2008
Esimerkillisiä roomalaisia … toisin kuin muinaiset roomalaiset
Syyskuu 2008


Esimerkillisiä roomalaisia … toisin kuin muinaiset roomalaiset

Roomassa asuvat nuoret seisovat lujina maailman hyökkääviä vaikutuksia vastaan.

Ihmiset pistäytyivät kaupoissa ja tervehtivät ystäviään kaupungin ruuhkaisessa keskustassa. Jotkut keskustelivat liikeasioistaan matkallaan töihin, kun taas toiset vaihtoivat mielipiteitä politiikasta. Lapset leikkivät nauttien aamuauringosta.

Sellainen olisi voinut olla tyypillinen päivä muinaisessa Roomassa.

Rooman valtakunta oli mahtava sivilisaatio, jolla oli sotilaallinen ja taloudellinen valta-asema. Kuka olisi voinut kuvitella sen sortuvan?

Mutta se sortui. Sisältäpäin valtakunnan rappiota ruokkivat ihmisten ahneus valtaan ja rikkauteen ja heidän piittaamattomuutensa vanhurskaasta elämästä. Naapurivallat hyökkäsivät heikkenevän keisarikunnan kimppuun ja voittivat sen.

Nykyään Rooman vaarnan nuoret miehet ja nuoret naiset seisovat lujina niin kuin keisarikunta kerran. Nämä nuoret pysyvät kuitenkin vankkoina vastustajan hyökkääviä vaikutuksia vastaan ja vahvistavat hengellisyyttään elämällä vanhurskaasti.

Roomalaisia lähetyssaarnaajia

Kirjeessään roomalaisille apostoli Paavali sanoi: ”Minä en häpeä [Kristuksen] evankeliumia” (Room. 1:16). Tämän päivän myöhempien aikojen pyhiin kuuluvat nuoret Roomassa eivät häpeä eivätkä tarvitse rohkaisua puolustaa sitä, mihin he uskovat, vaikka se saattaakin olla joskus vaikeaa.

Arianna Hibo, 15, sanoo: ”Minulla on muutamia ystäviä, jotka eivät ajattele samalla tavoin kuin minä, mutta he kunnioittavat minua aina.”

Dalila Vardeu, 15, lisää: ”Minulla on ystäviä, jotka kuuntelevat minua ja yrittävät ymmärtää, mitä minä olen.”

Ja mitä hän on? Mitkä ominaisuudet kuvaavat näitä harvoja myöhempien aikojen pyhiin kuuluvia nuoria, jotka elävät vilkkaassa Italian pääkaupungissa? He ovat rehellisiä, omistautuneita, ystävällisiä, vanhurskaita ja vilpittömiä halussaan elää evankeliumin mukaan ja viedä sitä eteenpäin.

Sami Pace, 16, palveli diakonien koorumin johtajana ollessaan koorumin ainoa jäsen. ”Opin lähetystyön tärkeyden, vaikkei minulla vielä tähän mennessä olekaan ollut siitä mitään tuloksia”, hän sanoo. ”Olen asuinalueellani ainoa nuori mies, joka on jäsen. Ymmärrän joka päivä vähän lisää lähetystyöstä.”

Denise De Feo, 15, näkee esimerkin isoveljessään: ”Hän on nyt lähetystyössä, ja hän kokee kaikenlaista. Kaikki kokemukset eivät ole hyviä, mutta joka kerta hänellä on jotakin opetettavaa. Se lohduttaa minua.”

Nuoret tietävät, että jopa näennäisen pienet palvelemiseen tai lähetystyöhön liittyvät teot voivat vaikuttaa myönteisesti muihin. Davide Bosco, 17, sanoo: ”Pyhissä kirjoituksissa Herra pyytää meitä loistamaan (ks. Matt. 5:16) – ei tekemään suuria asioita vaan loistamaan pienissä.”

Italialaisten nuorten voimaksi

Nuoret jäsenet Roomassa tosiaan loistavat, ja he tekevät niin jyrkkänä vastakohtana niille monille muinaisille roomalaisille, jotka valitettavasti omaksuivat jumalattomia tapoja, jotka myötävaikuttivat heidän moraaliseen rappioonsa. Sen sijaan tämän päivän nuoret heijastavat Kristuksen valoa ja vahvistavat hengellisyyttään noudattamalla korkeita tasovaatimuksia ja käymällä temppelissä.

