Evankeliumin polku onneen
Vanhin Jeffrey R. Holland
kahdentoista apostolin koorumista
Brigham Youngin yliopiston Idahon kampuksen hartaustilaisuudessa 23. syyskuuta 2014 pidetystä puheesta ”Living after the Manner of Happiness” [Eläminen onnellisena]. Koko puheen teksti englanniksi on osoitteessa web.byui.edu/devotionalsandspeeches.
Jeesus Kristus on ”tie, totuus ja elämä”. Kukaan ei löydä todellista onnea muutoin kuin Hänen avullaan.
Olette varmasti monta kertaa kuulleet lausunnon, jonka profeetta Joseph Smith (1805–1844) kerran esitti: ”Onni on olemassaolomme päämäärä ja tarkoitus, ja se tulee olemaan sen päätöksenä, jos kuljemme siihen johtavaa polkua.”1
Juuri tästä kelvollisesta onnen etsinnästä haluan puhua. Huomatkaa, että puhun ”onnen etsinnästä”, en onnesta itsestään. Muistakaa profeetta Josephin sanavalinta: hän puhui polusta, joka johtaa onneen ja on näin avain tuon tavoitteen saavuttamiseksi.
Tämä ei ole uutta etsintää. Onni on ollut yksi ihmiskunnan perimmäisistä tavoittelun kohteista kautta aikojen. Yksi suurimmista ajattelijoista, mitä läntinen maailma on koskaan tuntenut, sanoi kerran, että onnellisuus on elämän merkitys ja tarkoitus, ihmisen olemassaolon koko tavoite ja päämäärä.2
Hän oli Aristoteles, mutta huomatkaa, kuinka tarkoin hänen lausumansa rinnastuu profeetta Josephin sanoihin – lähes samoin sanoin ilmaistuna. Yhdysvaltain itsenäisyysjulistuksen alkuriveillä Thomas Jefferson ikuisti sekä henkilökohtaisen että poliittisen tavoitteemme yhdistäen sen ainaisesti (ainakin Amerikassa) näihin kolmeen suureen luovuttamattomaan oikeuteen: ”elämä, vapaus ja onnen tavoittelu”. Mutta pankaa merkille, ettei tuossa mahtavassa kolmikossa oikeutena ole onni (kuten elämä ja vapaus) vaan nimenomaan onnen tavoittelu.
Kuinka siis ”tavoitella” onnea, etenkin kun olemme nuoria ja kokemattomia ja ehkä vähän pelokkaita ja elämä edessämme on kuin haastava vuori, jolle on kiivettävä? No, tiedämme varmasti yhden asian: onnea ei ole helppo löytää juoksemalla jatkuvasti sen perässä. Se on yleensä liian haihtuvaa, liian hetkellistä, liian hienovaraista. Ellette ole jo oppineet, niin opitte tulevina vuosina, että useimmiten koemme onnea, kun vähiten odotamme sitä, kun olemme tekemässä jotakin muuta. Onni on lähes aina jonkin toisen pyrkimyksen sivutuote.
Valokuva Getty Images
Henry David Thoreau, yksi lempikirjailijoistani yliopistopäiviltäni, on sanonut: ”Onni on kuin perhonen: mitä enemmän sitä tavoittelet, sitä enemmän se pakenee sinua, mutta jos käännät huomiosi muihin asioihin, se tulee ja istahtaa pehmeästi olkapäällesi.”3 Se on yksi noista evankeliumin suurista ristiriitaisuuksista, jotka eivät useinkaan ole päivänselviä, kuten ”viimeiset tulevat olemaan ensimmäisiä” (ks. Matt. 19:30; OL 29:30) ja ”kadota elämäsi löytääksesi sen” (ks. Matt. 16:25). Evankeliumi on täynnä tällaisia ristiriitaisuuksia ja kiertoilmauksia, ja mielestäni onnen tavoittelu on yksi niistä. Kuinka siis käytämme parhaiten hyväksemme mahdollisuutemme onneen tavoittelematta sitä niin suoraan, että se jää huomaamatta? Saanen hakea vastauksia mitä merkittävimmästä kirjasta.
