Toivon valon sytyttäminen
Tuhansille myöhempien aikojen pyhille Brasiliassa jatkuva koulutusrahasto on elämää muuttava siunaus.
Kun Dilson Maciel de Castro jr menetti työnsä São Paulossa, hän ja hänen vaimonsa muuttivat Recifeen, Koillis-Brasiliassa sijaitsevaan suureen satamakaupunkiin, jotta he voisivat asua Dilsonin vanhempien luona. Vaikka Dilson on työskennellyt tietoliikenneteollisuudessa, hän ei saanut Recifessä muuta kuin tilapäistöitä.
”Meillä oli siihen aikaan hyvin vaikeaa”, Dilson muistelee. Avioparin ongelmat pahenivat entisestään, kun he menettivät kaiken omaisuutensa tulvassa.
Tilanteen ollessa kurjimmillaan Dilson, joka on palvellut São Paulon eteläisellä lähetyskentällä, meni tapaamaan vanhin Gutenberg Amorimia, joka on vyöhykeseitsenkymmen ja uskontoinstituutinjohtaja, keskustellakseen tämän kanssa ura- ja koulutusvaihtoehdoista. Puhuessaan kiinnostuksen kohteistaan Dilson sai hengellisen kehotuksen opiskella lääketiedettä. Kirkon vähän aiemmin aloittaman jatkuvan koulutusrahaston ansiosta Dilson muutti vuonna 2003 tuon kehotuksen ammatiksi opiskeltuaan puolentoista vuoden ajan hoitoalaa.
”Ilman koulutusrahastoa minun olisi ollut mahdotonta käydä niitä kursseja, joita tarvitsin”, sanoo Dilson, joka työskentelee Recifessä sijaitsevassa julkisessa sairaalassa. Samoin hänen vaimonsa Alexandra ei olisi kyennyt saamaan lainaa maksaakseen koulutuksen, jota hän tarvitsi valmistuakseen opettajaksi.
”Olimme työttömiä kuusi vuotta sitten”, Dilson sanoo. ”Jatkuva koulutusrahasto on ollut elinehto kaikelle, mitä olemme kyenneet saavuttamaan. Se on muuttanut elämämme.”
Vastaus Herralta
Kun kirkon jäsenet Brasiliassa kuvailevat jatkuvaa koulutusrahastoa, he eivät voi olla käyttämättä ylistäviä sanoja: miraculoso, inspirado, maravilhoso [ihmeellinen, innoitettu, mahtava]. Se johtuu siitä, että rahasto on saamassa aikaan sen, mihin presidentti Gordon B. Hinckley (1910–2008) ennusti sen pystyvän: ”Se tulee olemaan siunaukseksi kaikille, joiden elämää se koskettaa – nuorille miehille ja naisille, heidän tuleville perheilleen, kirkolle, joka tulee saamaan siunauksia heidän vahvasta paikallisesta johtajuudestaan”, ja se ”kohottaa tuhansia köyhyyden ikeestä tuoden heidät tiedon ja vaurauden auringonvaloon.”1
Kun presidentti Hinckley ilmoitti ohjelmasta, kirkon johtajat kuten Paulo R. Grahl, seminaarien ja uskontoinstituuttien aluejohtaja Brasiliassa, olivat hyvin huolissaan brasilialaisten myöhempien aikojen pyhien – etenkin nuorten kotiin palanneiden lähetyssaarnaajien – koulutuksesta ja työllistymisestä.
”Meillä ei kuitenkaan ollut vastausta ennen kuin Herra ilmoitti presidentti Hinckleylle, että meidän pitäisi perustaa tämä suurenmoinen rahasto”, veli Grahl sanoo. ”Aiemmin monet nuoristamme palasivat lähetystyöstään kykenemättä opiskelemaan tai kouluttautumaan ammattiin. Nyt he tietävät, että kun he palaavat, rahasto on olemassa, jos he tarvitsevat sitä. Se on suuri siunaus ja hyödyksi nuorille. Se antaa toivoa.”
