Henkilökuvia uskosta
Cayo ja Anthony
Pariisi, Ranska
Cayo Sopi ja Anthony Linat ovat olleet ystäviä lapsesta saakka. Cayo, kirkon jäsen, toivoi aina, että Anthony liittyisi kirkkoon.
Leslie Nilsson, valokuvaaja
Cayo:
Tapasin Anthonyn kauan sitten. Olimme juuri muuttaneet paikkakunnalle. Menin siellä uuteen kouluun ja aloin saada ystäviä. Anthony oli yksi heistä. Olimme ehkä kuusi- tai seitsenvuotiaita. Sitä on hassua ajatella nyt, kun olen 26-vuotias.
Pelasimme peliä nimeltä pog. Sitä pelataan Ranskassa – en tiedä, pelataanko sitä missään muualla. Pelatessamme Anthony yritti viedä pari pelivälinettäni. Äkkiä aloimme tapella. Opettajamme joutui vetämään meidät erilleen. Sen jälkeen taisimme arvostaa toisiamme enemmän. Aloimme tehdä asioita yhdessä – pelata videopelejä, rullalautailla ja pyöräillä. Vähitellen aloimme viettää yhä enemmän aikaa yhdessä.
Äitini halusi aina, että perheemme rukoilee. Se oli käytäntönä meillä kotona. Sama koski pyhien kirjoitusten lukemista. Ne asiat juurrutettiin meihin. Kerran olin yötä Anthonyn luona. Kun rukoilin ennen nukkumaanmenoa, Anthony näki sen ja kysyi, mitä tein. En muista, mitä täsmälleen sanoin. Muistan vain, että olimme hänen huoneessaan ja puhuimme rukouksesta.
Anthony tuli muutaman kerran meille ja näki meidän lukevan pyhiä kirjoituksia, pitävän ruokarukouksen ja rukoilevan perheenä. Hän näki meidän myös laulavan kirkon lauluja yhdessä. Pyysin häntä pari kertaa tulemaan kirkkoon. Varmaankin näin hänen reaktiostaan, ettei hän ollut kovinkaan innoissaan ajatuksesta tulla kirkkoon. Sanoin itselleni: ”No, se siitä sitten – tosi kurjaa – mutta voimme silti olla edelleen ystäviä.”
Anthony:
Alkuun suhtauduin vähän varautuneesti kirkkoon. En ymmärtänyt siitä paljoakaan, ja minua vähän pelotti puhua Cayon kanssa siitä, kuinka hänen perheensä kokoontui yhteen rukoilemaan. Siksi en alussa vastannut kutsuihin. Mutta pikku hiljaa ajatus alkoi tuntua hyvältä. Tunsin sydämessäni, että Cayon perhe oli erilainen kuin muut perheet.
Cayo:
Ennen pitkää elämä vei meidät kummankin muihin asioihin. Menetimme kosketuksen toisiimme useaan kertaan vuosien varrella, mutta sitten aina törmäsimme taas toisiimme. Kun olimme teini-ikäisiä, meistä tuli jälleen läheiset ystävät.
Anthony:
Huomasin, että Cayo oli erilainen kuin muut ystäväni. Me kaikki teemme typeryyksiä kasvaessamme, mutta Cayo auttoi minua valitsemaan hyvän polun.
Cayo:
Anthony alkoi käydä kirkossa perheeni kanssa. Sitten asiat etenivät luontevasti, lähetyssaarnaajat viettivät paljon aikaa kanssamme ja Anthony tutustui kirkkoon melko hyvin. Hän tiesi, mitä rukoileminen on, hän osasi kirkon laulut, hän tiesi sen kaiken – hän ei vain ollut jäsen.
Anthony:
Kahdeksanvuotiaasta kahdeksantoistavuotiaaksi pohdin paljon kasteelle menoa. Mutta se vei minulta pitkään, koska minun oli muutettava monia asioita elämässäni, vaikka yritinkin elää hyvien periaatteiden mukaan.
Kun olin 18-vuotias, tapasin lähetyssaarnaajat Cayon kotona. Lähetyssaarnaajat opettivat minulle oppiaiheet valmistaakseen minua kasteelle. He auttoivat minua, ja heidän sanomansa kosketti sydäntäni. Tuona aikana äitini ja pikkusiskoni tutustuivat lähetyssaarnaajiin. Heidät kastettiin muutamaa kuukautta ennen minua. Minut kastettiin 10. maaliskuuta 2007.
Cayo:
Se vei oman aikansa, yli kymmenen vuotta, mutta viimein hänet kastettiin.
