Toisen virstan kulkeminen
Joskus vähäinen vaivannäkö saa aikaan jotakin suurta.
Kun Stein Arthur Andersen oli noin 15-vuotias, hän ei ollut aktiivinen kirkossa. Hänen kotiväkensäkään ei ollut. He muuttivat moneen kertaan eri puolille Norjaa. Sillä kertaa he asuivat Stavangerissa. Se on maan neljänneksi suurin kaupunki ja sijaitsee lounaisrannikolla. Stein oli käynyt kirkossa Stavangerissa muutaman kerran ja oli tavannut muutamia muita paikkakunnalla asuvia myöhempien aikojen pyhiin kuuluvia nuoria. Erityisesti yksi nuorukainen oli tehnyt Steiniin varsin voimakkaan vaikutuksen – hänen nimensä oli Tor Lasse Bjerga.
Yhdellä noista satunnaisista käynneistä kirkossa Stein tapasi Tor Lassen. ”Hän oli muutaman vuoden minua vanhempi, ja hän todella teki minuun vaikutuksen”, Stein sanoo. ”Tunsin hyvän hengen, kun olin hänen seurassaan, ja mielestäni hän oli hyvä tyyppi.” Ellei Tor Lasse olisi tehnyt vaikutusta Steiniin, tämä ei olisi ehkä ollut halukas kuuntelemaan, kun Tor Lasse tuli varta vasten tuomaan Steinin kotiin erityisen kutsun.
Kutsu ajoittui 1970-luvun puoliväliin, jolloin seminaariohjelma otettiin käyttöön Norjassa ja Tor Lasse oli kutsuttu ensimmäiseksi seminaarinopettajaksi. Koska Tor Lasse oli tuolloin vasta 18-vuotias, hän oli hieman hermostunut ottaessaan hoidettavakseen niin suuren vastuun. ”Minä rukoilin siitä aika lailla”, hän muistaa. Hän tiesi kuitenkin varmasti sen, että hän halusi tavoittaa alueellaan asuvat nuoret, jotka olivat vähemmän aktiivisia. Tor Lasse sanoo: ”Minulle tuli heti sellainen tunne, että minun pitäisi käydä Stein Arthurin luona.”
”Olin luultavasti vain yksi luettelon nimistä”, Stein sanoo. Tor Lasselle Stein oli kuitenkin paljon enemmän kuin nimi luettelossa. Tor Lasse muistaa, että Steinin älykkyys ja hillitty ja päättäväinen luonne olivat tehneet häneen vaikutuksen. Niinpä Tor Lasse päätti käydä henkilökohtaisesti kutsumassa Steinin osallistumaan uuteen seminaariohjelmaan.
Tor Lasse soitti etukäteen ja puhui Steinin vanhempien kanssa varmistaakseen, että tämä olisi kotona hänen tullessaan. Vieraillakseen Steinin luona Tor Lassen oli matkustettava bussilla noin 35 minuuttia päästäkseen lautalle. Sitten hän matkusti 45 minuutin matkan lautalla. Sen jälkeen hänen oli vielä käveltävä puoli tuntia. ”Ajattelen sitä kaiken aikaa”, Stein sanoo. ”Tor Lasse tosiaan kulki toisen virstan.”
Molemmat miehet muistavat yhä hyvin hengen, jota he tunsivat tavatessaan tuolloin lähes 35 vuotta sitten. Kun he istuivat ruokasalissa, Stein kävi mielessään läpi kaikkea sitä, missä hän oli mukana. ”Jalkapallo, partio ja trumpetinsoitto veivät paljon aikaani, ja tein kaikenlaista muutakin. Olin hyvin kiireinen.
