Tullaan tutuiksi
Omarin tapa tulla toimeen muiden kanssa
LAPSET KAIKKIALLA MAAILMASSA RUKOILEVAT, LAULAVAT ALKEISYHDISTYKSEN LAULUJA JA OPPIVAT EVANKELIUMIA – IHAN KUIN SINÄ! TÄSSÄ KUUSSA TUTUSTUMME OMAR SALGADOON VALLE DE ANGELESISTA HONDURASISTA.
Linnut, kissat ja koirat eivät aina tule oikein hyvin toimeen keskenään. Yleensä jokin niistä ajaa takaa toista.
Yhdeksänvuotiaan Omar Salgadon kotona Hondurasissa ei ole kuitenkaan epätavallista nähdä, että hänellä on perheen kirkkaanvihreä papukaija käsivarrellaan, vaikka kissa katselee samalla alas katolta, tai että kissa tassuttelee hiljaa ympäri ulkokeittiötä, vaikka koira makaa lähellä ovea. Kaikki näyttävät tulevan toimeen keskenään.
Hymyillen Omar panee papukaijan takaisin sen häkkiin, niin että hän voi mennä ruokkimaan kananpoikia. Hän on iloinen siitä, että voi auttaa pitämään huolta perheensä eläimistä. Auttaminen ei tee onnelliseksi vain hänen vanhempiaan – se on yksi Omarin salaisuuksista tulla toimeen muiden kanssa.
Toisistaan huolehtiminen
Kaikki Salgadon perheessä saavat tilaisuuden auttaa. Mutta koska Omar on vanhin, hän tietää, että hänen vanhempansa odottavat, että hän auttaa pikkuveljeään ja -sisartaan, kun he tarvitsevat apua.
Omarista on tärkeää kunnioittaa vanhempiaan ja vahvistaa perhettään. Salgadojen on luotettava toisiinsa, koska heillä ei ole monia naapureita. Lähin talo on ainakin kymmenen minuutin kävelymatkan päässä.
Vaikka siis Omar pääsee näkemään ystäviä koulussa ja kirkossa sunnuntaisin, hän viettää paljon aikaa kuusivuotiaan veljensä Arnoldin ja nelivuotiaan siskonsa Nathalyn kanssa. Aivan kuten heidän eläimensä, hekin tulevat aika mukavasti toimeen keskenään.
”Me yritämme olla tappelematta”, Omar sanoo, koska on hauskempaa olla ystäviä.
Ajan viettäminen yhdessä
Kun Omar, Arnold ja Nathaly ovat yhdessä, he keksivät paljon tekemistä. Perhe pitää kirkon laulujen laulamisesta yhdessä. Omarin lempilaulu on ”Neuvo mua valossa taivaltamaan” (Lasten laulukirja, s. 70–71).
Kolmikko leikkii paljon. Yksi heidän lempileikeistään on kuurupiilo, jossa he menevät toisiltaan piiloon joko sisälle tai ulos tai lähellä olevaan metsään. Toinen lempileikki on hippa. He ajavat toisiaan takaa ympäri kotinsa ympärillä olevaa aukiota.
”Minusta on kivaa leikkiä hänen kanssaan”, Arnold sanoo isoveljestään.
Asuminen enkelten laaksossa
Arnoldista on kivaa leikkiä Omarin kanssa, ja Nathaly puolestaan pitää piirtämisestä hänen kanssaan.
Omar pitää piirtämisestä ja värittämisestä omilla värikynillään. Yleensä hän piirtää maisemia, vuoria ja taloja. Se ei ole mikään ihme. Valle de Angelesin kaupunki on tunnettu taitavista taiteilijoistaan, ja sen lähellä olevilla vuorilla, missä Omar asuu, on paljon kaunista, mitä voi piirtää. Jopa kaupungin nimi on kaunis. Se tarkoittaa enkelten laaksoa.
Omarin talon ympärillä olevat laaksot ja vuoret ovat täynnä kauniita puita ja kasveja. Itse asiassa Omarin perhe asuu kukkatilalla, missä hänen isänsä hoitaa kukkia, joita ostetaan siksi, että ne ovat niin kauniita.
Omar täyttää värikkäillä piirustuksillaan kokonaisia vihkoja. Ja Nathalyn voi usein nähdä värittämässä aivan hänen vieressään.
Hyväksi opetteleminen
Se, että perheenjäsenet oppivat tulemaan toimeen keskenään ja tekevät asioita yhdessä, auttaa vahvistamaan Omarin perhettä. Sitä vahvistaa myös kirkossa käyminen ja pyhien kirjoitusten lukeminen yhdessä.
”Minä opin paljon Alkeisyhdistyksessä”, Omar sanoo. ”Minun opettajani ovat hyviä.”
Alkeisyhdistyksessä Omar saa oppia Jeesuksesta, ja hän sanoo, että Jeesuksesta kuuleminen auttaa häntä oppimaan, kuinka hän voi auttaa vanhempiaan ja olla hyvä poika.
Omarin mielestä erityisen mukavaa on lukea kertomuksia Mormonin kirjasta. ”Minä pidän Nefistä”, hän sanoo. Hänen lempikertomuksiaan on kertomus rautakaiteesta ja siitä, kuinka Nefi rakensi laivan. Nefi oli hyvä poika, joka yritti aina vahvistaa perhettään.
”Nefi oli kuuliainen”, Omar sanoo, kun saa kananpojat ruokittua. Hän panee rehun pois ja odottaa hetken, ja katsoo, voiko hän tehdä jotakin muuta ennen kuin juoksee leikkimään hippaa. ”Minäkin yritän olla kuuliainen.”