Valtuus, toimitukset ja valmistautuminen
Presidentti Dallin H. Oaks
ensimmäinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa
Pelastuksen ja korotuksen toimitukset ovat perustavanlaatuisia Jumalan suuressa suunnitelmassa lapsiaan varten ja heidän valmistautumisessaan.
Valokuva Tegucigalpan temppelistä Hondurasissa Cody Bell
Pyhissä kirjoituksissa on runsaasti viittauksia Vapahtajan toiseen tulemiseen, tapahtumaan, jota vanhurskaat ovat innokkaasti odottaneet ja jota jumalattomat ovat pelänneet tai sen kiistäneet. ”Lähteköön huuto kaikkien ihmisten keskuuteen”, Herra varoitti palautuksen alkaessa. ”Katsokaa ja nähkää, Ylkä tulee – –. Valmistautukaa Herran suurta päivää varten.” (OL 133:10; ks. myös 34:6.)
Valmistautumista Jumalan kohtaamiseen
Me elämme sitä profetoitua aikaa, ”jolloin rauha otetaan pois maan päältä” (OL 1:35), kun ”kaikki on levottomuuden vallassa; ja – – ihmisten sydämet pettävät heidät” (OL 88:91). Haasteet ympäröivät meitä joka puolelta, mutta kun uskomme Jumalaan, me luotamme Hänen lupaamiinsa siunauksiin niille, jotka pitävät Hänen käskynsä ja valmistautuvat.
Osana valmistautumistamme Herran kohtaamiseen Hän on käskenyt: ”Seisokaa siis pyhissä paikoissa, älkääkä horjuko, Herran päivän tulemiseen asti; sillä katso, se tulee pian” (OL 87:8). Mitä nämä ”pyhät paikat” ovat? Varmastikin niitä ovat temppelit, joissa uskollisesti liittonsa pitävät käyvät. Varmastikin niitä ovat paikat, joissa uskolliset lähetyssaarnaajat ja muut pappeuden valtuudella kutsutut palvelevat. Kun seisomme pyhissä paikoissa, me käytämme pappeuden valtuutta ja olemme sen alaisia sekä tavoittelemme korotukseen ja iankaikkiseen elämään vaadittuja toimituksia.
Pappeuden valtuus palautetussa kirkossa
Kolmekymmentä vuotta sitten minulla oli kokemus siitä, kuinka pappeuden valtuus Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkossa eroaa kaikista muunlaisista valtuuksista. Toimistooni tuli erään nimekkään protestanttipapin vaimo. Hän ja hänen miehensä olivat palvelleet Herraa kristillisessä virassa monia vuosia hyvin uutterasti. Nyt vaimo halusi liittyä palautettuun kirkkoon, mutta yhden asian suhteen hän epäröi.
Hän tuli kysymään minulta, miksi hänet oli kastettava, kun hänet oli jo kastanut kristityksi hänen pappismiehensä, joka oli kastanut seurakuntaansa monia ihmisiä. Hän kysyi: ”Väitätkö minulle, ettei miehelläni ollut mitään valtuutta kastaa kaikkia niitä ihmisiä, jotka hän on kastanut?”
Henki tuli avukseni, kuten me rukoilemme tällaisissa tilanteissa.
”En, olen varma, että miehelläsi oli valtuus niihin kasteisiin”, minä vastasin. ”Hänellä oli kaikki se valtuus, jonka hänen kirkkonsa, hänen seurakuntansa ja maan lait voivat hänelle antaa. Hän käytti sitä valtuutta, kun hän kastoi, vihki avioliittoon, palkkasi ihmisiä huolehtimaan kirkkorakennuksensa fyysisistä tarpeista ja nimitti ihmisiä osallistumaan sen jumalanpalvelustehtäviin. Me emme kyseenalaista tuota valtuutta mutta haluamme sinun tietävän erilaisesta valtuudesta: siitä valtuudesta, jota Jumala delegoi kuolevaisille.”
