Myöhempien aikojen pyhien kertomaa
Kirkkorakennuksen siivoamista ja evankeliumin opettamista
Kuvitus Allen Garns
Eräänä lauantai-iltapäivänä valmistauduin lähtemään rannalle perheeni kanssa. Perheeni jäsenet olivat tulleet Amazonasin osavaltiosta La Guairaan Vargasin osavaltioon viettämään muutaman päivän kanssani. Aurinko paistoi kirkkaasti, tuulenvire valtamereltä oli juuri sopiva, ja iloitsin nähdessäni siskojeni innon.
Kun sitten olimme tien päällä, muistin, että olin vastuussa sinä päivänä kirkkorakennuksen siivouksesta. Minun oli nyt tehtävä päätös: Hoitaisinko velvollisuuteni vai jatkaisinko rannalle perheeni kanssa? Päätin puhua asiasta äitini ja siskojeni kanssa. He eivät olleet koskaan käyneet kirkossamme ja tarjoutuivat innokkaasti auttamaan minua siivoamisessa, kunhan heti sen jälkeen suuntaisimme suoraan rannalle.
Kun astuimme sisälle kirkkorakennukseen, selitin, mitä piti tehdä ja kuinka se piti tehdä. Siivoustyö, jota luulimme nopeaksi, veikin lopulta neljä tuntia, koska he olivat niin kiinnostuneita! Näytin perheelleni jokaisen huoneen, maalaukset ja kastealtaan. Sydämeni täytti valtava ilo! En saattanut uskoa, että perheeni oli auttamassa minua jossakin sellaisessa, mikä merkitsi minulle niin paljon. Ollessamme siellä teini-ikäiset siskoni Thalia ja Gineska opettelivat muutamia kirkon lauluja ja kyselivät minulta kirkosta.
Sunnuntaina perheeni osallistui kirkkomme kokouksiin ensimmäisen kerran. Seurakunnassa heidät otettiin hyvin vastaan. Nuoret naiset toivottivat nopeasti siskoni tervetulleiksi. Sisarlähetyssaarnaajat tapasivat heidät ja sopivat heidän kanssaan uudesta tapaamisesta seuraavana päivänä. Pidimme perheillan, ja opetin heitä rukoilemaan. Rukoilimme yhdessä usein. Kuuntelimme myös kirkon lauluja ja katsoimme kirkon videoita.
Ennen kuin perheeni palasi kotiin, vein siskoni Caracasiin katsomaan temppeliä ja temppelialuetta. Todistin temppelin siunauksista ja kannustin heitä etsimään kirkon, kun he palaisivat Amazonasiin.
Kun he lähtivät kotiin, otin yhteyttä heidän alueensa lähetyssaarnaajiin. Lähetyssaarnaajat ja seurakuntaneuvoston jäsenet kävivät perheeni luona ja auttoivat heitä heidän kääntymyksessään. Siskoni rukoilivat usein, että isäni antaisi heille luvan mennä kasteelle.
Hyvin kiitollisena ja iloisena matkustin Amazonasiin kastamaan Thalian ja Gineskan. Heidän silmiensä loiste kuvasti heidän toivoaan ja kiitollisuuttaan taivaalliselle Isälle siitä, että Hän oli johdattanut heidät evankeliumin piiriin. Kun hoidin tehtäväni siivota kirkkorakennuksen, perheeni lähentyi ja vahvistui. En koskaan unohda tätä kokemusta, ja tiedän, etteivät siskonikaan unohda.