Eläminen onnellisena
Mormonin kirjan historian ensimmäiset 30 vuotta eivät kerro miellyttävää tarinaa. Vihamielisyys Lehin ja Sarian perheessä yltyi niin voimakkaaksi, että heidän perheensä hajosi kahtia ja lähti erilleen ensimmäisen ryhmän paetessa vieläkin kauemmas erämaahan siinä pelossa, että he menettäisivät henkensä joutuessaan toisen ryhmän verenhimoisten pyrkimysten uhreiksi. Kun ensimmäinen ryhmä eli perheen nefiläinen puolisko lähti asumattomalle seudulle etsimään turvaa ja muovaamaan itselleen elämää parhaan kykynsä mukaan, tämän ryhmän profeettajohtaja kirjoittaa, että he elivät onnellisina (ks. 2. Nefi 5:27).
Sen valossa, mitä he olivat juuri kokeneet 30 vuoden aikana ja mitä me tiedämme heitä vielä odottavista koettelemuksista, sellainen huomautus vaikuttaa lähes piinalliselta. Kuinka mitään siitä voisi kuvailla vähääkään onnellisen kaltaiseksi? Mutta Nefi ei sano, että he olivat onnellisia, vaikka on ilmeistä, että he olivat. Sen sijaan hän sanoo, että he elivät onnellisina. Haluaisin teidän ymmärtävän, että tuossa ilmauksessa on suurenmoinen ratkaisu, joka voi tuoda kallisarvoisia siunauksia teille koko loppuelämänne ajan.
En usko, että Jumalalla kirkkaudessaan tai taivaan enkeleillä tai profeetoilla maan päällä on tarkoitus tehdä meistä onnellisia koko ajan, joka päivä ja joka tavalla, kun ottaa huomioon, millaista koetusta ja millaisia koettelemuksia tämän maanpäällisen valtakunnan on tarkoitus tarjota. Presidentti James E. Faust (1920–2007), toinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa, ilmaisi sen kerran näin: ”Onnea ei tarjoilla meille paketissa, joka meidän pitää vain avata ja käyttää. Kukaan ei ole koskaan onnellinen 24 tuntia vuorokaudessa, seitsemän päivää viikossa.”4
Mutta vakuutan teille, että Jumalan suunnitelman mukaan me voimme tehdä paljon löytääksemme sen onnen, jota haluamme. Me voimme ottaa tiettyjä askelia, me voimme omaksua tiettyjä tapoja, me voimme tehdä tiettyjä asioita, joiden Jumala ja historia kertovat johtavan onneen, luottaen siihen, että jos elämme sellaisella tavalla, niin se perhonen paljon todennäköisemmin laskeutuu olkapäällemme.
Lyhyesti sanottuna paras mahdollisuutenne olla onnellisia on tehdä sitä, mitä onnelliset ihmiset tekevät, elää siten kuin onnelliset ihmiset elävät ja kulkea polkua, jota onnelliset ihmiset kulkevat. Kun teette niin, teidän mahdollisuutenne löytää iloa odottamattomina hetkinä, löytää rauhaa odottamattomista paikoista ja saada enkelten apua, kun ette edes tienneet heidän tietävän teidän olemassaolostanne, lisääntyy räjähdysmäisesti. Seuraavassa on viisi tapaa, joiden avulla me voimme elää onnellisina.
Eläkää evankeliumin mukaan
Kathleen Petersonin teos Parantunut nainen
Ennen kaikkea suurin onni, todellinen rauha ja kaikki, mikä vähänkään muistuttaa pyhien kirjoitusten iloa, löydetään ensin, ennen kaikkea ja ikuisesti elämällä Jeesuksen Kristuksen evankeliumin mukaan. Monia muita filosofioita ja vakaumusjärjestelmiä on kokeiltu. Todellakin näyttää olevan turvallista sanoa, että itse asiassa jokaista muuta filosofiaa ja järjestelmää on kokeiltu kautta historian vuosisatojen. Mutta kun apostoli Tuomas esitti Herralle kysymyksen, jonka nuoret nykyään usein esittävät: ”Kuinka voisimme tuntea tien?” – mikä monille tarkoittaa: ”Mistä voimme tietää, kuinka olla onnellinen?” – Jeesus antoi vastauksen, joka kaikuu iankaikkisuudesta kaikkeen iankaikkisuuteen:
”Minä olen tie, totuus ja elämä. – –
Ja mitä ikinä te pyydätte minun nimessäni, sen minä teen – –.