Selitin, että syy, miksi vaadimme kastetta Jeesuksen Kristuksen palautettuun kirkkoon kääntyneille, on se, että he tarvitsevat kasteen sillä jumalallisella valtuudella, jonka Jeesus antoi Pietarille ja muille apostoleille. Jeesus sanoi heille, että kaikki, minkä he sitovat maan päällä sillä valtuudella, on sidottu taivaassa (ks. Matt. 16:19; 18:18). Toisin sanoen se olisi pätevä ja voimassa kuoleman verhon tuolla puolen täyttäen taivaan vaatimukset. Todistin hänelle, että tämä valtuus on palautettu ja on nyt ainoastaan Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkossa. Jonkin ajan kuluttua sekä tämä nainen että hänen miehensä kastettiin. Olen tuntenut heidät monen vuoden ajan uskollisina jäseninä.
Valtuuden tärkeys käy ilmi monista pyhien kirjoitusten kertomuksista, jotka koskevat Vapahtajamme palvelutyötä maan päällä. Luemme, että ihmiset, joita Hän opetti, ”olivat hämmästyksissään hänen opetuksestaan. Hän opetti niin kuin se, jolle on annettu valta, ei niin kuin lainopettajat.” (Matt. 7:28–29; ks. myös Mark. 1:22; Luuk. 4:32.) Synagogassa he ”joutuivat ymmälle” Hänen vallastaan, sillä ”saastaiset hengetkin tottelevat, kun hän käskee” (Mark. 1:27; ks. myös Luuk. 4:36). Jeesus sanoi epäileville lainopettajille, ”että Ihmisen Pojalla on valta antaa maan päällä syntejä anteeksi” (Mark. 2:10; ks. myös Luuk. 5:24).
Myöhemmin ylipapit ja vanhimmat kysyivät Häneltä, millä valtuudella Hän toimi (ks. Matt. 21:23–27; Mark. 11:27–33). He eivät täyttäneet Hänen vaatimustaan vastauksen saamiseksi. Mutta se, mitä Hän sanoi ja teki myöhemmin, ilmaisee Hänen vastauksensa. Kun Hän kutsui apostolejaan, Hän ”valitsi” heidät (ks. Joh. 15:16) ”lähettääkseen heidät saarnaamaan ja valtuuttaakseen heidät karkottamaan saastaisia henkiä” (Mark. 3:14–15; ks. myös Matt. 10:1; Luuk. 9:1; Ap. t. 8:18–19). Kun Hän kutsui seitsenkymmenet, Hän antoi heille ”vallan” (Luuk. 10:9).
Vapahtajalla oli jumalallinen voima ja valtuus, ja Hän jakoi sitä. Kuten Johannes Kastaja sanoi, Isä ”on antanut kaiken hänen valtaansa” (Joh. 3:35).
Toimitusten rooli
Tutuimmat esimerkit pappeuden valtuuden käyttämisestä liittyvät toimituksiin. Toimitukset ja pappeus kuuluvat erottamattomasti yhteen. Toimitus on iankaikkisesti merkittävä pyhä teko, joka suoritetaan pappeuden valtuudella. Sitä täydentävät liittojen solmiminen ja siunausten lupaaminen. Jeesuksen Kristuksen palautetun kirkon toimituksia ovat muun muassa kaste, sakramentin nauttiminen (yleisin toimitus kirkossa) sekä temppelitoimitukset, kuten avioliitto ajaksi ja koko iankaikkisuudeksi sekä lahja, jota nimitämme endaumentiksi, joka koostuu tiedosta, liitoista ja luvatuista siunauksista.
Jumala on antanut toimitusten vaatimukset, ja niillä on iankaikkinen vaikutus. ”On olemassa laki – peruuttamattomasti säädetty taivaassa ennen tämän maailman perustamista – johon kaikki siunaukset perustuvat” (OL 130:20). Ja ”kaikki, jotka haluavat saada siunauksen [Herran käsistä], pysykööt laissa, joka on määrätty sen siunauksen saamiseksi, ja sen ehdoissa, niin kuin on säädetty ennen maailman perustamista” (OL 132:5).
