Julkaistaan vain sähköisenä: nuorille aikuisille
3 oivallusta lujan perustan luomiseen avioliitossa
Kirjoittaja asuu Utahissa Yhdysvalloissa.
Haasteet, joita kohtaamme avioliitossa, voivat parantaa ihmissuhteitamme.
Avioliitto ei ole aina helppo.
Mutta monet meistä – sydämemme sopukoissa – uskovat, että sen pitäisi olla.
Ei ole vaikeaa ymmärtää miksi. Suosittujen kirjojen ja elokuvien kokonaiset lajityypit opettavat meille, että elämän todellinen haaste on löytää tosi rakkaus ja kosiskella häntä – mutta naimisiinmenon jälkeen eletään onnellisina elämän loppuun asti. Ja naimisissa olevien ystäviemme huolella laaditut sosiaalisen median julkaisut näyttävät osaltaan vahvistavan tätä uskomusta, joka ei pidä paikkaansa!
Mitä me siis teemme, kun meistä tuntuu, että avioliittomme on erilainen kuin se, mitä odotimme?
Meitä Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäseniä on siunattu ymmärryksellä siitä, että kuolevaisuuteen oli suunniteltu sisältyvän haasteita. Me voimme saavuttaa suuren onnen avioliitossa, kun hyväksymme sen tilaisuutena kasvaa, luottaa Jeesukseen Kristukseen ja antaa Hänen hioa meitä.
Jos sinun on vaikeaa nähdä haasteet avioliitossa siunauksena, mieti seuraavia oivalluksia.
1. Täyttymättömät odotukset voivat olla mahdollisuus lisääntyneeseen ykseyteen.
Monet meistä odottavat avioliitolta paljon – itsensä toteuttamista tai jotakin taianomaista onnellisuutta, jota emme löytäneet ollessamme naimattomia. Mutta jos emme ole varovaisia, me voimme luoda odotuksia sille, mitä mielestämme avioliiton pitäisi olla, sen sijaan että pyrkisimme ymmärtämään, mitä avioliitto Herran määritelmän mukaan on.
Vanhin David A. Bednar kahdentoista apostolin koorumista on sanonut: ”Avioliitto pyhänä järjestyksenä, joka perustuu kestäviin liittoihin, velvollisuuksiin ja elinikäiseen uhraamiseen, on jyrkässä ristiriidassa nykyajan maailmallisen avioliittokäsityksen kanssa. Tuolla maailmallisella muotoilulla ei ole käytännöllisesti katsoen mitään tekemistä elämänsä kadottamisessa perheen palvelemiseen tai itsensä uhraamisessa puolison ja lasten vuoksi.”1
Onneksi avioliitto voi olla edistyvä työmaa! Mitä jos sen sijaan, että odottaisimme avioliiton tuovan meille automaattisesti enemmän onnea, me tarkastelisimme sitä tilaisuutena uhrata ja palvella toisiamme – kahden epätäydellisen ihmisen tilaisuutena yrittää olla nöyrempiä, kasvaa ja tulla enemmän Kristuksen kaltaisiksi?
Saattaa tuntua pelottavalta päästää irti odotuksesta, että avioliiton pitäisi olla jatkuvaa autuutta. Mutta kun korvaamme sen sitoumuksella tehdä uhrauksia toistemme hyväksi – kuten vanhin Bednar kuvaili – me saatamme elämämme paremmin sopusointuun Kristuksen kanssa. Tämän näkemyksen kauneus on siinä, että Herra vahvistaa avioliittoamme ja auttaa meitä saavuttamaan sen onnen, jota koko ajan halusimmekin!
2. Erimielisyydet voivat johtaa syvempään suhteeseen.
Kun kaksi ihmistä liittää elämänsä yhteen, he eivät ole aina samaa mieltä:
Missä asumme? Kuinka käytämme rahamme? Kuinka paljon aikaa aiomme viettää puolisomme sukulaisten kanssa? Kuinka usein koti siivotaan?
