Pitäisikö minun luopua opiskelupaikasta lähetystyön vuoksi?
Sain lukion päästötodistuksen vuonna 1992 ja lähetin heti hakupaperini päästäkseni kokoaikaiseen lähetystyöhön. Kun kutsuni tuli, minut oli juuri hyväksytty yhteen Nigerian parhaista yliopistoista opiskelemaan lääketiedettä.
Nigeriassa pääsy opiskelemaan lääketiedettä on vaikeaa eikä opiskelupaikasta luovuta. Kun muutamat ystäväni ja sukulaiseni painostivat minua hylkäämään lähetystyökutsuni, selitin, että minulla oli velvollisuus palvella ja että olin odottanut tekeväni niin siitä asti kun liityin kirkkoon kuusi vuotta aiemmin. Olin varma, että pääsisin opiskelemaan lääketiedettä lähetystyöni jälkeen, mutta monet ajattelivat, että katuisin päätöstäni.
Olen kiitollinen kotiopettajille, sukulaisille ja kirkon ystäville, jotka tukivat päätöstäni palvella. Seminaarissa käymisen, pyhien kirjoitusten tutkimisen ja evankeliumin mukaan elämisen ansiosta kykenin puolustamaan vakaumustani.
Lähetyssaarnaajana asetin henkilökohtaisia tavoitteita ja tein ahkerasti työtä. Kaksi vuotta myöhemmin minut vapautettiin kunniakkaasti. Herra siunaa kotiin palanneita lähetyssaarnaajia mutta ei ole luvannut, ettei heillä ole koettelemuksia. Nigerialaisen kotiin palanneen lähetyssaarnaajan kohdalla noita koettelemuksia ovat työttömyys ja koulutukseen tarvittavien varojen puute.
Kolmena ensimmäisenä vuonna lähetystyöni jälkeen läpäisin kolme kertaa pääsykokeen, mutta minua ei hyväksytty opiskelemaan lääketiedettä. Noiden samojen kolmen vuoden aikana en löytänyt työpaikkaa. Tunsin jo kiusausta uskoa, että jotkut ystävistäni ja sukulaisistani olivat saattaneet olla oikeassa ja että oli ollut virhe luopua opiskelupaikastani lääketieteellisessä tiedekunnassa.
Lähetystyössäni opin luovuttamaan taakkani Herralle, joten annoin Hänen ohjata elämääni tahtonsa mukaan. Heti kun tein niin, asiat alkoivat sujua kohdallani – mutta eivät niin kuin olin suunnitellut.
Eräänä paastosunnuntaina päätin paastota ja rukoilla hartaasti Herran apua. Sinä iltana ovelta kuului koputus. Kun avasin oven, hämmästyin nähdessäni tuttavan, jonka olin tavannut turvakoulutuksessa, johon olin osallistunut puoli vuotta aiemmin. Hän kertoi minulle, että yhtiössä, jossa hänen vanhempi veljensä oli työssä, oli avautunut turvamiehen paikka, ja että yhtiö halusi kiireesti saada paikan täytettyä. Minä olin ainoa, joka oli tullut hänen mieleensä.
Yhtiö palkkasi minut seuraavana päivänä. Tuo yksi kokemus vahvisti minulle sen, ettei taivaallinen Isä ollut hylännyt minua ja että minun piti luottaa Häneen. Se työpaikka osoittautui ponnahduslaudaksi muihin tehtäviin.
Jumalallisia siunauksia ei mitata ainoastaan ajallisin saavutuksin. Minulla oli vaikeuksia vuosia lähetystyöni jälkeen saavuttaa ajallisissa asioissa vakaa asema, mutta Herra siunasi minua hengellisesti. Patriarkallinen siunaukseni ohjasi minua menemään naimisiin ja kertoi minulle, että mahdollisuus yliopistokoulutuksen hankkimiseen tulisi. Niin se tulikin.
Vaikka en päässyt koskaan opiskelemaan lääketiedettä, olen ansainnut vastaavanasteiset tutkinnot kirjanpidossa ja matematiikassa. Herra siunasi minua viimein riittävällä aineellisella vakaudella, niin että kykenin solmimaan avioliiton.
Jos me palvelemme kunniallisesti lähetystyössä, Herra on sidottu siunaamaan meitä pyrkiessämme saamaan yliopistokoulutuksen sen jälkeen. Mikään nuoren miehen tai nuoren naisen elämässä ei ylitä kokoaikaisen lähetystyöpalvelun kokemuksia, oppimista ja siunauksia.