Nuoret
Lähetyssaarnaaja ilman nimikylttiä
Kirjoittaja asuu Utahissa Yhdysvalloissa.
Minulla on koulussa opettaja, joka on niin voimakas persoona, että joku ei ehkä hänen kuultensa uskaltaisi ilmaista asioista vastakkaisia mielipiteitä. Kerran aloimme puhua kirkkomme lähetyssaarnaajista. Tiesin, että olisin osannut vastata hänen kysymyksiinsä, mutta minusta tuntui, ettei minun pitäisi tehdä niin. Niinpä sanoin vain sen verran, että hän tyytyi sillä kertaa.
Muutaman seuraavan viikon se keskustelumme pyöri mielessäni koko ajan. Viimein sain ajatuksen, että minun pitäisi antaa hänelle Mormonin kirja ja alleviivata muutamia lähetystyötä käsitteleviä kohtia. Ajatus pelotti minua, mutta en päässyt siitä eroon. Tiesin, että se oli kehotus, jota minun oli noudatettava.
Pari kuukautta myöhemmin minulla oli Mormonin kirja valmiina. Koko päivän minusta tuntui kuin se olisi polttanut reikää repussani. Ne kolme sekuntia, joiden aikana sain annettua kirjan hänelle ennen talviloman alkamista, olivat elämäni pelottavin hetki.
Ensimmäisenä päivänä loman jälkeen kuljin hänen luokkahuoneensa ohi mutta pelkäsin mennä sisään. Sitten kuulin hänen kutsuvan minua, ja hän antoi minulle kortin. Luin sen käytävässä. Hän kirjoitti, että oli tutkinut ”pitkään” merkitsemiäni kohtia ja alkoi käsittää syitä, joihin uskoni perustui.
Nykyään olen innostunut evankeliumista kertomisesta, ja vieläkin innostuneempi olen palvelemaan taivaallista Isääni pian lähetystyössä.