Denise huomaa, että evankeliumin mukaan eläminen tuo helpotusta moniin nykymaailman paineisiin. Evankeliumi opettaa häntä myös valitsemaan oikein. ”Ne asiat, joita ystäväni tekevät, eivät ole aina sellaisia hyviä asioita, joita minun pitäisi tehdä”, hän sanoo koruttomasti.

Mutta Riccardo Celestini, 14, tähdentää sitä, miten tärkeää on saada tukea, kun yrittää tehdä oikeita valintoja: ”Joskus minäkin tarvitsen perheeni apua tai muuta apua, koska en jaksa yksin.”

Osa tuosta muusta avusta tulee kirjasesta Nuorten voimaksi. Kirjanen auttaa näitä nuoria eri tavoin. Andrew Bishop, 13, ei lähde baseball-joukkueensa harjoituksiin eikä peleihin, jos ne ovat sunnuntaisin.

Arianna noudattaa myös neuvoa lepopäivän pyhittämisestä. Hän on juoksija, ja hänen oli juostava kilpaa monena sunnuntaina. Viimein hän tiesi, että hänen oli tehtävä päätös. ”Minä rukoilin, ja vaikka minun oli vaikeaa tehdä päätös, päätin sen sijaan käydä kirkossa”, hän sanoo.

Davidelle ja Riccardolle apua on rehellisyyttä koskevasta neuvosta. ”Koulussa meillä on tilaisuus luntata ja kopioida kotitehtävät joltakulta toiselta”, Davide sanoo. ”Mutta se, ettemme tee niin, erottaa meidät muista ihmisistä.” Hän lisää, että rehellisyys ”on yksi periaatteista, joita ei ehkä pidä kovin tärkeinä, mutta juuri sillä on vaikutusta”.

Riccardo tietää, että urheilussakin rehellisyys on tärkeää: ”Jos pelaa reilusti, tietää, että tekee parhaansa eikä riko sääntöjä. On tyytyväinen siihen, mitä on tehnyt.”

Lähellä ja kaukana

On yksi asia, johon nämä nuoret eivät ole tyytyväisiä, ja se on niiden kertojen määrä, kun he voivat käydä temppelissä. Koska Italiassa ei ole temppeliä, kirkon jäsenet Roomassa ajavat suunnilleen yhdeksän tuntia (yhteen suuntaan) Bernin temppeliin Sveitsiin. Matkoja suorittamaan kasteita kuolleiden puolesta on harvoin. Mutta vaikka temppeli on kaukana, nämä nuoret pitävät sen lähellä sydäntään pyrkimällä pitämään kiinni erityisistä tunteista, joita he saavat käydessään temppelissä.

”Kun olen temppelissä, tunnen olevani kotona”, Sami sanoo. ”Joka kerta kasvan vähän lisää.”

”Lempiasiani temppelistä on se, että tunnen Hengen hyvin voimakkaasti”, sanoo Andrew. ”Tiedän, että esivanhempamme kiittävät meitä siitä, että autamme heitä. Me annamme heille lahjan.”

Dalila on samaa mieltä. ”On ihanaa tuntea, että nämä ihmiset hyväksyvät sen, mitä me teemme heidän puolestaan. Se on suurenmoinen kokemus.”

Arianna kokoaa yhteen ystäviensä kommentit: ”Kaikki, mitä he ovat sanoneet, on totta. Temppeli on pyhä paikka maan päällä, eikä se, että temppeli on Sveitsissä tai Espanjassa, merkitse mitään. Henki on aina sama, ja me kasvamme joka kerta.”

Nykyisessä Roomassa on joka puolella jäänteitä muinaisista rakennuksista, portaikoista ja holveista – osia kerran niin mahtavista rakennelmista, jotka vahvemmat voimat ovat hävittäneet. Toisaalta taas nuoret Roomassa ottavat osasia omasta elämästään – evankeliumin, pyhät kirjoitukset, perheen, tasovaatimukset, temppelin – ja rakentavat vankan todistuksen, joka kestää maailman kielteiset vaikutukset.

Samilla on yksi ehdotus sellaisen voiman saamiseksi: ”Ei anneta periksi. Mennään eteenpäin.”