Mutta erimielisyyksien sellaisissa asioissa ei tarvitse olla huono asia. Itse asiassa se, että oppii olemaan eri mieltä ystävällisesti ja huomaavaisesti, on erinomainen tapa oppia nöyryyttä ja myötätuntoa. Ja kun pyrit ymmärtämään puolisosi näkökulman, rakkautenne voi syventyä oppiessasi todella tuntemaan hänet paremmin.
Sisar Jean B. Bingham, Apuyhdistyksen ylijohtaja, on opettanut, kuinka me voimme tehdä niin. Hän sanoi: ”Ykseys on välttämätöntä siinä jumalallisessa työssä, jota meillä on etuoikeus ja kutsumus tehdä, mutta se ei tapahdu itsestään. Vaatii ponnistelua ja aikaa todella neuvotella yhdessä – kuunnella toinen toistaan, ymmärtää toisen näkemyksiä ja kertoa kokemuksista – mutta tämä menettelytapa johtaa innoitetumpiin päätöksiin.”2
Kun erimielisyyksiä nousee, konflikti voidaan usein välttää yksinkertaisesti pitämällä mielessä laajempi tavoite sen sijaan että keskitytään tiettyyn erimielisyyteen. Tämä toimii avioliiton sekä pienissä että suurissa asioissa.
Esimerkiksi puolisosi saattaa ladata astianpesukoneen tavalla, joka tekee sinut hulluksi: Mukien pitäisi tulla tuohon, ei kulhojen!
Mikä on laajempi tavoite? Saada puhtaita astioita. Saavatko yksilölliset menetelmänne astianpesukoneen ladatuksi? Hienoa! Sitten ei ole ongelmaa tai syytä konfliktiin.
Katsotaan nyt vakavampaa asiaa avioliitossa – lasten kasvattamista. Ehkä toinen teistä uskoo ohjatun kurinpidon järjestelmään, kun taas toinen uskoo, että kasvatuksessa pitäisi olla joustavuutta ja sallivuutta. Kuinka ihmeessä nuo kaksi mielipidettä voivat elää rinta rinnan? Keskittymällä laajempaan tavoitteeseen.
Laajempi tavoite, joka on teille yhteinen, on kasvattaa lapsia, jotka ovat onnellisia, vastuullisia ja uppoutuneita Jeesuksen Kristuksen evankeliumiin. Te olette jo yhtä mieltä kaikkein ratkaisevimmissa asioissa!
Nauttikaa matkasta oppia, kuinka teette yhteistyötä saavuttaaksenne tuon tavoitteen. Jos hyväksytte erilaisuutenne ja lähestymistapanne elämään, niin lapsillanne – joista jokaisella on oma ainutlaatuinen persoonallisuutensa – on eri tapoja olla merkityksellisellä tavalla tekemisissä teidän kummankin kanssa.
Kaksi päätä, kaksi maailmankatsomusta, kaksi erilaista joukkoa mielipiteitä on aina parempi kuin yksi!
Presidentti Henry B. Eyring, toinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa, on opettanut kauniisti, kuinka erilaisuutemme ansiosta meistä voi tulla toisiamme täydentäviä avioliitossa:
”Minusta on tullut parempi ihminen, kun olen rakastanut [vaimoani] ja elänyt hänen kanssaan. Olemme täydentäneet toisiamme paremmin kuin olisin voinut kuvitellakaan. Hänen kykynsä hoivata muita kasvoi minussakin, kun meistä tuli yhtä. Minun kykyni suunnitella, ohjata ja johtaa perhettämme kasvoi hänessä, kun meistä tuli yhtä avioliitossa. Ymmärrän nyt, että me kasvoimme yhdessä yhteen – hitaasti kohottaen ja muovaten toisiamme vuosi vuodelta. Kun omaksuimme voimaa toisiltamme, se ei vähentänyt henkilökohtaisia lahjojamme.
