Eläkää vakain aikein
Randall L. Ridd
Palveli toisena neuvonantajana Nuorten Miesten ylimmässä johtokunnassa vuosina 2013–2015.
Maailmanlaajuinen hartaustilaisuus nuorille aikuisille, puheesta ”Tarkoituksellinen elämä – vakaiden aikeiden tärkeys”, joka pidettiin Brigham Youngin yliopiston Idahon kampuksella 11. tammikuuta 2015. Koko puhe on osoitteessa devotionals.lds.org.
Vakain aikein tekeminen on sitä, että tekee oikein oikeasta syystä.
Valokuva Jupiterimages/Stockbyte/Thinkstock
Ollessani nuori seminaarioppilas opin, miten tärkeitä vakaat aikeet ovat. Opettajamme haastoi meidät lukemaan Mormonin kirjan. Seuratakseen edistymistämme hän laati taulukon, jonka toisessa reunassa olivat meidän nimemme allekkain ja ylälaidassa luettelo kirjoista. Joka kerta kun saimme luettua jonkin kirjan, hän laittoi nimemme viereen tähden.
Alussa en uhrannut paljoakaan aikaani lukemiseen, eikä kestänyt kovinkaan kauan kun huomasin, että jäin yhä enemmän jälkeen muista. Häpeän tunteen sekä luontaisen kilpailuhenkeni yllyttämänä aloin lukea. Joka kerta kun sain tähden, minusta tuntui hyvältä. Ja mitä enemmän tähtiä sain, sitä motivoituneempi olin lukemaan – oppituntien välissä, koulun jälkeen, jokaisena vapaahetkenäni.
Tämä olisi hieno kertomus, jos voisin kertoa, että ponnistelujeni ansiosta sain Mormonin kirjan luettua ensimmäisenä luokastamme – mutta en saanut. Ja olisi hienoa, jos voisin kertoa teille saaneeni jotakin parempaa kuin ensimmäisen sijan – todistuksen Mormonin kirjasta. Mutta sitäkään ei tapahtunut. En saanut todistusta. Sain vain tähtiä. Sain tähtiä, koska se oli se syy, miksi luin. Moronin sanoja lainatakseni, se oli minun ”vakaa aikeeni”.
Moroni sanoo sen selvästi kuvaillessaan sitä, kuinka voi saada tietää, onko Mormonin kirja totta: ”Ja kun te nämä saatte, minä tahtoisin kehottaa teitä kysymään Jumalalta, iankaikkiselta Isältä, Kristuksen nimessä, eivätkö nämä asiat ole totta; ja jos te kysytte vilpittömin sydämin, vakain aikein, Kristukseen uskoen, hän ilmoittaa niistä teille totuuden Pyhän Hengen voimalla” (Moroni 10:4).
Oikeasta syystä
Kun katson taaksepäin, huomaan, että Herra oli täysin reilu minua kohtaan. Miksi olisin odottanut saavani mitään muuta kuin sen, mitä pyrin saamaan? Vakain aikein tekeminen on sitä, että tekee oikein oikeasta syystä; olin lukenut oikean kirjan väärästä syystä.
Vasta vuosia myöhemmin luin lopulta Mormonin kirjan vakain aikein. Nyt minä tiedän, että Mormonin kirja täyttää jumalallisen tarkoituksensa todistaessaan Jeesuksen Kristuksen elämästä ja palvelutyöstä, koska olen lukenut sen vakain aikein.
Opetus, jonka sain vakaista aikeista ja Mormonin kirjasta, soveltuu meihin kaikkiin kaikilla elämämme alueilla. Liian usein noudatamme passiivisesti malleja ja tapoja, jotka olemme omaksuneet vuosien varrella – teemme jotakin rutiininomaisesti miettimättä sen tarkemmin, mihin tuo rutiini johtaa meidät. Vakain aikein eläminen tuo keskittymistä ja tarkoitusta elämäämme, ja sillä on suuri vaikutus. Eläminen vakain aikein tarkoittaa sitä, että ymmärtää syyn asioihin ja on tietoinen omien tekojensa taustalla olevista motiiveista. Sokrates on sanonut: ”Elämä ilman tutkiskelua ei ole elämisen arvoista.”1 Pohdiskelkaa, millä tavoin käytätte aikaanne, ja kysykää itseltänne säännöllisesti: ”Miksi?” Tämä auttaa teitä omaksumaan kyvyn nähdä tätä hetkeä kauemmas. On paljon parempi katsoa eteenpäin ja kysyä itseltään: ”Miksi tekisin niin?” kuin katsoa taaksepäin ja kysyä: ”Miksi, voi, miksi teinkään niin?”