Mitä te minun nimeeni vedoten pyydätte minulta, sen minä teen.” (Joh. 14:5–6, 13–14.)
Mikä lupaus! Eläkää minun tavallani, eläkää minun totuuttani, eläkää minun elämääni – eläkää tällä tavalla, jonka minä teille osoitan ja teille opetan – ja mitä ikinä pyydättekin, se annetaan, mitä ikinä etsittekin, sen te löydätte, myös onnen. Osa tuosta siunauksesta voi toteutua pian, osa kenties myöhemmin ja osa saattaa toteutua vasta taivaassa, mutta se toteutuu – aivan kokonaan. Miten rohkaisevaa se onkaan murheellisen maanantain tai tuskastuttavan tiistain tai kamalan keskiviikon jälkeen! Eikä tuo lupaus voi toteutua millään muulla tavalla kuin omistautumalla iankaikkiselle totuudelle!
Kuten juuri apostoliksi asetettu vanhin David O. McKay (1873–1970) sanoi lähes vuosisata sitten, niin toisin kuin tyydytys tai mielihyvä tai jonkinlainen sävähdyttävä kokemus, todellinen ”onni löytyy ainoastaan siltä hyvin tallatulta [evankeliumin] polulta, niin [kapea ja suora] kuin se onkin, joka johtaa iankaikkiseen elämään”5. Rakastakaa siis Jumalaa ja toisianne ja olkaa uskollisia Jeesuksen Kristuksen evankeliumille.
Valitkaa onnellisuus
Toiseksi, oppikaa mahdollisimman nopeasti, että suuri osa onnestanne on omissa käsissänne, ei tapahtumissa tai olosuhteissa tai onnettaren tai kohtalon tuomaa. Se on osa sitä taistelua, jota tahdonvapaudesta käytiin kuolevaisuutta edeltävissä taivaan neuvostoissa. Meillä on vaihtoehtoja, meillä on oma tahto, meillä on tahdonvapaus ja me voimme valita, ellemme varsinaista onnea, niin sen, että elämme tavalla, joka tuo onnea. Yhdysvaltain presidentillä Abraham Lincolnilla oli paljon syitä olla onneton hänen toimiessaan presidenttinä hallintokaudella, joka on Yhdysvalloissa ollut kaikkien aikojen vaikein, mutta jopa hän ajatteli, että ”useimmat ihmiset ovat juuri niin onnellisia kuin he päättävät olla”6.
Onni tulee ensin siitä, mitä mieleenne tulee, paljon ennen kuin se tulee käsiinne. Joseph Smith eli onnellisena hyvin onnettomassa tilanteessa, kun hän kirjoitti Libertyn vankilasta niille vankilan ulkopuolella oleville, jotka olivat myös suuren epäoikeudenmukaisuuden ja vainon uhreja:
”Hyve kaunistakoon ajatuksiasi lakkaamatta; silloin sinun luottamuksesi vahvistuu Jumalan edessä – –.
Pyhä Henki on kumppanisi alati ja valtikkasi muuttumaton vanhurskauden ja totuuden valtikka.” (OL 121:45–46.)
”Hyve kaunistakoon ajatuksiasi lakkaamatta.” Se on hyvä neuvo paitsi nykyajan pornografian vitsausta vastaan myös kaikenlaisten evankeliumin ajatusten, hyvien ajatusten, rakentavien ajatusten, toiveikkaiden ajatusten puolesta. Nuo uskon täyttämät ajatukset muuttavat sitä, kuinka näette elämän ongelmat ja kuinka löydätte niihin ratkaisuja. ”Herra vaatii sydäntä ja altista mieltä” (OL 64:34), sanotaan ilmoituksessa.
Liian usein olemme ajatelleet, että kaikki riippuu sydämestä, mutta niin ei ole. Jumala odottaa onnen ja rauhan etsinnässä myös altista mieltä. Paneutukaa tämän miettimiseen. Kaikki tämä vaatii ponnistelua. Se on taistelua, mutta se on taistelua onnen eteen, ja se on vaivan arvoista.
