2009
Opiskeleminen ja myöhempien aikojen pyhät
April 2009


Opiskeleminen ja myöhempien aikojen pyhät

Tiedon hankkiminen on elinikäistä, pyhää toimintaa, joka on taivaalliselle Isällemme mieluista ja jota Hänen palvelijansa arvostavat.

”Sen, joka haluaa astua tiedon maailmaan, on lähestyttävä sitä samalla tavoin kuin Mooses lähestyi palavaa pensasta: hän seisoo pyhällä maalla, hän haluaa saada sitä, mikä on pyhää”, on sanonut presidentti J. Reuben Clark jr (1871–1961) ensimmäisestä presidenttikunnasta puhuessaan uuden rehtorin virkaanastujaisissa Brigham Youngin yliopistossa. ”Meidän tulee ryhtyä tähän totuudenetsintään – olipa se millä inhimillisen tiedon alueella hyvänsä, ei vain kunnioittaen vaan Jumalan palvelemisen hengessä.”1

Me myöhempien aikojen pyhät uskomme koulutukseen, ja meillä on näkemys siitä, kuinka ja miksi meidän tulee kouluttautua. Uskontomme opettaa meille, että meidän tulee etsiä tietoa Hengen avulla ja että meillä on taloudenhoitotehtävä käyttää tietoamme ihmiskunnan hyödyksi.

Totuudenetsintämme

”[Uskontomme] – –kehottaa [meitä] etsimään uutterasti tietoa”, presidentti Brigham Young (1801–1877) on opettanut. ”Ei ole olemassa toista kansaa, joka olisi innokkaampi näkemään, kuulemaan, oppimaan ja ymmärtämään totuutta.”2

Totuudenetsintämme pitäisi olla yhtä laaja-alaista kuin elämämme toimet ja yhtä syvällistä kuin olosuhteemme sallivat. Oppineen myöhempien aikojen pyhän pitäisi pyrkiä ymmärtämään nykyajan tärkeitä uskonnollisia, fyysisiä, sosiaalisia ja poliittisia ongelmia. Mitä enemmän tietoa meillä on taivaallisista laeista ja maallisista asioista, sitä suurempi hyvää aikaansaava vaikutus meillä voi olla ympärillämme oleviin ja sitä paremmassa turvassa olemme loukkaavilta ja jumalattomilta vaikutuksilta, jotka saattavat hämmentää ja tuhota meidät.

Totuudenetsinnässämme meidän on pyydettävä rakastavan taivaallisen Isämme apua. Hänen Henkensä voi ohjata ja voimistaa pyrkimyksiämme oppia ja lisätä kykyämme omaksua totuutta. Tämä oppiminen Hengen avulla ei rajoitu luokkahuoneisiin tai koulukokeisiin valmistautumiseen. Se soveltuu kaikkeen, mitä teemme elämässä, ja kaikkiin paikkoihin, missä sitä teemme – kotona, työssä ja kirkossa.

Kun pyrimme saamaan ja noudattamaan Hengen johdatusta maailmassa, jota päivän trendit ja puheenaiheet riivaavat, kohtaamme usein väärän ja tyhjänpäiväisen tiedon tulvan, jota nykyajan teknologia tarjoilee. Olemme vaarassa tulla erään tarkkailijan nimittämiksi ”’pannukakkuihmisiksi’ – laaja-alaista mutta ohutta tietoa omaaviksi ollessamme kosketuksissa sen suunnattoman tietoverkon kanssa, joka on pelkän napinpainalluksen päässä”3.

Meitä pommittavat myös suositut puheohjelmien vetäjät, televisiopsykologit, muotilehdet ja tiedotusvälineiden kommentaattorit, joiden vääristyneet arvot ja kyseenalaiset tavat voivat ohjata mielipiteitämme ja vaikuttaa käyttäytymiseemme. Presidentti Spencer W. Kimball (1895–1985) esimerkiksi on sanonut: ”Maailmassa ei ole milloinkaan ollut aikaa, jolloin [naisten ja miesten] rooli olisi ollut epäselvempi.”4

Tässä tilanteessa hämmennys, lannistuminen tai itseluottamuksen puute alkavat ehkä murentaa uskoamme ja kääntää meitä pois Vapahtajasta ja Hänen valtakuntansa rakentamisesta maan päälle. Jos me keskitämme päätöksemme trendeihin ja maailmallisiin suuntauksiin, me ajelehdimme ”kaikenlaisten opin tuulten heiteltävinä ja [olemme] kavalien ja petollisten ihmisten pelinappuloita”(Ef. 4:14).

Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkkoon ei vaikuta yleinen mielipide, vaan se opettaa periaatteita. Ero on merkittävä. Trendit, muoti ja suositut ideologiat ovat ohimeneviä ja lyhytkestoisia. Periaatteet toimivat turvan, opastuksen ja totuuden ankkureina. Jos me kiinnitämme ihanteemme ja suuntamme oppiin ja periaatteisiin, sellaisiin kuin usko Herraan Jeesukseen Kristukseen ja profeetan seuraaminen, meillä on täysin luotettava, muuttumaton opas elämämme päätöksiin.5

Meidän ei tarvitse pelätä. Presidentti Henry B. Eyring, ensimmäinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa, on opettanut: ”Herra tietää yhtä lailla sen, mitä Hän haluaa teidän tekevän, kuin sen, mitä teidän tarvitsee tietää. Hän on rakastava ja kaikkitietävä. Voitte siis luottaa siihen, että Hän on valmistanut teille mahdollisuuksia oppia, jotta voitte valmistautua palvelemaan. Ette ymmärrä näitä mahdollisuuksia täydellisesti – –. Mutta kun asetatte hengelliset asiat etusijalle elämässänne, teitä siunataan niin, että tunnette, kuinka teitä johdatetaan opiskelemaan tietynlaisia asioita ja motivoidutte työskentelemään uutterammin.”6

Henkilökohtainen kelvollisuus

Pyrkimyksiimme oppia täytyy yhdistyä henkilökohtainen kelvollisuus, jotta saisimme Pyhän Hengen johdatusta. Meidän on kartettava sukupuolista epäpuhtautta, pornografiaa ja riippuvuuksia sekä kielteisiä tunteita muita tai itseämme kohtaan. Synti karkottaa Herran Hengen, ja kun niin tapahtuu, Hengen antama erityinen valaistus häviää ja oppimisen lamppu lepattaa.

Nykyajan ilmoituksessa meille annetaan lupaus, että jos silmämääränämme on vain Jumalan kunnia, mihin sisältyy henkilökohtainen kelvollisuus, ”koko [meidän ruumiimme] täytetään valolla, eikä [meissä] ole pimeyttä; ja se ruumis, joka on täynnä valoa, käsittää kaiken” (OL 88:67).

Voimme osoittaa tämän iankaikkisen periaatteen heti todeksi henkilökohtaisen kokemuksen avulla. Muistelkaa jotakin tilannetta, jolloin olitte närkästyneitä, riidanhaluisia tai ärtyneitä. Kykenittekö opiskelemaan tehokkaasti? Saitteko mitään valaistusta sinä aikana?

Synti ja kiukku pimentävät mielen. Ne saavat aikaan olotilan, joka on vastakkainen valolle ja totuudelle, jotka taas ovat luonteenomaisia älylle eli Jumalan kirkkaudelle (ks. OL 93:36). Parannus, joka voi puhdistaa meidät synnistä Jeesuksen Kristuksen sovitusuhrin ansiosta, on siis välttämätön askel oppimisen tiellä kaikille niille, jotka tavoittelevat valoa ja totuutta Pyhän Hengen opettamisvoiman avulla.

Me olemme epätäydellisiä olentoja, mutta jokainen meistä voi pyrkiä tulemaan kelvollisemmaksi saamaan Hengen kumppanuuden, joka voimistaa henkilökohtaista ymmärrystämme ja valmistaa meitä puolustamaan paremmin totuutta, kestämään sosiaalisia paineita ja antamaan myönteisen panoksen.

Koulutus

Tehdessämme koulutusvalintojamme meidän pitäisi valmistautua elättämään itsemme ja ne, jotka saattavat tulla riippuvaisiksi meistä. On välttämätöntä, että meillä on työnantajien arvostamia taitoja. Kouluttautuminen on ensiarvoisen tärkeää henkilökohtaisen turvallisuuden ja hyvinvoinnin saavuttamiseksi.

Taivaallinen Isämme odottaa meidän käyttävän tahdonvapauttamme ja innoitusta tutkiaksemme itseämme ja kykyjämme ja päättääksemme, millaista koulutusreittiä meidän pitäisi kulkea. Se on erityisen tärkeää nuorille, jotka ovat päättäneet toisen asteen opinnot ja olleet lähetystyössä ja joilla on nyt edessään päätös tulevasta kouluttautumisesta ja työpaikasta. Koska miesten ja naisten kohtaamat valinnat voivat olla hyvin erilaisia, aloitamme käyttämällä hyväksemme vastakkaisia kokemuksiamme uskoen, että ne ovat tyypillisiä monien myöhempien aikojen pyhien kohdalla.