Valokuvakuvitus Sergey Nivens/iStock/Thinkstock
Mitä Herra haluaa sinun tekevän?
Kun olin nuori mies, olin päättänyt olla lähtemättä lähetystyöhön. Opiskeltuani vuoden korkeakoulussa ja oltuani vuoden armeijassa minulla oli hyvä työpaikka paikallisessa sairaalassa röntgenteknikkona. Elämässä näytti sujuvan hyvin, eikä lähetystyö tuntunut välttämättömältä.
Eräänä päivänä tohtori James Pingree, yksi sairaalan kirurgeista, kutsui minut lounaalle. Keskustelumme lomassa tohtori Pingree sai tietää, ettei suunnitelmissani ollut palvella lähetystyössä, ja hän kysyi syytä siihen. Kerroin hänelle, että olin jo hieman vanhempi ja että oli luultavasti liian myöhäistä lähteä. Hän sanoi minulle, ettei se ollut kovinkaan hyvä syy ja että hän itse oli lähtenyt lähetystyöhön saatuaan lääketieteen opintonsa suoritettua. Sitten hän lausui todistuksensa oman lähetystyönsä tärkeydestä.
Hänen todistuksellaan oli minuun merkittävä vaikutus. Se sai minut rukoilemaan toisin kuin olin rukoillut koskaan aiemmin – vakain aikein. Mieleeni tuli monia syitä olla lähtemättä lähetystyöhön: Olin ujo. Minulla oli työpaikka, josta pidin. Minulla oli mahdollisuus stipendiin, jota ei olisi tarjolla lähetystyön jälkeen. Ennen kaikkea minulla oli tyttöystävä, joka oli odottanut minua ollessani armeijassa – ja tiesin, ettei hän jaksaisi odottaa enää kahta vuotta! Rukoilin yhä uudestaan saadakseni vahvistuksen sille, että syyni olivat pätevät ja että olin oikeassa.
Pettymyksekseni en saanut sitä helppoa kyllä tai ei -vastausta, jota toivoin. Sitten mieleeni tuli ajatus: ”Mitä Herra haluaa sinun tekevän?” Minun oli myönnettävä, että Hän halusi minun palvelevan lähetystyössä, ja siitä tuli käänteentekevä hetki elämässäni. Aioinko tehdä sitä, mitä itse halusin tehdä, vai tehdä Herran tahdon mukaan? Se kysymys meidän kaikkien olisi hyvä esittää itsellemme usein.
Onneksi päätin palvella lähetystyössä, ja minulle annettiin tehtäväksi työskennellä Meksikon pohjoisella lähetyskentällä.
Iankaikkisia seurauksia
Kolmekymmentäviisi vuotta myöhemmin poikani innosti minua lähtemään kanssaan Meksikoon. Toivoimme löytävämme joitakin ihmisiä, joita olin opettanut. Osallistuimme sakramenttikokoukseen siinä pienessä kaupungissa, jossa olin aloittanut lähetystyöni, mutta en tunnistanut ketään. Kokouksen jälkeen puhuimme yhden jäsenen kanssa ja kysyimme, tunsiko hän ketään luetteloni ihmisistä, joita olin opettanut monia vuosia aiemmin. Kävimme luetteloa läpi ilman menestystä, kunnes tulimme viimeisen nimen kohdalle: Leonor Lopez de Enriquez.
”Ai niin”, mies sanoi. ”Tämä perhe kuuluu toiseen seurakuntaan, mutta he käyvät kokouksissa tässä rakennuksessa. Heidän sakramenttikokouksensa on seuraavana.”
Meidän ei tarvinnut odottaa pitkään ennen kuin Leonor astui sisälle rakennukseen. Vaikka hän oli jo suunnilleen 75-vuotias, tunsin hänet heti, ja hän tunsi minut. Halasimme pitkään ja itkimme.