Tor Lasse kääntyi puoleeni puhuessaan seminaarista ja sanoi: ’Stein Arthur, ilmoittaudutko seminaariohjelmaan ja alatko tutkia pyhiä kirjoituksia meidän kanssamme?’ Istuin takan ääressä ja vastasin myöntävästi. Johdonmukaisesti koko tilannetta ajatellen minun olisi pitänyt kieltäytyä, koska minulla ei ollut aikaa. Vastasin kuitenkin myöntävästi. Ja siitä kaikki alkoi.”
”Kaikki” tarkoitti sitä, että piti nousta joka aamu tutkimaan pyhiä kirjoituksia ja seminaarin oppiaiheita yksikseen kotona. Sitten pieni neljän tai viiden oppilaan ryhmä kokoontui yhteen joka viikko. ”Vähitellen aloin tuntea Hengen noina varhaisina aamuina, kun noustuani ylös luin joka aamu itsekseni”, Stein sanoo. ”Jonkin ajan kuluttua tuntui, ettei päivä olisi sitä, mitä se voisi olla, ellen opiskellut aamulla. Ja aloin saada todistuksen edes huomaamatta sitä.”
Stein selittää, että ”jonkin ajan kuluttua ymmärsin, mitä ne tunteet olivat. Se, mitä opin, tuntui hyvältä, ja tunsin Hengen. Tunsin, että se oli oikein. Ja tiesin, että se oli jotakin, mille halusin rakentaa oman elämäni.”
Mutta miksi Stein vastasi myöntävästi, vaikka hän oli tuntenut olevansa hyvin kiireinen? ”Luulen, että Pyhän Hengen vaikutus teki työtä minussa”, hän sanoo. ”Minua on varmaankin jollakin tavoin valmistettu. Kun sitten Tor Lasse tuli uskossa ja kulki toisen virstan, minä olin valmis ottamaan vastaan hänen kutsunsa. Sillä tavoin Herra toimii.”
Noin vuoden kuluttua Tor Lasse päätti lähteä lähetystyöhön, ja hänet kutsuttiin palvelemaan Norjaan. Sinä aikana Stein vahvisti edelleen todistustaan evankeliumista. ”Kun Tor palasi lähetystyöstä, se herätti minutkin todella ajattelemaan lähetystyötä”, sanoo Stein. ”Tulin siihen tulokseen, että minun pitäisi lähteä, koska halusin palvella Herraa, ja ajattelin, että jos en lähtisi, saattaisin katua sitä koko loppuelämäni.”
Stein muistaa, että kun hän oli puhunut pappeusjohtajiensa kanssa lähetystyöhön lähtemisestä, hänestä tuntui, että kotiin kävellessä hänen jalkansa tuskin koskettivat maata. Ennen kuin Stein lähti lähetystyöhön (myös Norjaan), hän tapasi tulevan vaimonsa Hilden nuorisokonferenssissa Oslossa. He kirjoittelivat toisilleen Steinin lähetystyön ajan, ja kun tämä palasi kotiin, he menivät naimisiin. Nyt heillä on neljä lasta: kaksi poikaa, jotka ovat molemmat solmineet avioliiton temppelissä, ja kaksi nuorempaa tytärtä, jotka asuvat yhä kotona ja ovat aktiivisia seminaarissa.
”Se ilta, jolloin Tor Lasse tuli kotiimme – se muutti periaatteessa koko elämäni”, Stein sanoo. Se käynti johti hänet tielle, jolla hän tapasi vaimonsa, palveli lähetystyössä ja perusti perheen, jalat kaiken aikaa lujasti evankeliumin maaperällä. ”Olen ollut seurakunnanjohtaja, piirinjohtaja, piispa – sen ansiosta, että Tor Lasse tuli kotiimme ja minä aloitin seminaariohjelman.” Siitä syystä, että Tor Lasse oli halukas kulkemaan toisen virstan.
Kuvitus Gregg Thorkelson
Valokuva Paul VanDenBerghe
Ida Andersen (oikealla) sisarensa Anen ja vanhempiensa Hilden ja Steinin kanssa.