Vain sähköisenä: myöhempien aikojen isät
Turvallinen lento elämän halki
Kirjoittaja asuu Texasissa Yhdysvalloissa.
Halusin tehdä parhaimpani tarjotakseni kaiken, mitä poikavauvamme tarvitsisi selviytyäkseen menestyksekkäästi tässä elämässä.
Kun lentoemännät aloittivat tavanomaiset turvallisuusohjeensa, tarkistin, että poikani Max oli kiinni vauvanistuimessaan vieressäni olevalla istuimella lentokoneessa.
Muistelin päivää, jolloin Max oli syntynyt muutama kuukausi aiemmin. Kun pitelin sairaalassa häntä sylissäni ensimmäisen kerran, päätin tehdä kaiken voitavani pitääkseni hänet turvassa, opettaakseni hänelle, kuinka löytää onnea, ja tarjotakseni kaiken, mitä hän tarvitsisi selviytyäkseen menestyksekkäästi tässä elämässä.
Olen varma, että useimmat isät kokevat näitä tunteita. Omat tunteeni olivat erityisen koskettavia, kun katsoin häntä silmiin ja muistin hänen syntymäänsä edeltäneet ongelmat lapsen saamisessa sekä sen fyysisen, emotionaalisen ja hengellisen veron, jonka se vaati minulta ja vaimoltani.
Lentoemännät olivat juuri selittäneet tavan käyttää pään yläpuolella olevia happinaamareita hätätilanteessa, ja kun yksi heistä tuli rivimme kohdalle, hän näytti kerrassaan vakavalta. Hän osoitti suoraan minua. ”Jos naamarit tulevat esiin, panet ensin sen omille kasvoillesi ennen kuin autat häntä”, lentoemäntä sanoi osoittaen Maxia. Jostakin syystä se painotus, jolla hän sanoi sanan ensin, iski minuun kuin salama.
Katsoessani ulos lentokoneen ikkunasta kuvittelin tilanteen – happinaamarit tulisivat esiin, ja epäilin, olisinko valmis lykkäämään hetkeäkään auttaakseni Maxia. Sitten mieleeni tulivat sanat, jotka Jeesus Kristus puhui Pietarille, jonka ainoana toiveena sinä hetkenä oli palvella ja suojella Vapahtajaa: ”Kun olet [kääntynyt], vahvista veljiäsi” (Luuk. 22:32).
Silloin tajusin: paras tapa, jolla voin auttaa Maxia, on ensin auttaa itseäni. Käsitin, että jos minun pitäisi kiinnittää oma happinaamarini, siihen menisi vain muutama sekunti, mutta sitten voisin täysin ja asianmukaisesti auttaa Maxia. Ajattelin loppulennon ajan pieniä ja yksinkertaisia asioita – jotka ovat iankaikkisesti paljon tärkeämpiä kuin happinaamarit – joita voin tehdä ensin ja jotka antaisivat minulle parhaat mahdollisuudet auttaa sitten Maxia, ensin kokea kääntymys ja sitten vahvistaa muita.
Nämä seuraavat asiat vievät vain muutaman minuutin ajastani, mutta niillä on ollut suuri vaikutus omaan vahvistumiseeni:
-
Polvistuminen rukoukseen auttaa minua keskittymään asianmukaisesti rehellisen keskustelun käymiseen taivaallisen Isän kanssa.
-
Ajatusten ja näkemysten kirjoittaminen muistiin vihkoon tai tietokoneelle on tehnyt pyhien kirjoitusten tutkimisesta minulle antoisamman kokemuksen.
-
Pysähtyminen kysymään: ”Mitä tämä todella tarkoittaa?” tai ”Mitä tämä merkitsee minulle?”, kun olen palvellut Jumalaa temppelissä tai käynyt läpi yleiskonferenssipuheita, on auttanut minua saamaan tärkeitä oivalluksia ja ymmärrystä.
-
Sen kirjoittaminen muistiin jokaisen päivän lopussa, kuinka olen nähnyt Herran käden vaikutuksen elämässäni, on auttanut minua näkemään Hänen vaikutuksensa helpommin ja tuntemaan olevani lähempänä Häntä.1.
Pohdin sitä tosiasiaa, että Kristus opetti meitä etsimään ”ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin” (Matt. 6:33, kursivointi lisätty). Kun ajattelen ”kaikkea tätäkin”, kuvittelen kaikkia niitä siunauksia, joita taivaallinen Isä odottaa vuodattavansa perheellemme, kun me tarkoituksella valitsemme Hänet olemaan Jumalamme joka päivä (ks. Jer. 24:7).
Monta kertaa tunnen riittämättömyyttä isänä ja rukoilen ”tuona hetkenä” vastauksia ja ohjausta, joita tarvitsen auttaakseni muita (OL 100:6). Kun olen tietoisesti pyrkinyt keskittymään ensin suhteeseeni taivaalliseen Isääni ja Jeesukseen Kristukseen, tunnen olevani paremmassa asemassa auttamaan muita, etenkin perhettäni.
Tiedän, että omasta elämästäni voi tulla suurin opetus, mitä voin koskaan opettaa Maxille ja muille. Kun koen syvällisemmän kääntymyksen taivaalliseen Isään ja Jeesukseen Kristukseen, voin paremmin vahvistaa lähelläni olevia.
Elämän hengellisissä, emotionaalisissa tai fyysisissä hätätilanteissa, kun kuvaannolliset happinaamarit tulevat esiin ja kun muut tarvitsevat apuamme, niin jos olemme tehneet pieniä ja yksinkertaisia asioita varmistaaksemme kallionlujan kääntymyksen Jeesukseen Kristukseen ja Hänen evankeliumiinsa, silloin olemme parhaassa asemassa auttamaan muita tulemaan Hänen, Mestariparantajan ja sielumme Vapahtajan, luo.