Eräässä suositussa kirjassa muutama vuosi sitten sen kirjoittaja sanoo: ”Onni on henkilökohtaisen ponnistelun tulosta. Sen vuoksi on taisteltava ja pantava itsensä likoon. Se vaatii sinnikkyyttä ja toisinaan [sitä on jopa etsittävä]. Oman onnensa toteutumiseen on osallistuttava lakkaamatta. Ja kun on saanut onnesta kiinni, ei pidä jäädä lepäämään laakereilleen, on ponnisteltava tosissaan uidakseen – – ylös onnen virtaa ja pysyäkseen pinnalla.”7
Rakastan lausumaa ”oman onnensa toteutumiseen on osallistuttava lakkaamatta”. Älkää olko passiivisia. Uikaa ylävirtaan. Ajatelkaa, puhukaa ja toimikaa myönteisesti. Niin onnelliset ihmiset tekevät. Se on yksi puoli onnellisena elämistä.
Olkaa ystävällisiä ja mukavia
Tässä on toinen. Valmistellessani tätä sanomaa istuin pitkän aikaa työhuoneessani yrittäen ajatella, olinko koskaan tuntenut onnellista ihmistä, joka oli epäystävällinen tai jonka kanssa ei ollut mukava olla. Ja arvatkaa mitä? En kyennyt keksimään ketään – en yhtään ainutta. Oppikaa siis varhain elämässä tämä suuri totuus: ette voi koskaan rakentaa omaa onnellisuuttanne jonkun toisen onnettomuuden perustalle.
Toisinaan, kenties etenkin silloin kun olemme nuoria ja epävarmoja ja yritämme edetä maailmassa, me ajattelemme, että jos voimme painaa jotakuta vähän alaspäin, se jotenkin ihmeellisesti nostaa meitä ylöspäin. Sitä on kiusaaminen. Sitä ovat häijyt huomautukset. Sitä on röyhkeys, pinnallisuus ja ylimielisyys. Ehkäpä ajattelemme, että jos olemme tarpeeksi kielteisiä tai kyynisiä tai vain ilkeitä, niin meihin ei kohdistu turhan korkeita odotuksia. Voimme kohdella kaikkia niin kuin he olisivat täynnä vikoja, ja silloin meidän vikamme eivät näy niin selvästi.
Onnelliset ihmiset eivät ole kielteisiä, kyynisiä eivätkä ilkeitä, joten älkää suunnitelko sisällyttävänne sitä onnellisena elämiseen. Jos olen jotakin oppinut elämästä, niin sen, että ystävällisyys ja miellyttävyys ja uskoon perustuva myönteisyys ovat onnellisten ihmisten luonteenpiirteitä. Äiti Teresan sanoin: ”Älä koskaan anna kenenkään lähteä luotasi tuntematta oloaan onnellisemmaksi ja paremmaksi. Ole elävä ilmaus Jumalan hyvyydestä – hyvyydestä kasvoillasi, hyvyydestä silmissäsi, hyvyydestä hymyssäsi, hyvyydestä lämpimässä tervehdyksessäsi.”8
Tähän liittyvä askel polulla kohti onnea on välttää elämässänne vihamielisyyttä, kiistaa ja kiukkua. Muistakaa, että Lusifer, Saatana, meidän kaikkien vastustaja, rakastaa vihaa. Hän ”on kiistelyn isä, ja hän yllyttää ihmisten sydämet kiistelemään vihaisina keskenään” (3. Nefi 11:29).
Lainattuaan tätä jaetta yleiskonferenssissa muutama vuosi sitten vanhin Lynn G. Robbins seitsemänkymmenen koorumista sanoi: ”Verbi yllyttää kuulostaa onnettomuuden reseptiltä: Aseta mieliala kohtalaiseen lämpöön, sekoita joukkoon muutama valittu sana ja kiehauta. Jatka sekoittamista, kunnes keitos on paksua. Jäähdytä. Anna tunteiden kylmetä useita päiviä. Tarjoile kylmänä. Paljon jälkiseurauksia.”9 Paljon jälkiseurauksia todellakin.
Viha vahingoittaa tai tuhoaa lähes kaiken, mitä se koskettaa. Kuten joku on sanonut, vihan hautominen on kuin joisi myrkkyä ja odottaisi, että joku toinen kuolee. Se on häijyä happoa, joka tuhoaa sitä hautovan paljon ennen kuin se vahingoittaa aiottua kohdetta. Sillä ja sen sukulaispaheilla – väkivallalla, raivolla, katkeruudella ja kiukulla – ei ole mitään tekemistä evankeliumin mukaisen elämän tai onnen tavoittelun kanssa. En usko, että vihaa voi olla – tai sitä ei ainakaan voi elätellä, viihdyttää ja vaalia – elämässä, jota eletään onnellisena.
