2010–2019
Mormonin kirja – kirja Jumalalta
edellinen seuraava


Mormonin kirja – kirja Jumalalta

Yhdessä Raamatun kanssa Mormonin kirja on korvaamaton todistus Kristuksen opeista ja Hänen jumalallisuudestaan.

Vuosia sitten isoisäni isoisä otti ensimmäistä kertaa käteensä Mormonin kirjan. Hän aukaisi sen keskeltä ja luki muutamia sivuja. Sitten hän julisti: ”Tämän kirjan on kirjoittanut joko Jumala tai paholainen, ja minä aion ottaa selvää, kumpi sen kirjoitti.” Kymmenen seuraavan päivän kuluessa hän luki kirjan läpi kahteen kertaan, ja sitten hän julisti: ”Paholainen ei olisi voinut kirjoittaa sitä – sen täytyy olla Jumalasta.”1

Siinä on Mormonin kirjan nerous – ei ole olemassa välimaastoa. Se on joko Jumalan sanaa, niin kuin on väitetty, tai se on täyttä huijausta. Tämä kirja ei pelkästään väitä olevansa moraalinen tutkielma tai teologinen selitysteos tai kokoelma näkemyksellisiä kirjoituksia. Se väittää olevansa Jumalan sanaa – joka lause, joka jae, joka sivu. Joseph Smith julisti, että Jumalan enkeli johdatti hänet kultalevyjen luokse. Nuo levyt sisälsivät muinaisella Amerikan mantereella eläneiden profeettojen kirjoituksia, ja Joseph Smith käänsi ne jumalallisten voimien avulla. Jos tuo kertomus on totta, niin silloin Mormonin kirja on pyhä kirjoitus juuri niin kuin se väittää olevansa; jos ei, se on hieno mutta kaikesta huolimatta pirullinen väärennös.

C. S. Lewis puhui samanlaisesta pulmatilanteesta, jossa ihmisen täytyy valita, hyväksyykö vai hylkääkö hän Vapahtajan jumalallisuuden – siinäkään ei ole olemassa välimaastoa: ”Yritän tällä kaikella estää ketään lukijoistani lausumasta sitä kaikkein typerintä mielipidettä, jonka Jeesuksesta usein kuulee: ’Kyllä minä sen uskon, että Jeesus oli suuri opettaja, mutta sitä en usko, että hän mikään Jumala oli niin kuin väitti.’ Noin meidän ei missään tapauksessa pidä sanoa. Jos joku, joka on pelkkä ihminen, puhuu sellaista kuin Jeesus, hän ei ole mikään suuri opettaja. – – Sinun on tehtävä valintasi näistä vaihtoehdoista. Joko Jeesus oli – ja on – Jumalan Poika, tai sitten hän on hullu tai jotain sitäkin pahempaa. – – Mutta älä yritäkään holhoavin äänenpainoin selittää, että hän oli suuri ihminen ja opettaja. Sitä mahdollisuutta Jeesus ei meille jätä. Se ei ollut hänen tarkoituksensa.”2

Samalla tavoin meidän on tehtävä yksinkertainen valinta Mormonin kirjan suhteen – se on joko Jumalasta tai paholaisesta. Muuta vaihtoehtoa ei ole. Pyydän teitä hetkeksi tekemään testin, joka auttaa teitä määrittämään tämän kirjan todellisen luonteen. Kysykää itseltänne, vievätkö seuraavat Mormonin kirjan kohdat teitä lähemmäksi Jumalaa vai paholaista:

”Kestitkää itseänne Kristuksen sanoilla, sillä katso, Kristuksen sanat kertovat teille kaiken, mitä teidän tulee tehdä” (2. Nefi 32:3).

Tai nämä rakastavan isän sanat pojilleen: ”Ja nyt, poikani, muistakaa, muistakaa, että teidän on rakennettava perustuksenne meidän Lunastajamme kalliolle, hänen, joka on Kristus, Jumalan Poika” (Hel. 5:12).

Tai nämä profeetan sanat: ”Tulkaa Kristuksen luokse ja tulkaa täydellisiksi hänessä” (Moroni 10:32).

Olisiko paholainen mitenkään voinut kirjoittaa näitä Mormonin kirjan lauseita? Kun Vapahtaja oli karkottanut eräitä pahoja henkiä, fariseukset väittivät Hänen tehneen niin ”itsensä Belsebulin, pääpaholaisen, avulla”. Vapahtaja vastasi, että sellainen päätelmä oli järjetön: ”Jokainen valtakunta”, Hän sanoi, ”joka jakautuu ja taistelee itseään vastaan, tuhoutuu, eikä myöskään – – perhe kestä, jos sitä repivät riidat.” Sitten Hänen vakuuttavat sanansa: ”Jos Saatana ajaa ulos Saatanan, silloin se on noussut itseään vastaan. Kuinka sen valtakunta silloin voi pysyä koossa?” (Matt. 12:24–26, kursivointi lisätty.)

