Ensimmäisen presidenttikunnan sanoma
Maaliin soihtu yhä palaen
Presidentti Dieter F. Uchtdorf
toinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa
Valokuva Comstock/Stockbyte/Thinkstock
Muinaisessa Kreikassa pidettiin viestijuoksukilpailuja, joita kutsuttiin nimellä lampadedromia, soihtuviesti.1 Kisassa juoksijat pitivät kädessään soihtua ja ojensivat sen edelleen seuraavalle juoksijalle, kunnes joukkueen viimeinen jäsen ylitti maalilinjan.
Palkintoa ei saanut joukkue, joka juoksi nopeimmin – se annettiin ensimmäiselle joukkueelle, joka ylitti maalilinjan soihtu yhä palaen.
Tässä on perustavaa laatua oleva opetus, jota sekä muinaiset että nykyajan profeetat ovat opettaneet: vaikka aloitus on tärkeä juoksukilpailussa, on vieläkin tärkeämpää päästä maaliin soihtu yhä palaen.
Salomo aloitti voimakkaasti
Suuri kuningas Salomo on esimerkki henkilöstä, joka aloitti voimakkaasti. Nuoruudessaan hän ”rakasti Herraa ja noudatti isänsä Daavidin säädöksiä” (1. Kun. 3:3). Jumala oli mieltynyt häneen ja sanoi: ”Pyydä, mitä haluat, niin annan sen sinulle” (1. Kun. 3:5).
Rikkauksien tai pitkän elämän sijaan Salomon toive oli ”ymmärtäväinen sydän, jotta osaisin hallita ja tuomita kansaasi ja erottaisin hyvän pahasta” (1. Kun. 3:9).
Se miellytti Herraa niin paljon, että Hän siunasi Salomoa paitsi viisaudella myös mittaamattomalla vauraudella ja pitkällä eliniällä.
Vaikka Salomo oli tosiaan hyvin viisas ja teki monia suuria tekoja, hän ei päässyt voimakkaana maaliin asti. Valitettavasti myöhemmin elämässään ”Salomo teki sellaista, mikä on pahaa Herran silmissä, eikä seurannut Herraa uskollisesti” (1. Kun. 11:6).
Maaliin pääsy omassa kilpailussamme
Kuinka monta kertaa me olemmekaan ryhtyneet tekemään jotakin, mitä emme ole tehneet loppuun asti? Ruokavalion muutos? Kunto-ohjelma? Lupaus lukea pyhiä kirjoituksia päivittäin? Päätös olla parempi Jeesuksen Kristuksen opetuslapsi?
Kuinka usein teemmekään lupauksia tammikuussa ja suhtaudumme niihin intohimoisella päättäväisyydellä joitakin päiviä, viikkoja tai jopa kuukausia, ja huomaamme vain, että lokakuussa sitoumuksemme liekistä on jäljellä tuskin muuta kuin kylmennyttä tuhkaa?
Näin kerran hauskan kuvan koirasta makaamassa riekaleiksi repimänsä paperin vieressä. Paperissa luki: ”Todistus tottelevaisuuskoulun suorittamisesta.”
Mekin olemme toisinaan sellaisia.
Meillä on hyviä aikeita, aloitamme voimakkaina ja haluamme tehdä parhaamme. Mutta lopulta lupauksemme revitään riekaleiksi, heitetään pois ja unohdetaan.
Ihmisluontoon kuuluu kompastelu, epäonnistuminen ja joskus halu jättää kilpailu kesken. Mutta Jeesuksen Kristuksen opetuslapsina olemme luvanneet paitsi aloittaa kilpajuoksun myös päästä loppuun asti – ja päästä maaliin soihtu palaen yhä kirkkaana. Vapahtaja lupasi opetuslapsilleen: ”Joka kestää loppuun asti, pelastuu” (Matt. 24:13).
Saanen mukailla Vapahtajan lupausta omaa aikaamme varten: jos pidämme Hänen käskynsä ja pääsemme maaliin soihtu yhä palaen, saamme iankaikkisen elämän, joka on suurin Jumalan lahjoista (ks. OL 14:7; ks. myös 2. Nefi 31:20).
Valo, joka ei koskaan sammu
Joskus kompastelun, epäonnistumisen tai jopa luovuttamisen jälkeen lannistumme ja uskomme, että soihtumme on sammunut ja kilpailu on hävitty. Mutta minä todistan, ettei Kristuksen valoa voi sammuttaa. Se loistaa pimeimmässäkin yössä ja sytyttää sydämemme uudestaan, jos vain käännämme sydämemme Hänen puoleensa (ks. 1. Kun. 8:58).
Huolimatta siitä, kuinka usein tai kuinka kauaksi me kaadumme, Kristuksen valo palaa aina kirkkaana. Pimeimmässäkin yössä, jos vain otamme askeleen Hänen suuntaansa, Hänen valonsa hälventää varjot ja sytyttää sielumme uudelleen.
Tämä opetuslapseuden kilpajuoksu ei ole pikajuoksu; se on maraton. Vauhdillamme ei juurikaan ole väliä. Itse asiassa ainoa tapa hävitä kilpailu on lopulta antaa periksi tai luovuttaa.
Niin kauan kuin nousemme jatkuvasti pystyyn ja kuljemme kohti Vapahtajaa, voitamme kilpailun soihtumme palaessa kirkkaana.
Sillä soihdussa ei ole kyse meistä tai siitä, mitä me teemme.
Siinä on kyse maailman Vapahtajasta.
Eikä sitä Valoa voi koskaan himmentää. Se on Valo, joka häätää pimeyden, parantaa haavamme ja loistaa jopa syvimmän murheen ja pohjattomimman pimeyden keskellä.
Se on Valo, joka ylittää ymmärryksen.
Toivon, että jokainen meistä pääsee maaliin asti polulla, jolla olemme aloittaneet. Ja Vapahtajamme ja Lunastajamme Jeesuksen Kristuksen avulla pääsemme maaliin iloisina, soihtu yhä palaen.