Tällä hetkellä noin 10 000 myöhempien aikojen pyhää Brasiliassa turvautuu jatkuvan koulutusrahaston lainaan opintojensa jatkamiseksi ja sitten paremman työpaikan saamiseksi. Brasilian talous on hyvä, ja koulutetuille on runsaasti tilaisuuksia tarjolla – etenkin, kun koulutukseen yhdistyvät ne ominaisuudet, joita nuoret ovat omaksuneet lähetyskentällä.
Ovien avautumista
Vanhin Pedro Penha, vyöhykeseitsenkymmen ja Recifen pohjoisen uskontoinstituutin johtaja, sanoo kotiin palanneilla lähetyssaarnaajilla olevan ominaisuuksia, joita työnantajat etsivät. ”Ovia avautuu nopeasti työtilaisuuksiin heidän kokemuksensa, opiskelutapojensa, ulkoisen olemuksensa ja rehdin käytöksensä ansiosta”, hän sanoo. ”He etenevät nopeasti, ja heidän käytöksensä tuo ihmisiä kirkkoon.”
Päätettyään palvelemisen São Paulon pohjoisella lähetyskentällä vuonna 2002 Ricardo Aurélio da Silva Fiusa käytti jatkuvan koulutusrahaston lainaa nelivuotisen liikkeenjohdon tutkinnon hankkimiseen.
”Rahasto on auttanut minua aikuistumaan, valmistautumaan työelämään ja avioliittoon ja palvelemaan paremmin kirkossa”, Ricardo sanoo. Kuten monille jatkuvan koulutusrahaston turvin opiskeleville, hänellekin tarjottiin työtä jo ennen kuin hän sai tutkintonsa valmiiksi. ”Rahasto on ollut siunaus elämässäni. Olen kiitollinen siitä, että voin maksaa kuukausittain lainaani, niin että muutkin ihmiset voivat käyttää rahastoa.”
Lähetystyössään Ricardo oppi puhumaan ihmisten kanssa, opiskelemaan ahkerasti ja olemaan kuuliainen – ominaisuuksia, jotka ovat tehneet hänestä hyvän opiskelijan ja työntekijän.
”Monet opettajistani sanoivat, että minussa on jotakin erilaista, mitä he eivät osanneet selittää”, sanoo Ricardo, joka työskentelee logistiikan alalla Recifen eteläpuolella Port Suapessa sijaitsevassa yrityksessä. ”Kerroin heille, että se johtuu uskonnollisista periaatteistani.” Se vastaus on tuonut Ricardolle tilaisuuksia puhua opettajiensa ja muiden kanssa kirkosta.
Mauricio A. Araújo, yksi ensimmäisiä brasilialaisia kotiin palanneita lähetyssaarnaajia, jota jatkuva koulutusrahasto on siunannut, lisää: ”Edetessäni urallani minulla on ollut enemmän tilaisuuksia vaikuttaa esimerkilläni ihmisiin. Joskus ihmiset sanovat minulle: ’Hei, sinä olet erilainen. Olet uskollinen vaimollesi. Elät niin kuin saarnaat.’ Käyttämällä hyväksemme jatkuvaa koulutusrahastoa ja tekemällä oman osamme me saamme siunauksia ja olemme siunaukseksi muille.”
Mauricio, joka palveli Rio de Janeiron lähetyskentällä 1990-luvun lopulla, on saanut monia ylennyksiä suoritettuaan jatkuvan koulutusrahaston lainalla rahoitetun asiakassuhteiden johtamiskoulutuksen. Hän on edennyt São Paulossa erään kansainvälisen ajanhallintakoulutusta antavan yrityksen myynnistä tiiminvetäjäksi, sieltä johtotehtäviin ja edelleen yrityksen johtokuntaan.
”Jatkuva koulutusrahasto on Jumalan innoittama”, hän sanoo. ”Rahasto oli ratkaisu, jota tarvitsin päättääkseni opintoni ja siirtyäkseni eteenpäin urallani.”
Hyvä sijoitus
Vaikka Gabriel Salomão Neto ei ole myöhempien aikojen pyhä, hän tuntee silti jatkuvan koulutusrahaston olleen hänelle siunaukseksi. ”Tämä, mitä kirkkonne tekee, on hieno asia”, hän sanoo puhuen monien työnantajien puolesta Brasiliassa.
