2022
Kun elämässäni ei tuntunut olevan yhtään iloa, käännyin evankeliumin puoleen
Heinäkuu 2022


Julkaistaan vain sähköisenä: nuorille aikuisille

Kun elämässäni ei tuntunut olevan yhtään iloa, käännyin evankeliumin puoleen

Tunsin, että jotakin puuttui sydämestäni – kunnes löysin todellisen, ikuisen ilon, joka tulee Jeesuksen Kristuksen evankeliumista.

Kuva
nuori filippiiniläinen nainen nojaa kaiteeseen

Oli ollut jälleen ankea, eloton ja tylsä päivä. Jo jonkin aikaa kaikki oli ollut samanlaista, ja vaikka yritinkin olla onnellinen, ikävystyin ja olin levoton. Elimme keskellä koronaviruspandemiaa, ja maani oli suljettu, joten meitä kaikkia kannustettiin pysymään kotona toistaiseksi.

Joka päivä, kun katsoin itseäni peilistä, näin siellä tyhjyyttä. Se saattoi johtua siitä, etten pystynyt näkemään ystäviäni tai koska en siihen aikaan pystynyt tekemään työtä enkä tukemaan perhettäni. Olin juuri valmistunut yliopistosta ja halusin opettajaksi, mutta minun piti läpäistä koe, jota pandemia oli lykännyt.

Tunsin itseni onnettomaksi, aivan kuin jotakin puuttuisi sydämestäni, mutta en saanut täysin selville, mitä se oli tai kuinka edes löytäisin sen.

Tapaaminen lähetyssaarnaajien kanssa

Eräänä iltana serkkuni selaili kirjaa. Se oli tummansininen ja nimeltään ”Ang Aklat ni Mormon” [Mormonin kirja]. Hän oli hiljattain mennyt ystävänsä kanssa johonkin ”perheiltaan” ja puhunut siitä lähtien lähetyssaarnaajien kanssa puhelimessa muutamana iltana viikossa. Juuri tänä iltana hän kirjaa selaillessaan jutteli puhelimessa ja kysyi yhtäkkiä minulta, voisinko auttaa häntä vastaamaan yhden lähetyssaarnaajan kysymykseen.

”Oletko tosissasi?” ajattelin. ”Sinä olet se, jolta kysytään, joten miksi minun pitää auttaa?”

Mutta annoin periksi ja kysyin häneltä, mikä se kysymys oli. Hän sanoi: ”Ano daw layunin mo sa buhay?” (”Mikä on mielestäsi elämäsi tarkoitus?”)

Sydämeni alkoi sykkiä todella lujaa, kun kuulin kysymyksen.

”Tämä se on! Tätä olen etsinyt. Juuri tämä sydämestäni on puuttunut”, ajattelin.

Katsoin serkkuani hymyillen ja lainasin puhelinta vastatakseni lähetyssaarnaajan kysymykseen. Kerroin hänelle uskovani, että elämän tarkoitus on olla onnellinen, nauttia elämästä sekä palvella muita ja olla heille ystävällinen. Ja hän oli samaa mieltä!

Hän ja hänen toverinsa kysyivät myös, voisivatko he opettaa serkulleni ja minulle lisää evankeliumia, ja me vastasimme myöntävästi. Kun olin pieni, lähetyssaarnaajat olivat opettaneet perhettäni. Äitini on jäsen, mutta hän oli ollut vähemmän aktiivinen suurimman osan elämääni. Kuitenkin puhelimessa käydyn keskustelun jälkeen minä halusin oppia lisää.

Joka kerta kun lähetyssaarnaajat kertoivat jotakin evankeliumista, tunsin iloa sydämessäni, etenkin oppiessani pelastussuunnitelmasta sekä taivaallisen Isän ja Vapahtajan lupauksista. Lopulta menimme kirkkoon, ja jäsenet ottivat meidät vastaan lämpimin sydämin ja auttavin käsin.

Tunsin sydämessäni, että olin kulkemassa oikeaa polkua. Ja muutaman kuukauden kuluttua minut kastoi eräs läheinen ystävä, joka oli auttanut minua kulkemaan eteenpäin evankeliumissa.

Todellisen onnen lähde

Monien muutosten tekeminen elämässäni kirkkoon liityttyäni oli vaikeaa. Ja elämäni on kaikkea muuta kuin helppoa tai onnellista koko ajan. Mutta kun minulla on ollut uusia tilaisuuksia palvella ja syventää todistustani, olen oppinut tietämään varmuudella, että ikuinen ilo todellakin löytyy tästä evankeliumista.

Tunnen iloa sydämessäni aina kun luen pyhiä kirjoituksia, kuulen profeettojemme ja apostoliemme jumalallista innoitusta ja kuulen ympärilläni olevien jäsenten todistuksia. Olen löytänyt vastaukseni kysymykseen, jonka nuo lähetyssaarnaajat esittivät puhelimitse: elämän tarkoitus on olla parempi ihminen Jumalalle, itselleni ja perheelleni samalla kun pyrin palaamaan Hänen luokseen. Ja tämä tieto on tuonut minulle juuri sitä onnea, jota olen etsinyt. Se, että jatkan ihmisten palvelemista ja perheeni viemistä kirkkoon, on nyt elämässäni tärkeintä, koska haluan heidän kokevan todellista iloa.

Presidentti Russell M. Nelson on opettanut: ”Kun elämämme keskittyy Jumalan pelastussuunnitelmaan – – ja Jeesukseen Kristukseen ja Hänen evankeliumiinsa, me voimme tuntea iloa riippumatta siitä, mitä elämässämme tapahtuu – tai ei tapahdu.”1

Minäkin todistan, että todellista onnea voi löytää vain seuraamalla Jeesusta Kristusta. Jokainen tilaisuus, joka minulla on ollut Jeesuksen Kristuksen evankeliumissa, on täyttänyt sieluni ilolla, etenkin kun olen sallinut näiden kokemusten auttaa minua pääsemään lähemmäksi Häntä.

Ennen koronaviruspandemiaa olin ollut tyytyväinen elämääni. Mutta se todellinen ilo, jota evankeliumi tuo, eroaa tyytyväisyydestä. Jopa pandemian aikana evankeliumi tuo minulle rauhaa ja osoittaa minulle elämän tarkoituksen, mikä auttaa minua kulkemaan eteenpäin uskossa ja toivossa.

Löysin viimein puuttuvan palaseni. Tarvitsin iloa, jonka Jeesuksen Kristuksen seuraaminen tuo sydämeeni ja elämääni, kuten me kaikki tarvitsemme.