”Olemme 35 vuoden ajan rukoilleet, että palaisit, jotta voisimme kiittää sinua siitä, että toit evankeliumin meidän perheellemme”, hän sanoi.
Kun muut perheenjäsenet tulivat sisälle rakennukseen, halasimme ja itkimme. Saimme pian kuulla, että tämän seurakunnan piispa oli yksi Leonorin pojista, laulunjohtaja oli hänen pojantyttärensä, säestäjä oli hänen pojanpoikansa ja useat nuoret miehet Aaronin pappeuden haltijoista olivat hänen lastenlapsiaan. Yksi tyttäristä oli naimisissa vaarnan johtokunnan neuvonantajan kanssa. Toinen tytär oli naimisissa erään läheisen seurakunnan piispan kanssa. Useimmat Leonorin lapsista olivat olleet lähetystyössä, ja nyt lähetystyössä on ollut näiden lastenkin lapsia.
Saimme huomata, että Leonor on ollut paljon parempi lähetyssaarnaaja kuin minä olin. Nykyään hänen lapsensa muistelevat kiitollisina hänen uupumattomia pyrkimyksiään opettaa heille evankeliumia. Hän opetti heille, että pienet valinnat johtavat aikanaan täyteen vanhurskaaseen ja onnelliseen elämään, ja he ovat opettaneet niitä asioita muille. Kaiken kaikkiaan yli 500 ihmistä on tullut kirkkoon tämän yhden erinomaisen perheen ansiosta.
Se kaikki alkoi yksinkertaisesta keskustelusta lounaalla. Ajattelen usein, että jos tohtori Pingree olisi keskittynyt enemmän uraansa ja muihin maailmallisiin pyrkimyksiin, hän ei ehkä koskaan olisi kysynyt, miksi en ollut palvelemassa lähetystyössä. Mutta hänen huomionsa keskittyi muihin ihmisiin ja Herran työn edistämiseen. Hän kylvi siemenen, joka on kasvanut ja tuottanut hedelmää ja kertautuu eli lisääntyy edelleen kiihtyvällä vauhdilla (ks. Mark. 4:20). Lähetystyöni opetti minulle, että yksittäisellä päätöksellä tehdä Herran tahto on iankaikkiset seuraukset.
Muistakaa iankaikkinen päämääränne
Olen usein katsonut elämääni taaksepäin ja ihmetellyt, miksi minun oli niin vaikeaa tehdä päätös lähteä lähetystyöhön. Se oli vaikeaa, koska huomioni oli kiinnittynyt toisaalle – olin kadottanut silmistäni iankaikkisen tarkoitukseni, todellisen syyn siihen, miksi me olemme täällä.
Toiveeni ja tahtoni eivät olleet sopusoinnussa Herran tahdon kanssa. Muussa tapauksessa päätös olisi ollut helpompi. Ja miksi ne eivät olleet sopusoinnussa keskenään? Kävin sunnuntaisin kirkossa ja nautin sakramentin – mutta en keskittynyt sen merkitykseen. Rukoilin, mutta useimmiten rutiininomaisesti. Luin pyhiä kirjoituksia, mutta vain satunnaisesti enkä vakain aikein.
Kannustan teitä elämään harkiten ja keskittyneesti – vaikka ette olisikaan johdonmukaisesti tehneet niin aiemmin. Älkää antako ajatusten siitä, mitä olette jo tehneet tai mitä ette ole tehneet, lannistaa teitä. Antakaa Vapahtajan suoda teille mahdollisuus aloittaa puhtaalta pöydältä. Muistakaa, mitä Hän on sanonut: ”Niin usein kuin he tekivät parannuksen ja etsivät anteeksiantoa vakain aikein, heille annettiin anteeksi” (Moroni 6:8).
Aloittakaa nyt. Eläkää elämää, jolla on tarkoitus. Ymmärtäkää, miksi teette sen, mitä teette, ja mihin se vie teidät. Kun teette näitä asioita, te tulette huomaamaan, että kaikkein tärkein syy kaiken tekemänne taustalla on se, että te rakastatte Herraa ja te tunnette Hänen täydellisen rakkautensa teitä kohtaan. Rukoilen, että te saatte suurta iloa tavoitellessanne täydellisyyttä sekä ymmärtäessänne ja tehdessänne Hänen tahtonsa.