyhdistyksessä sen jälkeen kun täytin 12 vuotta, enkä voi uskoa, kuinka täynnä iloa tämä paikka on.
Muutama vuosi sitten en olisi arvannut, että Alkeisyhdistyksen laulujen säestäminen viikoittain olisi pääasiallinen tapa, jolla käytän musiikillisia kykyjäni. Olen soittanut pianoa ja viulua kilpailumielessä suurimman osan elämääni ja uskoin pitkään, että pysyisin aina tiiviisti mukana musiikin parissa.
Mutta viimeisten opiskeluvuosieni myötä käsitin, että minun oli suoritettava loppututkinto ja saatava kokoaikainen työ. Se, että harjoittelisin orkesterien kanssa useita tunteja viikossa ja harjoittelisin uutterasti itsekseni, jäi tärkeysjärjestyksessäni pohjalle. Rakastin yhä musiikkia ja yritin istuutua nuottitelineen ääreen riittävän usein säilyttääkseni suurimman osan kyvyistäni, mutta enimmäkseen lakkasin esiintymästä.
Viime aikoina olen kuitenkin hyväksynyt sen. Kykyjeni käyttäminen Alkeisyhdistyksessä on erilaista kuin kilpailut ja stressaavat esiintymiset, joiden eteen olin aiemmin ahkeroinut, mutta jollakin tavoin tämä sopii minulle paremmin. Tämä on ainoita kertoja, jolloin minusta on todella tuntunut, että olen pystynyt käyttämään kykyjäni muiden hyväksi.
Hyödynnän kykyjäni muiden hyväksi
Vertauksessa talenteista isäntä odottaa palvelijoidensa saavan aikaan suuria talenteilla, joita hän antaa heille. Vaikka hän antaakin eri rahamääriä kunkin kykyjen mukaan, jokaisen palvelijan odotetaan lopulta käyttävän talentteja tavalla, joka lisää sitä, mitä hänellä oli aiemmin (ks. Matt. 25:15, 21).
Kun olin nuori, suhtauduin tähän vertaukseen todella vakavasti. Vaikka vertauksen talentit olivat rahasummia, niitä voi verrata henkilökohtaisiin taitoihimme ja kykyihimme, ja halusin tehdä lujasti töitä kehittääkseni itseäni ja moninkertaistaakseni omat kykyni. Kun yliopisto-opiskelijana ollessani elämä ja vastuut vyöryivät päälleni, minusta tuntui usein pahalta, etten hyödyntänyt paremmin kaikkea musiikkikoulutustani. Mietin, olinko kuin se pelokas mies, joka hautasi talenttinsa maahan, koska pelkäsi menettävänsä sen (ks. Matt. 25:25).
Mutta kun aloitin uudessa tehtävässäni kirkossa, minusta ei enää lainkaan tuntunut siltä. Vaikka en ponnistellutkaan niin kuin ennen, tunsin iloa joka kerta istuessani pianon taakse Alkeisyhdistyksen huoneen nurkassa, koska tiesin palvelevani lapsia.
Kun Jeesus Kristus kuvaili, kuinka mies, jolla oli viisi talenttia, lisäsi kykyjään, Hän sanoi, että mies ”kävi niillä kauppaa” (Matt. 25:16). Toisin sanoen miehen piti jakaa muiden kanssa se, mitä hänellä oli, jotta tapahtuisi kehitystä ja kasvua.
Aloin oivaltaa, että pianon soittaminen monille levottomille lapsille aina sunnuntaisin ei tarkoittanut sitä, etten hyödyntänyt kykyjäni kaikin tavoin. Alkeisyhdistyksessä soittaminen oli kaupankäyntiä – minä tarjosin säestyksen ja sain itse kokea seurakuntani lasten suurenmoisia todistuksia. Mitä enemmän aikaa vietän Alkeisyhdistyksen huoneen nurkassa, sitä enemmän todella tunnen, että tämä tilaisuus antaa minulle lisää.
Tehtävämme tuovat siunauksia
Uskon, että kutsumiseni tehtävään oli innoitettu. Se tuli sellaisena aikana elämässäni, kun kamppailin uskoni kanssa ja tunsin usein elämän musertavan minut. Tämä tehtävä on muistuttanut minua vahvistamaan perustustani evankeliumissa ja keskittymään iankaikkisten totuuksien yksinkertaisuuteen ja kauneuteen. Olen saanut vahvistaa todistustani niiden lasten rinnalla, joita palvelen, mikä on yksi kirkon tehtävien todellisista tarkoituksista.
Kirkon tehtävät voivat olla vaikeita. Toisinaan meidät kutsutaan tekemään sellaista, mihin emme tunne olevamme päteviä ja mikä vie paljon aikaamme. Joskus tilanne on päinvastainen – meistä saattaa tuntua, ettei tehtävämme kirkossa täysin hyödynnä kykyjämme ja että ponnistelujamme voisi käyttää paremmin jossakin muualla. Mutta Herra tietää, kuinka hyödyntää kykyjämme tavalla, joka siunaa paitsi niitä, joita palvelemme, myös itseämme.
Kuten olen oppinut omasta kokemuksestani, kaikki ponnistelumme Herran palvelemiseksi tuovat jotakin lisää omaan elämäämme. Jos pyhitämme aikamme ja kykymme Herralle, Hän hyödyntää niitä aina meidän hyväksemme.