Vanhin Oaks: Kuten useimpien nuorten miesten kohdalla, muodollisen koulutuksen hankkiminen oli minulle tiivistä ja jatkuvaa työtä, ja siihen motivoi tarve kyetä elättämään perhe. Alemman korkeakoulututkinnon jälkeen seurasi ylemmän korkeakoulututkinnon hankkiminen. Rahoitin sen käymällä töissä osa-aikaisesti ja ottamalla lainan, jonka maksaisin takaisin ansaitsemalla enemmän tutkinnon suorittamisen jälkeen. Samanaikaisesti menin naimisiin, ja aloimme saada lapsia. Vaimon tuki ja vastuu kasvavasta perheestä lisäsivät ahkeruuttani opiskella ja antoivat minulle voimakkaan motivaation valmistua ja edetä elämänurallani. Saatuani päätökseen muodollisen koulutukseni käytin osan jälleen saamastani vapaa-ajasta hankkimalla oman ammattialani täydennyskoulutusta ja lukemalla enemmän kirkon historiaa ja yleistä kasvatustiedettä niin kuin olin pitkään halunnut.

Sisar Oaks: Naisten koulutuspolut ja kokemukset ovat usein hyvin erilaisia kuin miesten. Vartuin aikana, jolloin naisilla näytti olevan vain kaksi vaihtoehtoa elättää itsensä – opettajan tai sairaanhoitajan työ. Minun ”ongelmani” oli, etten koskaan harkinnut niistä kumpaakaan. Itseni elättäminen taloudellisesti oli jotakin, mitä en pitänyt mahdollisena tai tarpeellisena. Rakastin oppimista ja osasin tehdä työtä; itse asiassa rakastin työntekoa. Minulla oli monia kesätyöpaikkoja, ja menestyin hyvin koulussa. Kun havahduin siihen tosiasiaan, että joutuisin elättämään itseni kokonaan, minua pelotti, olin miltei toimintakyvytön arvaamattomien haasteiden tähden, joita edessäni näytti häämöttävän. Minulla ei ollut mitään todellisia työelämässä vaadittavia taitoja. Humanististen tieteiden opintoni olivat ruokkineet sieluani, mutta nyt minun piti ruokkia lompakkoani.

Ryhdyin opiskelemaan ylempää korkeakoulututkintoa oppiakseni taitoja, joilla elättäisin itseni. Rakastin joka hetkeä opiskeluissani, ja sen lisäksi että sain uusia ajatuksia, löysin omat kykyni. Asioissa, joissa olin ollut ujo ja jotenkin haavoittuvainen, tunsin nyt itseni kyvykkääksi ja päteväksi kohtaamaan elämän omin avuineni.

Tienristeys

Tiedämme, ettei mikään ole hämmentävämpää kuin se, ettei tiedä, mitä tekisi tulevaisuutensa suhteen, mutta mikään ei ole henkilökohtaisesti palkitsevampaa kuin omien kykyjensä löytäminen. Lukekaa patriarkallista siunaustanne, pohtikaa luontaisia taipumuksianne ja kykyjänne ja lähtekää siitä eteenpäin. Ottakaa ensimmäinen askel, niin ovet avautuvat. Kun esimerkiksi sisar Oaks ryhtyi opiskelemaan kotimaista kirjallisuutta, hän ei koskaan uneksinut, että se veisi hänet Bostonissa olevaan kustantamoon. Kun vanhin Oaks opiskeli kirjanpitoa, hän ei koskaan olettanut, että se veisi hänet opiskelemaan lakia, Brigham Youngin yliopistoon ja sitten Utahin korkeimpaan oikeuteen. Herran avulla ”kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa” (Room. 8:28), ja voimme vähitellen hankkia lisää koulutusta elämän avautuessa eteemme.

Meidän on valittava opintomme huolella, koska oppimisellamme on ikuinen säilyvyysaika, ja mitä hyödyllistä tietoa tai viisautta tai minkä ”älyn periaatteen” sitten hankimmekin tässä elämässä, se ”nousee meidän kanssamme ylösnousemuksessa” (OL 130:18).

