Valitse kanava
Mitä jos Brooke ei halunnut olla enää Camillen ystävä?
”Oikein sä tee, sä usko ja luota!” (MAP-lauluja, 158.)
”Näin eilen tosi hauskan ohjelman. Sinunkin kannattaa vilkaista sitä. Voisimme sitten joskus katsoa sitä yhdessä!” Brooke sanoi.
Camillesta oli hauskaa jutella parhaan ystävänsä kanssa, kun he kävelivät yhdessä koulusta kotiin. Hän piti siitä, kuinka paljon heillä oli yhteistä.
”Kuulostaa hyvältä!” Camille vilkutti hyvästiksi ja meni sisään etuovesta.
Kun Camille oli tehnyt läksynsä, hän avasi television ja löysi oikean ohjelman. Olisi niin hauskaa puhua siitä Brooken kanssa huomenna!
Ohjelma oli hauska. Henkilöt tekivät hassuja juttuja ja kertoivat vitsejä. Camille nauroi paljon. Mutta kaikki, mitä he sanoivat, ei ollut hauskaa. He käyttivät sanoja, jotka saivat Camillen tuntemaan kuin hänellä olisi hyppinyt sammakoita vatsassa. Ne eivät olleet hyviä sanoja.
Mitä minun pitäisi tehdä? Camille mietti. Hän tiesi, etteivät ne sanat olleet hyviä. Mutta hän halusi tietää, miten ohjelma päättyi. Mitä hän sanoisi, jos Brooke kysyisi häneltä siitä huomenna?
Huokaisten Camille sulki television.
Kun äiti tuli kotiin, Camille auttoi äitiä kattamaan pöydän päivällistä varten. ”Miten koulussa meni?” äiti kysyi.
Camille asetteli haarukat ja lusikat paikoilleen. ”Tosi hyvin! Paitsi että… Brooke kertoi minulle yhdestä ohjelmasta, jonka voisin katsoa. Aloin katsoa sitä, mutta siinä oli rumia sanoja. Se ei tuntunut minusta hyvältä, joten suljin television.”
”Kuulostaa siltä kuin olisit tehnyt oikein hyvän valinnan.”
”Mutta Brooke haluaa katsoa sitä yhdessä. Me olemme parhaat ystävät! Me pidetään samasta musiikista, samasta jäätelöstä, samoista kirjoista…”
Äiti laski pastaruoan pöydälle. ”Totta, mutta se ei tarkoita, että teidän täytyy tehdä kaikki samat asiat. Etenkin, jos se on jotakin, mikä ei tunnu sinusta hyvältä. On ihan oikein tehdä eri valintoja kuin ystävä.”
”Mitä tarkoitat?” Camille kysyi.
”No me teemme valinnan välttää rumia sanoja, jotta voimme tuntea Pyhän Hengen”, äiti selitti. ”Mutta kaikilla ei ole samoja tasovaatimuksia kuin meillä. Se ei tee heistä huonoja ihmisiä.”
Camille oli yhä huolissaan siitä, mitä tapahtuisi, kun Brooke kysyisi häneltä siitä ohjelmasta. He puhuivat kaikesta! Mitä jos Brooke ajattelisi, että hän oli vauva? Tai mikä pahempaa, mitä jos Brooke ei haluaisi enää olla hänen ystävänsä?
Camille piti rukouksen ennen nukkumaanmenoa. Taivaallinen Isä, auta minua puhumaan Brookelle huomenna. Auta minua olemaan rohkea. Camille kiipesi vuoteeseen ja toivoi, että kaikki menisi hyvin koulussa.
”Camille!” Brooke huusi leikkikentän toiselta puolelta. Hän juoksi nurmikon yli Camillen luo. ”Mitä mieltä sinä olit siitä ohjelmasta? Eikö se ollutkin hauska?”
Camille veti syvään henkeä. ”Minä en oikeastaan katsonut sitä paljonkaan.”
Brooke näytti hämmentyneeltä. ”Miksi et?”
Camille mietti hetken. Pitäisikö hänen sanoa vain, että hänellä oli ollut kiire? Mitä Brooke sanoisi? ”No… minä en katsonut sitä, koska siinä sanottiin sanoja, joista en pitänyt. Minusta ei tuntunut hyvältä katsoa sitä.”
”Ai”, Brooke sanoi hiljaa. Sitten hän sanoi: ”Ei se mitään. Meidän ei tarvitse katsoa sitä yhdessä. Me voidaan etsiä ohjelma, josta me kumpikin pidämme, tai tehdä jotakin muuta yhdessä.”
”Selvä.” Camille hymyili. Sitten ystävykset kävelivät luokkaan yhdessä jutellen ja nauraen koko ajan.
Kirjoittaja asuu Utahissa Yhdysvalloissa.