Gabriel Salomão Netolla, joka toimii suuren myyntiautomaattiyrityksen johtajana ja osaomistajana São Paulossa, on syytä olla kiitollinen. Kirkon jäsenen Silvia O. H. Parran, joka suoritti liikkeenjohdon tutkinnon jatkuvan koulutusrahaston lainallaan, arvosanat tekivät häneen niin suuren vaikutuksen, että hän palkkasi sisar Parran johdon sihteeriksi.
”Olemme erittäin tyytyväisiä hänen työpanokseensa. Hän on ahkera ja tehokas. Uskomme ja luotamme häneen”, Gabriel Salomão Neto sanoo. ”Kirkkonne sijoitus häneen on ollut kannattava – teille, hänelle ja meille.”
Jatkuvasta koulutusrahastosta ja jäsenyydestään kirkossa kiitollisena Silvia opettaa seurakunnassaan São Paulossa englantia sekä jäsenille että kirkkoon kuulumattomille. ”Koska olen saanut”, hän sanoo, ”haluan myös antaa.”
Kuten Silvian menestys osoittaa, nuoret miehet eivät ole ainoita, jotka hyötyvät jatkuvasta koulutusrahastosta Brasiliassa. Taloudellisista syistä myös monien myöhempien aikojen pyhiin kuuluvien naisten Brasiliassa on hakeuduttava ansiotyöhön.
”Useimmat naiset Brasiliassa eivät ole työssä siksi, että he haluavat uuden auton tai kalliita vaatteita, vaan välttämättömyyden pakosta”, sanoo Lorival Viana de Aguirra, kirkon työllistämiskeskuksen johtaja Curitibassa Etelä-Brasiliassa. ”He haluavat, että heidän perheensä syö paremmin ja että heidän lapsillaan on riittävästi vaatteita ja että nämä saavat laadukkaan koulutuksen.”
Enemmän onnea ja vahvempi todistus
Keite de Lima A. Ahmedin ja Viviana Torres Nogueran oli vaikeaa saada rahat riittämään, vaikka heidän aviomiehensä tekivät lujasti töitä perheensä elättämiseksi. Jatkuva koulutusrahasto oli siunaus heille molemmille.
Keiten perheen vähemmän aktiiviset jäsenet ilmaisivat kuitenkin epäilyksensä, kun hän ilmoittautui puolitoista vuotta kestävään turvallisuusteknikon koulutusohjelmaan. Mutta hän menestyi erinomaisesti opinnoissaan, ja hänelle tarjottiin kokopäivätyötä omalta alaltaan vuonna 2007.
”Rahasto auttoi enemmän kuin vain saamaan koulutuksen ja työpaikan. Se auttoi minua myös saamaan itsevarmuutta ja luottamaan enemmän kykyihini”, sanoo Keite, yksi ensimmäisistä naisista, joita eräs yritys São José dos Pinhaisissa lähellä Curitibaa on palkannut johtamaan turvatarkastuksia, koulutusta ja turvatoimien käyttöönottoa. ”Tämä innoitettu ohjelma on tuonut perheellemme enemmän onnea ja vahvemman todistuksen”, hän sanoo.
Keiten vanhemmat ja sisarukset, joihin hänen suoriutumisensa ja päättäväisyytensä sekä se, miten jatkuva koulutusrahasto on siunannut hänen perhettään, ovat tehneet vaikutuksen, ovat jälleen aktiivisia kirkossa. ”He saivat muistutuksen siitä, että kirkko kohottaa ihmisiä ja auttaa heitä kasvamaan monella tavalla – ei vain hengellisesti vaan myös kaikilla tärkeillä tavoilla, joista täysi elämä koostuu”, hän sanoo.
Viviana ja hänen miehensä Rafael muuttivat vuonna 2002 Kolumbiasta Manausiin, tärkeään teollisuuskeskukseen Pohjois-Brasiliassa, etsimään toimeentulomahdollisuuksia. ”Rukous, perheneuvoston palaverit, pappeusjohtajilta saatu opastus ja urakurssit auttoivat meitä tietämään, mitä taivaallinen Isämme halusi meiltä, ja tekemään oikean päätöksen oikeaan aikaan”, sanoo Viviana, joka tunsi kehotuksen käyttää jatkuvan koulutusrahaston lainaa opiskellakseen kansainvälistä liiketoimintaa.