Pelastuksen ja korotuksen toimitukset ovat perustavanlaatuisia Jumalan suuressa suunnitelmassa lapsiaan varten. Jeesus opetti, että pelastus Jumalan valtakuntaan tulee syntymällä ”vedestä ja Hengestä” (Joh. 3:5). Korotus (iankaikkinen elämä, ”[sellainen ja sen tasoinen elämä], jota taivaallinen Isä ja Hänen rakas Poikansa elävät”1) tulee temppelin korkeampien liittojen ja toimitusten myötä (ks. OL 14:7; 84:38; 88:107; 132:16–17, 20–21). Profeettamme, presidentti Russell M. Nelson on opettanut: ”Tämä elämä on aika valmistautua pelastukseen ja korotukseen. Jumalan iankaikkisessa suunnitelmassa pelastus on yksilön vastuulla, korotus on perheen vastuulla.”2
Valmistautumista Herran kohtaamiseen
Hän tulee jälleen hallitsemaan ja vallitsemaan, Mary Sauer
Nykyajan ilmoituksessa meille sanotaan, että se, joka pelkää Herraa, ”odottaa Herran suuren päivän tuloa, niin, Ihmisen Pojan tulemisen merkkejä” (OL 45:39). Viimeisessä vaiheessa, ennen kuin Jeesuksen palvelutyö kuolevaisuudessa päättyi, Hän puhui toisesta tulemisestaan. Hän kuvaili koettelemuksia, jotka tulisivat ensin, ja sitä, miten tärkeää – niistä koettelemuksista huolimatta – on ”olla valmis” (ks. Matt. 24:44). Sitten Hän julisti: ”Autuas se palvelija, jonka hänen herransa palatessaan tapaa näin tekemästä” (Matt. 24:46; ks. myös Luuk. 12:37, 43).
Presidentti Nelson on opettanut: ”Me olemme vain valmistelemassa tämän viimeisen taloudenhoitokauden huipentumaa – kun Vapahtajan toinen tuleminen on oleva todellisuutta.”3 Tuon toisen tulemisen merkkejä on kaikkialla ympärillämme, ja niiden esiintymistiheys ja voimakkuus näyttävät kasvavan. Maailmanlaajuisesti me koemme maanjäristyksiä, nälänhätää, pyörremyrskyjä, tulvia, kulkutauteja ja aseellisia selkkauksia tai kuulemme niistä. Kaikki näistä merkeistä eivät kuitenkaan ole uhkaavia. Yksi myönteinen aikojen merkki on profetoitu Israelin kokoaminen, jonka presidentti Nelson on julistanut olevan ”tärkeintä, mitä maan päällä nykyään tapahtuu”4.
Tämän kokoamisen edetessä me perustamme vaarnoja ”puolustukseksi ja suojaksi myrskyltä ja vihalta, kun sitä vuodatetaan laimentamattomana koko maan päälle” (OL 115:6). Me nopeutamme myös temppelien rakentamista, jotta uskolliset pyhät voivat kokoontua niihin omissa kotimaissaan tekemään liittoja, joiden ansiosta he voivat päästä iankaikkiseen elämään (ks. OL 84:19–22; 131:1–3).
Kuten Mormonin kirja opettaa: ”Tämä elämä on ihmisille aika valmistautua kohtaamaan Jumala” (Alma 34:32). Valmistaudummeko me?
Entä jos Hänen tulemisensa päivä olisi huomenna? Jos tietäisimme kohtaavamme Herran huomenna – oman kuolemamme vuoksi tai Hänen tulemisensa vuoksi – niin mitä me tekisimme tänään? Mitä me tunnustaisimme? Mitä me lakkaisimme tekemästä? Mitä me antaisimme anteeksi? Mitä toimituksia tavoittelisimme? Mitä vielä tekisimme täyttääksemme liittomme? Jos me tekisimme nuo asiat silloin, miksemme tekisi niitä nyt? Jos öljy on ehtymässä valmistautumisen lampustamme, alkakaamme heti täyttää sitä.