Raha-asiat: Kaurapuuroa, leipää sekä riisiä ja papuja

Julkaistaan nimettömänä, Havaiji, USA

Kuva

eating oatmeal

Kuvitus Stan Fellows

Aviomieheni yliopistokoulutus oli ollut kallis, joten odotimme innolla työpaikkaa, joka auttaisi meitä maksamaan pois velkamme. Meille tarjottiin useita eri työpaikkoja, mutta professorin paikka Havaijissa tuntui parhaalta. Kun työsopimus viimein saapui, palkka oli kuitenkin alhaisempi kuin mistä olimme keskustelleet. Meille tiedotettiin, että oli otettu käyttöön uusi menettelytapa ja ettei asiasta voinut neuvotella. Olimme kuitenkin tunteneet varmuutta uudesta työpaikasta, joten allekirjoitimme työsopimuksen.

Rakastimme Havaijia, mieheni rakasti työtään, ja meitä siunattiin perheenä. Opintolainamme takaisinmaksut tuntuivat sujuvan hyvin, kunnes luottokorttiyhtiö ilmoitti meille, että uusi korkoprosenttimme olisi 14 sen hetkisen 3:n sijaan. Me esitimme, että olimme aina suorittaneet maksumme ajallaan ja että olimme jo maksaneet suuren osan velasta. Mutta yhtiö oli järkähtämätön.

Aluksi teimme hieman luovia rahoitusratkaisuja siirtäen velkasaldomme eri luottokorteille, joissa lyhytaikaisen koron prosentti oli 0. Sitten aloimme leikata kulujamme. Vähensimme radikaalisti seitsemän hengen perheemme ruoka-, vaate- ja vaippabudjettia. Elimme ruokavarastomme avulla. Joka aamu söimme kaurapuuroa, joka iltapäivä söimme itseleivottua leipää ja joka ilta söimme riisiä ja papuja. Meillä ei ollut sellaisia ylellisyyksiä kuten voita, tuoretta maitoa tai mehua. Kun olimme maksaneet kymmenykset ja peruselintarpeemme, kaikki tulomme menivät luottokorttimaksujemme maksamiseen.

Puoli vuotta myöhemmin olimme maksaneet 90 prosenttia veloistamme! Herra oli moninkertaistanut tulomme ihmeellisin tavoin. Pystyimme maksamaan jäljellä olevan velkamme nopeasti pois, ja olemme hyvin kiitollisia. Tyttäremme valittaa yhä siitä, kun hänen piti syödä kaurapuuroa joka aamu, mutta tiedän, että maksaessamme kymmenyksemme ja ollessamme kuuliaisia profeetalle meitä siunattiin taloudellisesti ja ajallisesti.