On levottomuutta herättävää, että niin monet, etenkin naiset, epäilevät kykyään menestyä ja kyseenalaistavat sen. Puhuessaan naisopiskelijoille matematiikan, luonnontieteiden ja tekniikan opiskelemisesta maaliskuussa 2005 BYU:n rehtori vanhin Cecil O. Samuelson jr seitsemänkymmenen koorumista sanoi: ”Yksi professoreistanne on sanonut minulle – – että joillakuilla teistä on vähemmän luottamusta omiin kykyihinne ja mahdollisuuksiinne kuin miespuolisilla opiskelutovereillanne, vaikka todistusaineisto kenties osoittaakin, ettei siihen ole aihetta. Teidän täytyy tunnistaa kykynne, taitonne, taipumuksenne ja vahvuutenne ja olla epäilemättä lahjojanne, jotka Jumala on teille antanut.”7

Eritoten naiset saattavat saada kielteistä palautetta, kun he pyrkivät pitkän koulutuksen edellyttämiin ammatteihin. Eräs nuori sisar, joka lähenteli kolmeakymmentä ja jonka oli määrä hankkia oma toimeentulonsa, kirjoitti neuvoa pyytäen. Hän kertoi, että hän oli puhunut oikeustieteen opiskelemisesta erään pappeusjohtajan kanssa ja tämä oli yrittänyt saada hänet luopumaan ajatuksesta. Emme tiedä hänen kykyjään tai rajoituksiaan; hänen saamansa neuvo on ehkä perustunut niihin tai innoitukseen, joka koskee hänen nimenomaista tilannettaan. Mutta hänen päättäväisyytensä oli aistittavissa kirjeen sivuilta, ja oli selvää, että häntä tulisi neuvoa tavoittelemaan kaikkien mahdollisuuksiensa toteuttamista.

Presidentti Thomas S. Monson sanoi puheessaan naisille yleisessä Apuyhdistyksen kokouksessa 29. syyskuuta 2007: ”Älkää rukoilko sellaisia tehtäviä, jotka vastaavat kykyjänne, vaan rukoilkaa sellaisia kykyjä, jotka vastaavat tehtäviänne. Silloin tehtävienne suorittaminen ei ole mikään ihme, vaan ihme olette te.”8

Varoitamme siitä, että tarpeessaan saada opiskelut päätökseen ja talous kuntoon miehet tai naiset saattavat tuntea kiusausta pitää avioliittoa vähemmän tärkeässä asemassa. On iankaikkisuuden kannalta lyhytnäköistä tavoitella ammatillista uraa, jonka vuoksi avioliitto, jolla on iankaikkinen arvo, jää solmimatta, koska se ei sovi urakehityksen ajoitukseen, joka on maailmallinen arvo.

Eräs ystävä lähti tyttärensä mukaan tutustumaan jatko-opiskelumahdollisuuksiin Yhdysvaltain itäosissa. Hänen erittäin motivoitunut ja lahjakas tyttärensä tiesi, että aloittamalla opinnot ensi sijalle asettamassaan yliopistossa hän joutuisi ottamaan valtavan lainan maksaakseen opintonsa. Usein parhaasta koulutuksesta kannattaa maksaa, mutta tässä tapauksessa tytär rukoili ja sai tunteen, että vaikka suuri laina ei kenties estäisikään häntä solmimasta avioliittoa, se voisi lopulta estää häntä lopettamasta työssäkäymistä ja jäämästä kotiin hoitamaan lapsiaan. Olkaa viisaita. Olemme kaikki erilaisia. Jos etsitte Herran neuvoa, Hän sanoo teille, mikä on teille parasta.

Opinnälkä

Vanhin Jay E. Jensen seitsemänkymmenen koorumien johtokunnasta on opettanut, että meidän täytyy aina ”olla hanakoita oppimaan”9. Tuota hanakkuutta on hiottava iankaikkisen tärkeysjärjestyksen ohjaamalla opinhalulla.

Sen lisäksi että lisäämme ammatillista pätevyyttämme meillä pitäisi olla halu oppia tulemaan tunne-elämältämme vakaammiksi, taitavammiksi henkilökohtaisissa ihmissuhteissamme ja paremmiksi vanhemmiksi ja kansalaisiksi. On harvoja asioita, jotka tuovat enemmän tyydytystä ja ovat hauskempia kuin uuden oppiminen. Se johtaa suureen onnellisuuteen, tyytyväisyyteen ja taloudellisiin palkintoihin. Koulutus ei rajoitu muodollisen koulutuksen hankkimiseen. Elinikäinen oppiminen voi lisätä kykyämme arvostaa ympäröivän maailman toimintaa ja kauneutta ja nauttia niistä. Sellainen oppiminen ulottuu paljon kauemmas kuin kirjat ja uuden teknologian kuten Internetin valikoiva käyttö. Siihen sisältyy taiteellisia pyrkimyksiä. Siihen sisältyy myös kokemuksia ihmisistä ja paikoista: keskusteluja ystävien kanssa, käyntejä museoissa ja konserteissa ja palvelutilaisuuksia. Meidän tulee laajentua ja nauttia matkasta.

