Myöhempien aikojen pyhien kertomaa
Hätätilanteisiin valmistautuminen: Maanjäristyksiä ja isoja pulloja
Ricardo Sosa, Santa Lucia, Argentiina
Kuvitus Allen Garns
Kun olin yhdeksän kuukauden ikäinen, vanhempani – nuori pariskunta, jolla oli kolme lasta ja neljäs tulossa – joutuivat Argentiinassa voimakkuudeltaan 7,5 magnitudin maanjäristykseen. Kun talomme alkoi luhistua, isä ja äiti sieppasivat meidät ja juoksivat ulos. Tarkistettuaan, että olimme kunnossa, he katselivat ympärillään näkyvää tuhoa. Isä arvioi pikaisesti vauriot ja menetykset ja käsitti, ettei paikallisesta vesijohtoverkostosta saisi puhdasta vettä. Vettä ei riittänyt edes siihen, että olisimme pesseet päältämme sen pölyn, jota oli tullut hajonneista taloista.
Kun alkujärkytys oli ohi, isä otti polkupyöränsä ja meni tarkistamaan äitinsä tilannetta. Tämä asui muutaman korttelin päässä. Kun isä saapui äitinsä tuhoutuneen talon luo, hän käveli talon taakse, missä hänen äitinsä istui vain muutaman naarmun saaneena.
Isoäitini pyysi isääni pelastamaan joitakin tavaroita romun keskeltä, ja kun isä oli tekemässä sitä, hän löysi kaksi isoa lasipulloa (käymispulloja, joissa on myyty 20–60 litraa viiniä) täynnä puhdasta juomavettä. Ne olivat aivan ehjiä.
Muutama kuukausi ennen maanjäristystä presidentti Spencer W. Kimball (1895–1985) oli kehottanut pyhiä kautta maailman varastoimaan ruokaa ja vettä. Isoäitini, joka oli tuore käännynnäinen, oli kuunnellut. Niiden kahden ison lasipullon avulla pystyimme täyttämään perheemme vedentarpeen pariksi päiväksi, kunnes hätäapu saapui.
Tämä isoäitini kuuliaisuuden esimerkki oli todistuksena isälleni, joka myöhemmin koki kääntymyksen evankeliumiin. Sittemmin perheemme on sinetöity temppelissä. Olen hyvin kiitollinen isoäitini uskosta ja kuuliaisuudesta kehotukselle valmistautua.