Vuonna 2007 Viviana aloitti työt erään kauppakeskuksen tuontitavaroiden valvonnassa Manausissa. Hänen perheensä tarvitsi lisätuloja, mutta kun vauva oli tulossa, hänen oli jätettävä työnsä. Muutama kuukausi lapsen – perheen neljännen – syntymän jälkeen Vivianalle tarjottiin työtä erään toisen yrityksen kansainvälisen kaupan johtajana. Tähän mennessä hän oli oppinut puhumaan portugalia, ja äidinkielensä espanjan ansiosta hänestä tuli korvaamaton liikesuhteiden hoitamisessa Brasilian espanjankielisten naapurivaltioiden kanssa.
”Kun työtä tarjottiin minulle, sanoin, että minulla on neljä lasta. En voi sitoutua tekemään työtä kahdeksasta aamulla kuuteen illalla”, Viviana sanoo. ”Esimieheni sanoi minulle, että hän luotti suuresti kykyihini, ja lisäsi: ’Tarvitsen jonkun, johon voin luottaa. Tee töitä kotoa käsin.’ Se oli minulle yllätys.”
Viviana tekee työtä kotona Internetiä ja tietokonetta käyttäen sillä aikaa kun hänen isommat lapsensa ovat koulussa ja vauva nukkuu. Hänen ei tarvitse käydä toimistossa kuin silloin tällöin.
Rafael pitää perheen siunauksia enemmän kuin sattumana. ”Saamamme siunaukset ovat tulleet monista rukoillen tehdyistä päätöksistä ja toimenpiteistä, jotka ovat olleet mahdollisia kirkon tarjoamien keinojen ansiosta”, hän sanoo.
Toivon valo
Gilmar Dias da Silva, joka on jatkuvan koulutusrahaston johtaja Brasiliassa, sanoo, että joillakuilla brasilialaisilla myöhempien aikojen pyhillä on haasteita työnsaannissa opiskelun päättämisen jälkeen, ”mutta useimmat jatkuvan koulutusrahaston käyttäjämme etenevät urallaan ja parantavat elämäänsä. Rahasto on täällä menestys.”
Tuo menestys on presidentti Thomas S. Monsonin sanoin ”sytyttänyt toivon valon niiden silmiin, jotka tunsivat olevansa tuomittuja keskinkertaisuuteen mutta joilla on nyt mahdollisuus valoisampaan tulevaisuuteen”2.
Valokuvat Michael R. Morris
Jatkuvan koulutusrahaston logo Beth M. Whittaker
Jatkuvan koulutusrahaston avulla Dilson Maciel de Castro jr muutti hengellisen kehotuksen ammatiksi valmistumalla hoitoalalle Recifessä Brasiliassa. Alla: Näkymä Recifestä Olindan siirtomaa-aikaisesta kaupungista katsottuna.
Ylhäältä: Kauppojen julkisivuja Largo da Ordemissa, Curitiban historiallisessa keskustassa. Jatkuva koulutusrahasto merkitsi koulutuksessa ja ammatissa etenemistä Ricardo Aurélio da Silva Fiusalle; Mauricio A. Araújolle, joka tässä johtaa työpalaveria myöhempien aikojen pyhiin kuuluvien työtovereidensa Renato A. Romeron (vasemmalla) ja João B. Moreiran (keskellä) kanssa; sekä Silvia O. H. Parralle, joka on kuvassa Adam Tallmannin, seminaarien ja uskontoinstituuttien aluesihteerin, kanssa.
Yllä: Keite de Lima A. Ahmed keskustelee turvallisuuskysymyksistä Lorival Viana de Aguirran kanssa, joka on kirkon työllistämiskeskuksen johtaja Curitibassa. Alla: Viviana Torres Noguera tekee Manausissa töitä kotoaan käsin. Upotus: Viviana aviomiehensä Rafaelin ja heidän lastensa kanssa.