Jos edellä mainitut Mormonin kirjan kohdat opettavat meitä kumartamaan ja rakastamaan ja palvelemaan Vapahtajaa (minkä ne tekevät), niin kuinka ne voisivat olla paholaisesta? Jos niin olisi, hän olisi noussut itseään vastaan ja tuhoaisi siten oman valtakuntansa, mikä olisi Vapahtajan mukaan mahdoton tilanne. Vilpitön, ennakkoluuloton Mormonin kirjan lukeminen johdattaa ihmisen samaan päätelmään kuin isoisäni isoisän, nimittäin: ”Paholainen ei olisi voinut kirjoittaa sitä – sen täytyy olla Jumalasta.”

Mutta miksi Mormonin kirja on niin välttämätön, jos meillä on jo Raamattu, joka opettaa meille Jeesuksesta Kristuksesta? Oletteko koskaan ihmetelleet, miksi maailmassa on tänä päivänä niin monia kristillisiä kirkkoja, kun kerran ne saavat oppinsa periaatteessa samasta Raamatusta? Siksi, että ne tulkitsevat Raamattua eri tavoin. Jos ne tulkitsisivat sitä samalla tavoin, ne olisivat samaa kirkkoa. Tämä ei ole Herran toivoma tilanne, sillä apostoli Paavali julisti, että ”yksi on Herra, yksi usko, yksi kaste” (Ef. 4:5). Auttaakseen tämän ykseyden toteutumisessa Herra on säätänyt jumalallisen todistusten lain. Paavali opetti: ”Jokainen asia on vahvistettava kahden tai kolmen todistajan sanalla” (2. Kor. 13:1).

Raamattu on yksi todistus Jeesuksesta Kristuksesta, Mormonin kirja on toinen. Miksi tämä toinen todistus on niin ratkaiseva? Seuraavasta esimerkistä voi olla apua: kuinka monta suoraa viivaa voi piirtää paperiarkilla olevan yksittäisen pisteen kautta? Vastaus on: äärettömän määrän. Kuvitelkaa hetkisen, että tuo yksittäinen piste edustaa Raamattua ja että sadat sen kautta piirretyt suorat viivat edustavat Raamatun eri tulkintoja ja että kukin noista tulkinnoista edustaa eri kirkkoa.

Mitä kuitenkin tapahtuu, jos tuolla paperiarkilla on toinen piste, joka edustaa Mormonin kirjaa? Kuinka monta suoraa viivaa voi piirtää noiden kahden kiintopisteen kautta – Raamatun ja Mormonin kirjan? Vain yhden. Vain yksi tulkinta Kristuksen opeista jää jäljelle näiden kahden todistajan todistettua.

Yhä uudelleen Mormonin kirja toimii vahvistavana, selventävänä, yhdistävänä todistuksena Raamatussa opetetuista opeista, joten vain ”yksi on Herra, yksi usko, yksi kaste”. Esimerkiksi jotkut ihmiset ovat ymmällään siitä, onko kaste välttämätön pelastukselle, vaikka Vapahtaja julisti Nikodemokselle: ”Jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan” (Joh. 3:5). Mormonin kirja poistaa kuitenkin kaiken aiheeseen liittyvän epäilyksen: ”Ja hän käskee kaikkia ihmisiä, että heidän on tehtävä parannus ja otettava kaste hänen nimeensä – –, tai muuten heitä ei voida pelastaa Jumalan valtakuntaan” (2. Nefi 9:23).

Maailmassa on tänä päivänä useita eri kastamistapoja, vaikka Raamattu kertoo meille tavan, jolla Vapahtaja, suuri Esimerkkimme, kastettiin: ”Hän nousi heti vedestä” (Matt. 3:16). Olisiko Hän voinut nousta vedestä, ellei Hän olisi ensin laskeutunut veteen? Siltä varalta, että tästä aiheesta olisi erimielisyyttä, Mormonin kirja hälventää sen näillä suorilla opillisilla sanoilla oikeasta kastamistavasta: ”Ja sitten upottakaa heidät veteen” (3. Nefi 11:26).

