Opettaminen Vapahtajan tavalla
Rakkautta ja suklaakakkua: Mitä annat tuodaksesi heidät takaisin?
Devin G. Durrant
ensimmäinen neuvonantaja pyhäkoulun ylimmässä johtokunnassa
Sisar Babata Sonnenbergillä oli mieli maassa. Hän – viiden alle kahdeksanvuotiaan tytön nuori äiti – yllättyi, kun hänet kutsuttiin opettamaan seurakunnassaan 16–17-vuotiaiden pyhäkoululuokkaa. Kun hän oli toiminut tehtävässään muutamia kuukausia, hän havaitsi, että oppilaat osallistuivat luokkaan satunnaisesti ja yleensä heitä oli paikalla vähän. Eräänä sunnuntaina luokkaan ilmaantui vain yksi poika. Sen sijaan että sisar Sonnenberg olisi opettanut vain yhtä oppilasta, hän yhdisti luokkansa toisen luokan kanssa. Hän oli valmis luovuttamaan. Mutta kun hän pohti tätä toivotonta tilannettaan ja rukoili sen johdosta, hän sai innoitusta ja koki sydämenmuutoksen.
Yhteinen ponnistus
Hänen aviomiehensä Ken oli seurakunnan lähetystyönjohtaja. He kaksi tunsivat innoitusta yhdistää ponnistelunsa tavoittaakseen seurakunnan nuoret. Sisar Sonnenberg leipoisi suklaakakun ja veli Sonnenberg kutsuisi seurakunnan nuoret heidän kotiinsa joka sunnuntai-ilta syömään kakkua ja keskustelemaan lähetystyöhön valmistautumisesta. Kun nuoret söisivät kakkua, sisar Sonnenberg kutsuisi heitä tulemaan pyhäkoululuokkaansa.
Tämän ”makoisan” kutsun ansiosta osallistujien määrä pyhäkoululuokassa kasvoi. Mutta sinnikäs kutsuminen ei vaikuttanut yhteen nuoreen mieheen, Nateen. Sisar Sonnenbergistä tuntui, että hän oli menettämässä yhden lampaistaan. Tuo tunne sai hänet ”[lähtemään] sen kadonneen perään ja [etsimään], kunnes löytää sen” (Luuk. 15:4). Sisar Sonnenberg ei siis antanut periksi Naten kohdalla vaan kehitteli suunnitelman.
Vierailut kotona
Yhtenä sunnuntai-iltana hän meni Naten kotiin. Nate oli siellä erään toisen pyhäkoululuokkalaisen kanssa, joka ei myöskään ollut sinä päivänä osallistunut sisar Sonnenbergin luokkaan. Sisar Sonnenberg kertoi heille molemmille, että hän oli kaivannut heitä luokassa, ja jatkoi opettamalla heille oppiaiheen siinä saman tien. Naten isää, joka oli äskettäin vapautettu seurakunnan piispan tehtävästä, tämän opettajan sinnikkyys kosketti. Hän lähetti sisar Sonnenbergin aviomiehelle seuraavan tekstiviestin: ”Ken, kiitä vaimoasi puolestani. Oli innoitettua tulla tänne ja opettaa Natea ja McKayta.”
Kaikesta huolimatta Nate päätti jälleen seuraavana sunnuntaina olla osallistumatta pyhäkouluun. Niinpä sisar Sonnenberg meni taas Naten kotiin käydäkseen evankeliumiaiheisen keskustelun hänen kanssaan. Nate oli arvannut, että niin saattaisi käydä, joten hän oli mennyt ystävänsä luo karkuun. Sisar Sonnenberg löysi hänet muutaman talon päästä ja piti oppiaiheen siellä.
Viimein Nate päätti palata pyhäkoululuokkaansa.
Mikä toimi?
Miksi Nate tuli takaisin?
Johtuiko se suklaakakusta, jota sisar Sonnenberg tarjosi kotonaan?
Johtuiko se käynneistä, joita sisar Sonnenberg teki Naten kotiin (ja naapuriin) löytääkseen hänet?
Johtuiko se ystävien ja perheen kannustuksesta mennä kirkkoon?
Vai johtuiko se rakkaudesta, jota Nate tunsi saavansa sisar Sonnenbergilta, pyhäkoululuokkansa opettajalta?
Vastaus on luultavasti, että siihen vaikuttivat kaikki edellä mainitut asiat. Kaikista niistä ja muistakin syistä Nate alkoi käydä jatkuvasti pyhäkoulussa yhdessä ystäviensä kanssa.