Erilaisuutemme yhdistyivät aivan kuin ne olisi suunniteltu luomaan parempi kokonaisuus. Sen sijaan että erilaisuutemme olisivat jakaneet meitä, ne sitoivat meidät yhteen.”3
3. Me olemme vastuussa omasta onnellisuudestamme.
Liian usein asetamme odotuksia, että puolisomme pitää saada meidät tuntemaan itsemme varmoiksi, että meitä rakastetaan ja että olemme turvassa, kun emme edes tiedä, kuinka saada nuo asiat aikaan itse! Se, että odottaa puolisonsa täyttävän kaikki nämä halut ja tarpeet, voi johtaa pettymykseen ja mielipahaan avioliitossa.
Sinä olet vastuussa omasta onnellisuudestasi. Kahdentoista apostolin koorumin jäsen, vanhin Dieter F. Uchtdorf esitti kerran tämän näkemyksen:
”Mitä vanhemmaksi tulemme, sitä enemmän katsomme taaksepäin ja oivallamme, ettei ulkoisilla olosuhteilla ole oikeastaan merkitystä tai etteivät ne määrittele onneamme. – –
Me päätämme onnestamme.”4
Opi, mitä tarvitset hallitaksesi omaa emotionaalista terveyttäsi. Puolisosi ei pysty hallitsemaan tunteitasi puolestasi – hän hallitsee omia tunteitaan sinun rinnallasi.
Yksi vapauttavimmista avioliittoa koskevista totuuksista on tieto siitä, etteivät puolisomme sanat tai teot sanele tunteitamme. Toisin sanoen me voimme toimia omasta puolestamme emmekä olla toiminnan kohteina (ks. 2. Nefi 2:26; OL 58:27–28). Meillä on valta siihen, mitä ajattelemme, ja siten myös siihen, mitä tunnemme avioliitossamme.
Kun mieheni ei vie roskia ulos, voin päättää uskoa, että se johtuu siitä, ettei hän arvosta minua. Tietäähän hän, että vihaan sitä, kun keittiön roska-astia tulee liian täyteen.
Mutta mihin tuo ajatus johtaa? Minusta tuntuu pahalta. Ja kenties se saa jopa minut tuntemaan, ettei välillämme ole yhteyttä. Mitä jos sen sijaan ajatukseni olisi, että hän vain unohti? Tai vielä parempaa, mitä jos päättäisin uskoa, ettei sillä, ettei hän vienyt roskia ulos, ole mitään tekemistä sen kanssa, arvostaako hän minua? On todennäköisempää, etteivät roskat vaivaa häntä, ja siksi hän unohti viedä ne ulos. Jos se vaivaa minua, niin olen paras ihminen siihen hommaan!
Ajatustesi muuttaminen muuttaaksesi kokemustasi avioliitossa ei kenties ole helppoa työtä mutta se on sen arvoista. Ja se on varmasti helpompaa kuin yrittää muuttaa puolisosi käytöstä!
Avioliitto on kasvun matka.
Avioliitossa on aina oleva ylä- ja alamäkiä, mutta matka noiden ylä- ja alamäkien kautta voi olla iloa ja seikkailua, kun muistamme, että avioliitto on mahdollisuus venyä. Tämä elämä on aikaa valmistautua tulemaan enemmän taivaallisten vanhempiemme kaltaisiksi, ja avioliitto auttaa meitä siinä!
Presidentti Russell M. Nelson on opettanut: ”Meidän ei tarvitse lannistua, vaikka meidän hartaat pyrkimyksemme kohti täydellisyyttä näyttävätkin nyt uuvuttavilta ja loputtomilta. Täydellisyys on edessäpäin. Se voi toteutua täysin vasta ylösnousemuksen jälkeen ja vain Herran avulla.”5
Kuinka kiitollinen olenkaan Jeesuksen Kristuksen sovituksen voimasta, minkä ansiosta avioliittoni on mahdollista parantua ja tulla entistä onnellisemmaksi ajan kuluessa. Olen iankaikkisesti kiitollinen Vapahtajasta, joka – heikkouksistamme huolimatta mieheni ja minä teemme edelleenkin työtä yhdessä – voi auttaa meitä tulemaan enemmän Hänen kaltaisikseen ja joka voi tehdä avioliitostamme sellaisen, mitä voidaan todella kutsua ”selestiseksi”.