Monet uskovat, että ilmoitus lakkasi Raamatun myötä, vaikka Raamattu itse on todistus Jumalan ilmoitusmallista yli 4 000 vuoden ajalta ihmisen olemassaolon aikana. Mutta yksi tällainen väärä oppi on kuin dominonappula, joka kaatuessaan kaataa toisia dominonappuloita tai, tässä tapauksessa, oikeita oppeja. Usko siihen, että ilmoitukset ovat lakanneet, kaataa sen opin, että Jumala on sama eilen, tänään ja ikuisesti (ks. Morm. 9:9). Se kaataa Aamoksen opettaman opin, jonka mukaan ”Herra Jumala [ei] tee mitään ilmoittamatta suunnitelmiaan palvelijoilleen, profeetoille” (Aam. 3:7). Ja se kaataa opin, jonka mukaan ”Jumala [ei] erottele ihmisiä” (Ap. t. 10:34) vaan puhuu siis kaikille ihmisille kaikkina aikoina. Mutta onneksi Mormonin kirja nostaa uudelleen kunniaan raamatullisen totuuden jatkuvasta ilmoituksesta:

”Ja vielä minä puhun teille, jotka kiellätte Jumalan ilmoitukset ja sanotte, että ne ovat lakanneet, ettei ole ilmoituksia – –.

Sillä emmekö me lue, että Jumala on sama eilen, tänään ja ikuisesti?” (Morm. 9:7, 9.)

Toisin sanoen, jos Jumala, joka on muuttumaton, puhui muinaisina aikoina, Hän puhuu samalla tavoin nykyaikana.

Luettelo opillisista vahvistuksista ja selvennyksistä jatkuu jatkumistaan, mutta mitkään niistä eivät ole yhtä voimallisia eivätkä sydämeenkäyviä kuin Mormonin kirjan sanat Jeesuksen Kristuksen sovituksesta. Haluaisitteko te saada sieluunne kiistattoman todistuksen siitä, että Vapahtaja laskeutui syntienne alapuolelle ja ettei ole mitään syntiä, ei mitään kuolevaisuuden ahdinkoa, joka olisi Hänen sovituksensa armon ulottumattomissa – että jokaiseen kamppailuunne Hänellä on hoitokeinona ylivoimaista parantavaa voimaa? Lukekaa silloin Mormonin kirja. Se opettaa teitä ja todistaa teille, että Kristuksen sovitus on ääretön, koska se ympäröi ja kattaa ja ylittää jokaisen ihmisen tunteman rajallisen heikkouden. Juuri siksi profeetta Mormon julisti: ”Teidän tulee toivoa Kristuksen sovituksen – – kautta” (Moroni 7:41).

Ei ihme, että Mormonin kirja julistaa rohkeasti: ”Ja jos te uskotte Kristukseen, te uskotte näihin sanoihin, sillä ne ovat Kristuksen sanoja” (2. Nefi 33:10). Yhdessä Raamatun kanssa Mormonin kirja on korvaamaton todistus Kristuksen opeista ja Hänen jumalallisuudestaan. Yhdessä Raamatun kanssa se ”[opettaa] kaikkia ihmisiä tekemään hyvää” (2. Nefi 33:10). Ja yhdessä Raamatun kanssa se johdattaa meidät yhden Herran, yhden uskon ja yhden kasteen luo. Siksi Mormonin kirja on niin ratkaisevan tärkeä meidän elämässämme.

Joitakin vuosia sitten osallistuin kirkkomme jumalanpalvelukseen Kanadan Torontossa. Puhujana oli 14-vuotias tyttö. Hän kertoi keskustelleensa uskonnosta erään koulutoverinsa kanssa. Ystävä kysyi häneltä: ”Mihin kirkkoon sinä kuulut?”

Hän vastasi: ”Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkkoon eli mormoneihin.”

Hänen ystävänsä vastasi: ”Tiedän sen kirkon, ja tiedän, ettei se ole totta.”

”Mistä tiedät?” tyttö kysyi.

”Koska olen tutkinut sitä”, hänen ystävänsä sanoi.

”Oletko lukenut Mormonin kirjan?”

”En”, kuului vastaus. ”En ole.”

Sitten tämä suloinen nuori tyttö sanoi: ”Sitten et ole tutkinut minun kirkkoani, koska minä olen lukenut Mormonin kirjan jokaisen sivun ja tiedän, että se on totta.”

Minäkin olen lukenut Mormonin kirjan jokaisen sivun yhä uudestaan, ja todistan vakaasti isoisäni isoisän tavoin, että se on Jumalasta. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.

  1. Willard Richards julkaisussa LeGrand Richards, Kummia tekoja ja ihmeitä, 1972, s. 60–61.

  2. Tätä on kristinusko, 1985, s. 57.