Ikääntyminen uskollisena

Kertomuksia, jotka sitovat meidät yhteen

Christy Monson

Me voimme vahvistaa perhettämme kertomalla menneitä ja nykyisiä esimerkkejä uskosta ja rohkeudesta.

preerialla oleva vankkurikaravaani, jota uhkaa tulipalo, jonka äkillinen myrsky sammuttaa

Kuvitus Carolyn Vibbert

Kun olen ikääntynyt, asemani perheessäni on muuttunut. Kerran olin nuori äiti, joka kokosi joukon aktiivisia lapsia sellaiseen järjestäytyneeseen kaaokseen, jota me nimitimme koti-illaksi. Nyt olen isoäiti, toisinaan keskellä perhetapahtumia ja toisinaan taustalla. Olen siirtynyt eteenpäin yhtenä lenkkinä elämän ketjussa. Olen rakastanut kahta edellistä sukupolvea, mukaanlukien mieheni, jotka ovat nyt verhon toisella puolella. Ja rakastan suuresti kahta sukupolvea, jotka ovat tällä hetkellä maan päällä (sekä muutamia lastenlastenlapsia sukupolvesta, joka tulee sen jälkeen).

Yksi rooleistani nykyään on perheemme Tule ja seuraa minua -videokonferenssien lopussa. Laajana perheenä me käytämme verkossa olevaa peliohjelmaa auttaaksemme serkkuja tutustumaan toisiinsa ja auttaaksemme meitä kaikkia muistamaan esivanhempiamme tai tutustumaan heihin. Kun olemme tehneet näin, olen oivaltanut, että temppeliliittomme sitovat perheemme yhteen iankaikkisesti, ja sen lisäksi niin tekevät myös yhteiset kertomuksemme rohkeudesta ja uskosta.

Innoitusta menneestä

mies kastetaan vuonossa

Uskon, että meillä jokaisella on kerrottavana kokemus uskosta ja rohkeudesta. Varmastikin ne, jotka ovat eläneet ennen meitä, voivat innoittaa meitä, kun muistamme heidän luonteensa ja uhrauksensa. Esimerkiksi:

• Perheemme on kiitollinen nuoresta pojasta, Christian Hans Monsonista, joka 1800-luvulla vei aterioita vankilassa olleille lähetyssaarnaajille Fredrikstadissa Norjassa. Lähetyssaarnaajat opettivat hänelle evankeliumia. Christian päästi salaa heidät pois vankilasta, ja he kastoivat hänet vuonossa eräänä tähtikirkkaana yönä. Kun hän oli liittynyt kirkkoon, hänen isänsä heitti hänet ulos talosta. Mutta hän matkasi Suolajärven laaksoon ja kasvatti vanhurskaan jälkeläisjoukon.

• Meitä innoittaa myös kertomus Johanna Kirstine Larsenista. Vaelluksellaan Suolajärven laaksoon hänen pioneerikomppaniansa, jota johti Brigham Young nuorempi, kohtasi etenevän preeriapalon. Kun he olivat lausuneet hartaan rukouksen, pienestä taivaanrannan pilvestä kehittyi ukkosmyrsky, joka sammutti tulen.

Innoitusta tähän päivään

kaksi hymyilevää nuorta naista

Lapsenlapseni ja ”adoptoitu” lapsenlapseni, nuori käännynnäinen, joka tuli asumaan tyttäreni perheen luo.

Valokuva kirjoittajan luvalla

Tunnen syvää kiitollisuutta näistä uskollisista, rohkeista sieluista. Mutta tunnen nöyryyttä myös niiden uskollisten sielujen vuoksi, joita perheessämme on nykyään. Niinpä päätin, että jokaisessa perhetapaamisessamme pyytäisin kahta lastenlapsista lausumaan todistuksensa uskosta ja rohkeudesta. Sen lisäksi että tämä innoittaa muuta perhettä, se antaa todistuksensa lausuville mahdollisuuden käyttää muutaman minuutin siihen, että he näkevät, kuinka Jumala auttoi heidät läpi vaikean ajan. Tässä on kaksi heidän kertomustaan.

• Tyttärentyttäremme taisteli nuorena teini-ikäisenä kilpirauhassyöpää vastaan. Hän sanoi: ”Taivaallinen Isä johdatti minua, varsinkin sen viikon aikana, kun olin sädehoidon vuoksi eristyksissä. Todistukseni ja pieni koirani Daisy auttoivat minua selviytymään.”

• Kun eräs nuori käännynnäinen oli ilman kotia tai perhettä, lähetyssaarnaajat toivat hänet tyttäremme kotiin. Olemme ottaneet hänet omaksemme ja pitäneet häntä yhtenä meistä. Tämä ihastuttava nuori käännynnäinen sanoi: ”Olen oppinut, että silloinkin kun minua pelottaa, voin tehdä vaikeita asioita taivaallisen Isän avulla.” Tämä nuori nainen siunaa meitä rakastavalla, iloisella asenteellaan.

Roolissani isoäitinä olen oppinut jälleen kerran, että me voimme vanhempina ja isovanhempina tehdä paljon vahvistaaksemme iankaikkisen perheketjumme lenkkejä. Se, että kerromme uskosta ja rohkeudesta menneisyydessä ja nykyisyydessä, on yksi tapa auttaa lapsiamme ja lastenlapsiamme saamaan uskoa ja rohkeutta, kun he kohtaavat tulevaisuuden. Ja se on suurenmoinen tapa kääntää osaltaan lasten sydämet heidän isiensä ja äitiensä puoleen (ks. Mal. 3:24).

Kirjoittaja asuu Utahissa Yhdysvalloissa.