Voimme joutua kamppailemaan tavoitteidemme saavuttamiseksi, mutta kamppailumme voivat saada aikaan yhtä paljon kasvua kuin opiskelummekin. Vahvuudet, joita hankimme voittaessamme haasteita, pysyvät kanssamme tuleviin iankaikkisuuksiin. Meidän ei pitäisi kadehtia niitä, joiden taloudelliset tai älylliset voimavarat tekevät opiskelemisen helpoksi. Kasvu ei ole koskaan ollut helppoa, ja ihmisten, joille opiskelu on helppoa, pitää kokea oma kasvunsa muiden uhrausten muodossa tai jäädä vaille edistymistä, joka on elämän tarkoitus.

Mikä tärkeintä, meillä on velvoite jatkaa hengellistä koulutustamme tutkimalla pyhiä kirjoituksia ja kirkon kirjallisuutta ja käymällä kirkossa ja temppelissä. Itsemme kestitseminen elämän sanoilla rikastuttaa meitä, lisää kykyämme opettaa niitä, joita rakastamme, ja valmistaa meitä iankaikkiseen elämään.

Koulutuksen perimmäinen tavoite on tehdä meistä parempia vanhempia ja palvelijoita valtakunnassa. Pidemmän päälle juuri saavuttamamme kasvu, tieto ja viisaus avartavat sieluamme ja valmistavat meitä iankaikkisuuteen eivätkä arvosanat opintorekisterissä. Se, mikä on Hengestä, on iankaikkista, ja perhesuhteemme, jotka on sinetöity pappeuden voimalla, ovat Hengen parhaita hedelmiä. Koulutus on lahja Jumalalta; se on uskontomme kulmakivi, kun me käytämme sitä muiden hyödyksi.

Viitteet

  1. J. Reuben Clark jr, ”Charge to President Howard S. McDonald”, Improvement Era, tammikuu 1946, s. 15.

  2. Kirkon presidenttien opetuksia: Brigham Young (Melkisedekin pappeuden ja Apuyhdistyksen oppikurssi), 1997, s. 194.

  3. Richard Foreman lainattuna julkaisussa Nicholas Carr, ”Is Google Making Us Stupid?”, Atlantic Monthly, heinä/elokuu 2008, s. 63.

  4. Kirkon presidenttien opetuksia: Spencer W. Kimball (Melkisedekin pappeuden ja Apuyhdistyksen oppikurssi), 2006, s. 239.

  5. Artikkelin tämän kappaleen ja muutamien muiden seuraavien kappaleiden pääsisältö on julkaisusta Kristen M. Oaks, A Single Voice, 2008.

  6. Julkaisussa Evankeliumi ja tuottoisa elämä, opettajan kirja, uskonto 150, 2007, s. 46.

  7. ”What Will Be Relevant”, julkaisematon puhe.

  8. ”Kolme tavoitetta oppaaksenne”, Liahona, marraskuu 2007, s. 120.

  9. Jay E. Jensenin 23. huhtikuuta 2008 päivätty kirje Dallin H. Oaksille.

Vasemmalla: valokuva Craig Dimond; oikealla: valokuvakuvitus John Luke, Matthew Reier ja Christina Smith

Valokuvakuvitus Robert Casey, Marina Lukach ja Craig Dimond

Valokuvakuvitus Matthew Reier, Craig Dimond ja Christina Smith

Oppiminen Hengen avulla ei rajoitu luokkahuoneisiin tai koulukokeisiin valmistautumiseen. Se soveltuu kaikkeen, mitä teemme elämässä, ja kaikkiin paikkoihin, missä sitä teemme – kotona, työssä ja kirkossa.

Koulutus ei rajoitu muodollisen koulutuksen hankkimiseen. Elinikäinen oppiminen voi lisätä kykyämme arvostaa ympäröivän maailman toimintaa ja kauneutta ja nauttia niistä.