Tehkää työtä sen eteen
Vielä viimeinen ehdotus, vaikka on monia muitakin, joita meidän pitäisi ottaa huomioon. Nefi sanoi, että kun hänen kansansa pyrki löytämään onnea uudessa maassaan heidän 30 ongelmallisen vuotensa jälkeen, hän sai heidät ”ahkeroimaan ja tekemään työtä käsillänsä” (2. Nefi 5:17). Sitä vastoin niistä, joiden luota he olivat paenneet, tuli ”joutilas kansa, täynnä ilkeyttä ja kataluutta” (2. Nefi 5:24).
Jos haluatte olla onnellisia koulussa tai lähetystyössä tai työssä tai avioliitossa – tehkää työtä sen eteen. Oppikaa tekemään työtä. Palvelkaa ahkerasti. Älkää olko joutilaita ja ilkeitä. Kotikutoinen määritelmä Kristuksen kaltaisesta luonteesta saattaisi olla, että se on nuhteettomuutta tehdä oikea asia oikeaan aikaan oikealla tavalla. Älkää olko joutilaita. Älkää olko tuhlaavaisia. ”Etsikää oppia vieläpä tutkimalla sekä uskon kautta” (OL 88:118). Olkaa tuotteliaita ja ahkeroikaa, myös uurastamalla ja palvelemalla muita. Se on yksi todella suurenmoisista avaimista todelliseen onneen.
Saanen lopettaa lainaamalla Alman suorasukaista neuvoa Koriantonille. Kaikella sillä kannustuksella, jota isä haluaisi antaa pojalleen tai tyttärelleen, hän sanoi, että ylösnousemuksessa uskolliset herätetään ”loputtoman onnen” tilaan, jolloin he perivät Jumalan valtakunnan (ks. Alma 41:4). Hän lisäsi, että tuolloin meidät ”herätetään onneen sen mukaisesti, kuinka [olemme] onnea [halunneet]” (Alma 41:5). Mutta hän varoitti myös ankarasti: ”Älä luule, – – että [ilman parannusta] sinut palautetaan synnistä onneen. Katso, minä sanon sinulle: Jumalattomuus ei ole koskaan ollut onnea.” (Alma 41:10, kursivointi lisätty.)
Synti on onnellisena elämisen vastakohta. Todellakin ne, jotka uskovat toisin, ovat Alman mukaan ”vailla Jumalaa maailmassa, ja he ovat vaeltaneet vastoin Jumalan luonnetta; sen tähden he ovat tilassa, joka on vastoin onnen luonnetta” (Alma 41:11).
Jättäkää rikkomukset
Kathleen Petersonin teos Jeesus ja Magdalan Maria
Pyydän teitä hylkäämään rikkomukset, jotta voitte elää Jumalan luonteen mukaisesti, joka on todellisen onnen luonne. Kannustan teitä ja ylistän teitä pyrkimyksissänne kulkea siihen johtavaa polkua. Te ette löydä onnea millään muulla tavalla.
Todistukseni on, että Jumala, iankaikkinen taivaallinen Isä, kannustaa ja ylistää aina onnen tavoitteluanne vielä rakastavammin kuin minä. Todistan, että Hän haluaa teidän olevan onnellisia, kokevan todellista iloa. Todistan Hänen ainosyntyisen Poikansa sovituksesta ja siitä, että Hän tarjoaa oikean polun ja tarvittaessa polulla uuden alun, toisen mahdollisuuden, muutoksen luonteessamme, jos välttämätöntä.
Rukoilen, että opitte tietämään, että Jeesus Kristus on ”tie, totuus ja elämä” ja ettei kukaan löydä todellista onnea muutoin kuin Hänen avullaan. Rukoilen, että jonakin päivänä, joskus, jossakin jokainen sydämenne vanhurskas toive toteutuu, kun elätte Jeesuksen Kristuksen evankeliumin mukaan ja sillä tavalla, joka johtaa noihin siunauksiin.