Lupaus parantumisesta ja sinetöimisestä
Kun olimme uskollisia evankeliumissa ja etsimme tietoja esivanhemmistamme, äitiäni ja minua siunattiin tavoilla, joita emme olisi voineet kuvitella.
Kuvitus Stephanie Hock
Siitä asti kun minut kastettiin, olin ollut kiinnostunut sukututkimus- ja temppelityöstä. Rakastin ajatusta, että minut sinetöitäisiin perheeseeni iankaikkisuudeksi, mutta en uskonut sen olevan milloinkaan mahdollista, koska monet perheeni jäsenistä, myös isäni, kamppailivat alkoholiriippuvuuden kanssa.
Vartuin siinä ympäristössä, mutta rakkaan äitini hyvät neuvot auttoivat minua tekemään päätöksen olla kulkematta sitä samaa tietä. Hänet kastettiin vuosi minun jälkeeni.
Täytettyäni 18 vuotta päätin palvella lähetystyössä ja sain kutsun palvella Arizonassa Yhdysvalloissa. Se oli yksi elämäni parhaimmista kokemuksista. Kun palasin kotiin, huomasin, että isäni riippuvuus oli riistäytynyt käsistä. Muistan epäilleeni, oliko palvelemiseni ollut minkään arvoista, jos tilanne oli nyt niin paha kotona.
Huhtikuun 2018 yleiskonferenssissa kuulin vanhin Dale G. Renlundin kahdentoista apostolin koorumista sanovan: ”Kun – – löydätte sukunne ja kokoatte ja yhdistätte sitä – – huomaatte, että parantumista tapahtuu siinä, missä sitä tarvitaan.”1
Äitini jatkoi rukoilemista, pyhien kirjoitusten lukemista ja innoituksen tavoittelemista isääni auttaakseen. Lopulta hän sai isän hakemaan apua. Isä oli hoitokodissa yhdeksän kuukautta. Me saimme käydä tapaamassa häntä vain kerran kuukaudessa. Se ei ollut helppoa, etenkään alussa, mutta kuukausi toisensa jälkeen äitini ja minä pysyimme uskollisina evankeliumissa ja etsimme tietoja esivanhemmistamme. Niin tehdessämme meitä siunattiin suuresti tavoilla, joita emme olisi osanneet kuvitella.
Hoidon päätyttyä isä palasi kotiin ja on ollut raittiina siitä asti. Hän keskusteli lähetyssaarnaajien kanssa, mutta ei ollut vielä valmis sitoutumaan evankeliumiin. Äiti ehdotti, että me menisimme temppelialueelle tuntemaan siellä Hengen vaikutusta.
Vähän myöhemmin lähetyssaarnaajat tunsivat innoitusta käydä meillä ja puhua isäni kanssa. Isä kertoi heille haluavansa mennä kasteelle. Sinä iltana isä ja äiti kertoivat suuren uutisen minulle.
Herra oli täyttänyt lupauksensa. Se, mikä oli tarvinnut parantumista, oli parantunut. Isäni parantui riippuvuudestaan, ja minun epäilykseni parantuivat uudistuneella uskolla. Perheemme valmistautuu nyt sinetöitäväksi.