Lue vain ja rukoile
Kun olin 17-vuotias, eräs ystäväni kertoi minulle olevansa mormoni. Tuossa vaiheessa minulla ei ollut aavistustakaan, mikä mormoni on. Vanhempani eivät vaatineet minua käymään kirkossa, joten en tiennyt paljoakaan Raamatusta tai Jumalasta, enkä edes halunnut. Sanoin ystävälleni: ”Jos haluan tietää siitä jotakin, otan itse selvää.”
Nähdessään, etten ollut kovin kiinnostunut kirkosta, hän vain antoi minulle Mormonin kirjan. Sitten hän pyysi minua lukemaan sitä ja rukoilemaan sen johdosta. Hän ei painostanut minua eikä hermostunut, kun en halunnut kuulla kirkosta. Hän halusi vain, että lukisin ja rukoilisin.
Kun myöhemmin sinä iltana avasin kirjan, huomasin, että etusivulla oli hänen todistuksensa. Lukiessani hänen todistustaan tunsin, että minun pitäisi tutustua tähän kirjaan paremmin. Niinpä aloitin Ensimmäisestä Nefin kirjasta. En voinut laskea kirjaa pois käsistäni. Minun piti saada tietää lisää.
Pian sen jälkeen osallistuin perheiltaan tämän ystäväni perheen luona, missä he opettivat minulle Jeesuksen Kristuksen evankeliumia. Vaikka en tiennyt evankeliumista mitään, kaikki tuntui järkevältä. Kun opin lisää, asenteeni kirkkoa, Jumalaa ja Jeesusta Kristusta kohtaan muuttui. Kerrankin elämässäni halusin tehdä sitä, mitä Jumala halusi minun tekevän. Pian lähetyssaarnaajat opettivat minua ja minut kastettiin ja konfirmoitiin Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäseneksi.
Mormonin kirja muutti elämäni. Kun muistelen sitä, ymmärrän, kuinka Pyhä Henki herätti minussa halun oppia lisää. Evankeliumi on auttanut minua tietämään, kuka olen, mistä olen tullut ja minne voin mennä, jos olen uskollinen. Olen kiitollinen ystävälleni, joka antoi kirjan minulle ja näytti minulle, että todellinen ystävä kertoo muille evankeliumin totuuksista.