Kertomuksen loppuosa
Saanen lisätä kertomuksen loppuosan. Sen johdosta, mitä Nate alkoi tuntea pyhäkoulunopettajaansa kohtaan, hän osti opettajalleen suklaata, kun hän näki tämän myöhemmin ostoskeskuksessa. Sisar Sonnenberg, joka oli osoittanut niin paljon rakkautta häntä kohtaan, sai vastaanottaa hänen rakkauttaan.
Pian tämän jälkeen, syyskuussa 2015, Nate täytti lähetystyöhakemuksensa ja palvelee nyt Jacksonin lähetyskentällä Mississippin osavaltiossa Yhdysvalloissa.
Muutkin luokan jäsenet, jotka eivät aiemmin osallistuneet kovinkaan usein pyhäkouluun, päättivät palvella lähetystyössä. Viisi nuorta miestä ja kolme nuorta naista, jotka kuuluivat sisar Sonnenbergin 16–17-vuotiaiden pyhäkoululuokkaan silloin kun hän oli sen opettaja, ovat palvelleet tai palvelevat parhaillaan lähetystyössä ja useat muut saattavat vielä palvella.
Auta niitä, jotka eivät osallistu
Julkaisun Opettaminen Vapahtajan tavalla osaan 1, ”Rakasta niitä, joita opetat”, sisältyy keskustelunaihe ”Auta niitä, jotka eivät osallistu”. Siinä sanotaan: ”Yhteydenpito vähemmän aktiivisiin jäseniin ei ole pelkästään kotiopettajan, kotikäyntiopettajan tai pappeusjohtajan tai apujärjestön johtohenkilön vastuulla – myös opettajat voivat auttaa tässä työssä. Opettaminen on paljon muutakin kuin oppiaiheen pitämistä sunnuntaisin. Siihen liittyy palveleminen rakkaudella ja se, että autamme muita saamaan evankeliumin siunaukset. Usein tämä apu on juuri sitä, mitä vähemmän aktiivinen luokan jäsen tarvitsee. Meidän kaikkien on työskenneltävä yhdessä auttaaksemme niitä, joilla on haasteita, ja opettajana sinulla voi olla erityinen tilaisuus auttaa.”1
Sisar Sonnenberg ymmärsi, että hänellä oli ainutlaatuinen tilaisuus auttaa luokkansa jäseniä. Häntä siunattiin viikoittaisella mahdollisuudella koskettaa heidän sydäntään, ja hän halusi ehdottomasti tehdä niin – joko omassa luokassaan tai heidän kodissaan. On selvää, ettei kaikilla opettajilla kenties ole tilaisuutta käydä niiden luona, jotka eivät osallistu luokkaan joka viikko, eikä se ole aina mahdollistakaan, mutta me kaikki voimme tehdä jotakin, edes jotakin pientä, osoittaaksemme rakkautta taloudenhoitotehtävämme piiriin kuuluville. Muistakaa profeetta Alman sanat: ”Pienillä ja yksinkertaisilla asioilla saadaan aikaan suuria” (Alma 37:6).
Kutsu rakkauden avulla
Saman keskustelunaiheen osassa ”Kutsu rakkauden avulla” on tämä näkemys: ”Vilpittömillä Kristuksen kaltaisen rakkauden ilmauksilla on suuri voima pehmittää sellaisen luokan jäsenen sydäntä, jolla on haasteita evankeliumin kanssa. Usein tämän henkilön täytyy vain saada tietää, että häntä tarvitaan ja häntä rakastetaan.”2
Sisar Sonnenbergin ponnistelut tavoittaa Nate johtivat siihen, että Nate tunsi olevansa kaivattu ja rakastettu. Kun Nate ja hänen luokkatoverinsa palvelevat nyt kokoaikaisina lähetyssaarnaajina, heillä on tilaisuus auttaa muita tuntemaan tuota samaa Kristuksen kaltaista rakkautta. Mikä siunaus onkaan, että he voivat muistaa pyhäkoulunopettajansa esimerkin ja noudattaa sitä.
Kunnes löydät sen, joka on kadonnut
Me pyhäkoulun ylin johtokunta olemme kiitollisia kautta maailman palveleville pyhäkoulunopettajille, jotka monin eri tavoin kutsuvat luokkansa jäseniä tulemaan Kristuksen luo. Rukoilemme, että Herra siunaa teitä ponnisteluissanne rakastaa niitä, joita opetatte, ja tuon rakkauden ansiosta ”[lähteä] sen kadonneen perään ja [etsiä], kunnes [löydätte] sen” – kuten Hän teki palvelutyössään kuolevaisuudessa.