Puhelinsoitto oikeaan aikaan
Kirjoittaja asuu Taichungissa Taiwanissa.
En kasvuvuosinani uskonut Jumalan olemassaoloon. Elämäni oli yhtä sekasortoa, ja synkimpinä aikoina olin niin masentunut, että halusin päättää päiväni. Juuri silloin lähetyssaarnaajat koputtivat oveeni. Evankeliumi oli juuri sitä, mitä tarvitsin. Se veti minua puoleensa magneetin tavoin.
Koettelemukseni eivät lakanneet kirkkoon liityttyäni, mutta minulla oli paremmat mahdollisuudet taistella vastustajan vaikutusta vastaan. Ensimmäistä kertaa tiesin, miltä onnellisuus tuntuu.
Masennus ei kuitenkaan hellittänyt otettaan helposti. Yhdessä vaiheessa halusin taas antaa periksi. Samalla hetkellä piispani vaimo, sisar Ting, soitti. Hän kertoi saaneensa tunteen, että hänen piti soittaa minulle. Hän kysyi, mitä minulle kuuluu. Vuodatin hänelle koko sieluni. Hän oli minulle kuin Jumalan lähettämä enkeli.
Tuo tapaus antoi minulle voimia. Uskoni vahvistui. Minusta tuntui siltä, että voisin voittaa kuoleman. Tunsin olevani vapaa, kuten kohdassa Alma 36:2–3 sanotaan:
”He olivat orjuudessa, eikä kukaan voinut heitä vapauttaa, paitsi – – Jumala. – –
Jokainen, joka panee turvansa Jumalaan, saa vahvistusta koettelemuksissaan ja vastoinkäymisissään ja ahdingoissaan, ja hänet ylennetään viimeisenä päivänä.”
Minulla on yhä koettelemuksia, mutta minua ei enää saa helposti lyötyä. Jumala on tukenut minua kaikissa koettelemuksissani ja huolissani. Hän on pelastanut minut hengellisestä vankilasta ja orjuudesta, jopa kuolemasta. Hän on Vapahtajani.