On kiinnostavaa nähdä, kuinka Herra toimii. Sen jälkeen palvelin lähetystyössä Ranskassa, ja me kirjoittelimme toisillemme. Nyt joudumme taas erillemme, koska Anthony valmistui juuri poliisiksi ja lähtee työhön Guyanaan ja on siellä 2–5 vuotta, mutta olen varma, että pidämme yhteyttä.
Anthony:
Liityttyäni kirkkoon olen tehnyt sen, mitä vaaditaan kaidalla tiellä pysymiseksi ja evankeliumista kertomiseksi lähelläni oleville. Se on hyvin yksinkertaista, mutta muiden saattaa olla vaikeaa vastaanottaa evankeliumi ja elää sen mukaan. Kirkon jäseninä me olemme todellakin erilaisia kuin muut.
Muilla perheeni jäsenillä on ollut vaikeuksia ymmärtää, miksi äitini, siskoni ja minä valmistaudumme lähtemään kirkkoon joka sunnuntai. Pukeudun pukuuni ja lähden kotoa puoli yhdeksältä, että ehdin kirkkoon yhdeksäksi, ja usein olen siellä tehtäväni vuoksi kolmeen saakka iltapäivällä. Nautin juttelemisesta muiden jäsenten kanssa ja siitä, että saan kuulla, mitä heidän elämässään tapahtuu. Minusta on mukavaa, että pystyn osallistumaan toimintaan jäsenten kanssa, sillä se on poikkeuksellista. On tärkeää, että lähellämme on ihmisiä, jotka ovat jäseniä, jotta voimme olla yhtä ja tuntea, että vahvistamme toisiamme.
Cayo:
Uskon, että Herra tekee kaikkensa, jotta me voimme oikeasti, rehellisesti ja syvällisesti muuttua. Siinä, että tulee myöhempien aikojen pyhäksi ja Kristuksen opetuslapseksi, ei ole kyse vain päätöksestä omaksua tiettyjä asenteita, vaan siitä, että näkee syvällisen muutoksen itsessään. Minä näin sen muutoksen Anthonyssa.
Anthony:
Tieto siitä, että minulla on taivaallinen Isä, lohduttaa minua. Minua lohduttaa myös tietää, että Hän lähetti Poikansa Jeesuksen Kristuksen kuolemaan meidän vuoksemme – minun vuokseni.
Mutta joka tapauksessa tiedän, että se on totta. Tiedän myös, että pyhät kirjoitukset ovat totta. Mormonin kirja on totta. Olen vakuuttunut siitä. Kirkko on tosi. Meillä on tosi profeetta, Thomas S. Monson. Jumala on todella kutsunut kaksitoista apostolia.
En ymmärtänyt sitä aiemmin, enkä usko, että vielä nykyäänkään ymmärrän sitä täysin. Se on hyvin voimallinen ja ainutlaatuinen tunne.
Cayo Sopi (vasemmalla) ja Anthony Linat (oikealla) kävelevät naapurustossaan Pariisin esikaupunkialueella Ranskassa. He ovat olleet ystäviä lapsesta saakka.
”Kun meistä tuli paremmat ystävät, näin, että Cayo oli erilainen kuin muut ystäväni”, Anthony muistaa. Ajan kuluessa Cayon esimerkki auttoi Anthonya kiinnostumaan palautetusta evankeliumista.
Cayo ja Anthony aikovat pitää yhteyttä, kun Anthony muuttaa Guyanaan.
”Liityttyäni kirkkoon”, Anthony kertoo, ”olen tehnyt sen, mitä vaaditaan kaidalla tiellä pysymiseksi ja evankeliumista kertomiseksi lähelläni oleville.” Evankeliumista kertominen ”on hyvin yksinkertaista”, hän sanoo.
Cayo on yhä kiitollinen siitä, että hänellä oli tilaisuus kertoa evankeliumista ystävälleen. ”Uskon, että Herra tekee kaikkensa, jotta me voimme oikeasti, rehellisesti ja syvällisesti muuttua”, Cayo sanoo. ”Minä näin sen muutoksen Anthonyssa.”
Anthony sanoo, että evankeliumin löytäminen on ollut siunaus hänen elämässään. ”Tieto siitä, että minulla on taivaallinen Isä, lohduttaa minua”, hän sanoo. ”Minua lohduttaa myös tietää, että Hän lähetti Poikansa Jeesuksen Kristuksen.”
”On kiinnostavaa nähdä, kuinka Herra toimii”, Cayo sanoo. Kesti yli kymmenen vuotta, ennen kuin Anthony kastettiin, mutta tuona aikana Anthony sai vahvan todistuksen.