2020
Kuinka minä opin ymmärtämään Jumalan näkemyksen seksuaalisuudesta
Elokuu 2020


Nuorille aikuisille

Kuinka minä opin ymmärtämään Jumalan näkemyksen seksuaalisuudesta

Toimittajan huomautus: Tämä on osa elokuun 2020 Liahonassa olevaa artikkeli sarjaa, jossa käsitellään myönteistä näkemystä seksuaalisuuteen, sukupuoliseen kanssakäymiseen ja siveyden lakiin. Sana seksuaalisuus tarkoittaa eri asioita eri ihmisille, mutta tässä yhteydessä puhumme erityisesti omista seksuaalisista tunteistamme ja seksuaalisesta identiteetistämme.

Varttuessani en tiennyt, kuinka käsitellä seksuaalisia tunteita, mikä johti minut väärille poluille, mutta oppiessani seksuaalisuuteen ja siveyteen liittyviä totuuksia elämäni muuttui paremmaksi.

Kuva
smiling woman

Kuvassa käytetty mallia

Lysähdin tuolilleni häpeissäni, kun opettaja aloitti oppiaiheen siveydestä. ”Tiedän, ettei teillä tytöillä ole ongelmia siveyden lain suhteen…”, hän aloitti. Vähänpä hän – tai kukaan muukaan – tiesi, että juuri sen asian kanssa minulla oli ollut vaikeuksia, kun olin nuori nainen.

Oppiaiheet kirkossa saivat minut ajattelemaan, että seksuaaliset tunteet olivat soveliaita vain avioliitossa ja että seksuaaliset tunteet avioliiton ulkopuolella olivat paha asia. Tunsin olevani häpeissäni, heikko ja yksin, mikä johti minut asettumaan vastahankaan koko aihetta kohtaan.

Varttuessani kirkossa ajattelin aina, että puhuminen seksistä – edes soveliaalla tavalla – tai seksuaalisten ajatusten ja tunteiden myöntäminen oli kiellettyä tai väärin, ellei ollut naimisissa. Ajattelin virheellisesti, että kaikki tiedonhalu tai mikä tahansa kysymys, joka koski seksuaalisuutta tai edes siveyttä, pitäisi tukahduttaa, koska se ei ollut Jumalan suunnitelman mukaista. Ja koska ajattelin, että kysymykseni olivat liian häpeällisiä keskusteltavaksi kenenkään kanssa, etsin vastauksia lähteistä, jotka eivät kuvastaneet seksuaalisuutta tavalla, jota taivaallinen Isä tarkoittaa.

Häpeän helmoissa

Kamppailin tunteideni ja käyttäytymiseni kanssa vuosia. Tiesin, että ne olivat väärin, mutta en tiennyt, kenen puoleen voisin kääntyä saadakseni apua. Kannoin syntien ja häpeän painoa mukanani joka päivä, mutta yritin silti tehdä kaiken muun oikein. Minusta tuntui, että olin juuttunut ”välivyöhykkeelle” – puolet minusta oli maailmassa ja toinen puoli evankeliumissa.

Halusin enemmän kuin mitään muuta olla kokonaan evankeliumissa. Niinpä tutkin pyhiä kirjoituksia, rukoilin, osallistuin kirkon toimintoihin ja hoidin kirkon tehtäväni. Evankeliumi tuntui olevan ainoa asia, joka toi minulle helpotusta.

Kun vähitellen opin enemmän ja pääsin lähemmäksi Vapahtajaa, haluni elää täysin siveyden lain mukaan vahvistui entisestään. Pohdittuani ja rukoiltuani paljon päätin viimein puhua piispalleni ongelmistani.

Tunsin Vapahtajan parantavaa voimaa

Kun lähdin piispani toimistosta, paino, jota olin kantanut harteillani vuosikaudet, tuntui katoavan. Itkin helpotuksesta. Tunsin jo Vapahtajan parantavan voiman vaikuttavan elämässäni. Tapaamiset piispani kanssa auttoivat minua parannusta tehdessäni ymmärtämään, että tunteeni olivat normaaleja ja etten ollut yksin ongelmissani siveyden lain kanssa. Opin, että on muita – minun kaltaisiani – jotka ovat kärsineet hiljaisuudessa häpeän, pelon ja väärinymmärrysten vuoksi.

Piispani oli se, joka auttoi minua tekemään parannusta, mutta eräällä ystävälläni oli myös suuri vaikutus siihen, miten suhtauduin haasteeseeni. Tämä ystävä oli minulle suuri esimerkki. Eräänä päivänä hän kertoi minulle aiemmista ongelmistaan pornografian kanssa. Olin kuin puulla päähän lyöty – en olisi koskaan arvannut, että meillä oli samankaltaisia ongelmia. Kirjoitin hänelle kirjeen kertoen kokemukseni siitä, kuinka tein parannusta samoista haasteista ja kuinka hyödyllistä oli tietää, etten ollut yksin. Kirkossa sunnuntaina hän halasi minua ja kertoi minulle olevansa ylpeä minusta siksi, että tein työtä piispan kanssa, ja etten koskaan olisi yksin. Hän auttoi minua tuntemaan Vapahtajan rakkauden voimakkaammin.

Sen jälkeen olen pystynyt tuntemaan myötätuntoa ja kannustamaan ystäviä, joilla on ollut samankaltaisia ongelmia, sekä auttamaan heitä ymmärtämään siveyden lain täydellisemmin.

Ennen pitkää tieto siitä, etten ollut yksin, että tunsin piispani ja Vapahtajan rakkauden ja ymmärryksen ja että opin siveyden iankaikkisen tärkeyden, auttoivat minua parantumaan.

Tiedän nyt, että olin ollut aivan hakoteillä. Sekä siveys että sovelias seksuaalisuus ovat osa Jumalan onnensuunnitelmaa. Seksuaaliset tunteet kuuluvat osana kuolevaisuuteen ja voivat olla suurenmoisia, kun opimme toimimaan niiden mukaan soveliaasti.

Katsoessani taaksepäin tunnen surua siitä, etten ollut koskaan uskaltanut keskustella siveyden laista kenenkään kanssa, ennen kuin puhuin piispalleni. Minun olisi pitänyt tietää, ettei ole lainkaan häpeällistä, jos on kysymyksiä siveydestä tai seksuaalisuudesta, ja että on tärkeää puhua niistä arvostavasti oikeiden ihmisten kanssa.

Iankaikkiset totuudet voivat ohjata sinua

Kokemusteni perusteella voin vakuuttaa kenelle tahansa, jolla saattaa olla ongelmia siveyden lain kanssa, että sydämesi voi muuttua. On olemassa toivoa, parantumista ja iankaikkisia totuuksia, jotka voivat ohjata sinua. Olen oppinut, että maailman näkemys seksuaalisuudesta verrattuna taivaallisen Isän näkemykseen on äärimmäisen erilainen.

Olen kiitollinen oppimistani asioista. Nyt minulla on lujempi todistus siveyttä koskevasta Herran laista, seksuaalisuuden tärkeydestä elämässämme ja – mikä tärkeintä – Vapahtajan rakkaudesta ja parantavasta voimasta.