Omavaraisuuden siunauksia
Hyvin käytettyä aikaa
Koska Pele Mika Ah Lam käyttää aikaansa parhaalla mahdollisella tavalla, hän kokee onnea päivittäin, omistaa pienen liikeyrityksen ja voi katsoa taaksepäin tuntematta katumusta.
Kuvitus Emily Lui
Tyynellämerellä saarelaisten aika kuluu hieman eri tavoin kuin monissa muissa osissa maailmaa. Päivittäiset askareet tehdään auringon aseman, ei kellon, mukaan. Ihmiset heräävät lintujen ja murtuvien aaltojen ääniin, eivät herätyskellon pirinään.
Samoalaiselle Pele Mika Ah Lamille ajassa on toinenkin tärkeä huomioitava seikka, jonka mukaan hän elää: ”Minä käytän sitä parhaalla mahdollisella tavalla missä sitten olenkin.”
Oppimista yliopistossa ja sen ulkopuolella
Pele varttui kylässä, jossa perheet – myös hänen omansa – saavat elantonsa maasta. Juokseva vesi ja sähkö eivät ole koskaan itsestäänselvyys, ja kodit ovat yksinkertaisia ja kauniita. Opiskelua ei ole helppo kustantaa. ”Koko sukumme on tukemassa toinen toistaan opiskelukustannuksissa”, Pele sanoo. ”Se on samoalainen tapa.”
Kun Pele oli tehnyt lujasti töitä ja saanut erinomaisia arvosanoja koulussa, hänet hyväksyttiin Samoan kansalliseen yliopistoon. Hän päätti opiskella kirjanpitoa, matematiikkaa ja tietotekniikkaa. Hän järjesti aikataulussaan tilaa myös instituuttikursseille.
Opiskellessaan Pele osallistui toiseenkin toimintaan, joka muuttaisi hänen elämänsä lähitulevaisuudessa, vaikkei hän tajunnutkaan sitä silloin. Hän kokoontui joka perjantai-ilta mukavana ajanvietteenä muiden yliopistossa opiskelevien kirkon jäsenten kanssa keskustelemaan evankeliumista ja oppimaan uusia taitoja. Nämä toiminnat vaihtelivat viikosta toiseen yhtä poikkeusta lukuun ottamatta: joka kuukauden viimeisenä perjantaina heillä oli vakiintuneena käytäntönä opetella valmistamaan aina eri ateria.
”Minä olin tarkkana”, Pele sanoo. ”En halunnut hukata tilaisuutta oppia jotakin uutta.”
Tuo päätös tuottaisi tulosta tulevaisuudessa.
Yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu
Yliopisto-opintojen kustantaminen voi olla suuri kompastuskivi lähes kenelle tahansa. Pelen kohdalla rahoituksen loputtua hänen oli jätettävä opintonsa kesken. Hän oli tehnyt kuitenkin lujasti töitä ja oppinut kaiken voitavansa ollessaan opiskelemassa – kuten valmistamaan monia erilaisia aterioita.
Vaimona ja pienten lasten äitinä hän mietti kovasti, kuinka hän voisi käyttää oppimaansa avuksi perheensä elättämisessä. Koko elämän ajan Peleä oli opetettu uskomaan Jumalaan ja työskentelemään ahkerasti.
”Päätin perustaa oman liikeyrityksen”, hän sanoo. ”Nyt minulla on grilli- ja salaattikoju ja laitan ruokaa, jota opin valmistamaan ollessani opiskelemassa!”
Liikeyrityksensä menestymisen johdosta Pele ansaitsee riittävästi pitääkseen huolta ydinperheestään sekä auttaakseen vanhempiensa ja sisarustensa huolenpidossa.
”Perheemme uskoo, että ’ilman tekoja usko on hyödytön’ [Jaak. 2:20]”, hän sanoo. ”Me uskomme Jumalaan ja siihen, että Hän auttaa meitä joka tavalla. Mutta meidän on tehtävä oma osamme.”
Saarelaisten aikaa
Pele elää edelleen elämäänsä ”saarelaisten ajassa”. Hän aloittaa ja lopettaa päivänsä auringon mukaan ja pitää yksinkertaisesta, rauhallisesta samoalaisesta elämäntavasta. Ja hän ymmärtää seuraavan totuuden eläen sen mukaan: ”Pois aika siivin kiitää, Ei saavu uudestaan.”1
Vanhin Ian S. Ardern seitsemänkymmenen koorumista on opettanut: ”Aikaa ei ole koskaan myytävänä. Vaikka kuinka yrittäisi, aika on hyödyke, jota ei voi ostaa mistään kaupasta millään hinnalla, mutta kun aikaa käytetään viisaasti, sen arvo on mittaamaton.”2
Koska Pele yrittää hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla käytettävissään olevan ajan, Jumala on auttanut häntä ja hänen perhettään menestymään ja he ovat kokeneet iloa myös haasteidensa keskellä. Hänellä on luja todistus, menestyvä liikeyritys ja valoisa tulevaisuus.
”Me olemme hyvin siunattuja”, hän sanoo.