Hyvä paimen, Jumalan Karitsa

Rakkaat veljet ja sisaret, onko teillä koskaan ollut vaikeuksia nukahtaa ja oletteko kokeilleet lampaiden laskemista mielessänne? Kun villavat lampaat hyppelevät aidan yli, laskette: 1, 2, 3,… 245, 246,… 657, 658…¹

Omalla kohdallani lampaiden laskeminen ei saa minua uniseksi. Kannan huolta siitä, että yksi jää välistä, ja se pitää minua hereillä.

Paimenpojan tavoin, josta tuli kuningas, me julistamme:

”Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.

Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä.

Hän virvoittaa minun sieluni.”²

Tänä pääsiäisen aikana juhlimme hyvää paimenta, joka on myös Jumalan Karitsa. Kaikista Hänen jumalallisista nimityksistään mitkään muut eivät ole yhtä lempeitä tai paljonpuhuvia. Opimme paljon Vapahtajamme viittauksista itseensä hyvänä paimenena ja profeettojen todistuksista Hänestä Jumalan Karitsana. Nämä roolit ja vertauskuvat ovat voimallisesti toisiaan täydentäviä – kuka voisi paremmin auttaa jokaista kallisarvoista karitsaa kuin hyvä paimen ja kuka voisi paremmin olla meidän hyvä paimenemme kuin Jumalan Karitsa?

”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa”, ja Jumalan ainoa Poika antoi henkensä auliin kuuliaisena Isälleen.³ Jeesus todistaa: ”Minä olen hyvä paimen, oikea paimen, joka panee henkensä alttiiksi lampaiden puolesta.”⁴ Jeesuksella oli valta antaa henkensä ja valta ottaa se jälleen.⁵ Vapahtajamme on yhtä Isänsä kanssa ja siunaa meitä ainutlaatuisella tavalla sekä hyvänä paimenenamme että Jumalan Karitsana.

Hyvänä paimenenamme Jeesus Kristus kutsuu meitä omalla äänellään ja omassa nimessään. Hän etsii ja kokoaa meitä. Hän opettaa meille, kuinka palvella rakastaen. Pohtikaamme näitä kolmea teemaa alkaen siitä, että Hän kutsuu meitä omalla äänellään ja omassa nimessään.

Ensiksikin, meidän hyvä paimenemme ”kutsuu lampaitaan nimeltä – –. Ne tuntevat hänen äänensä.”⁶ Ja ”hän kutsuu teitä omassa nimessään, joka on Kristuksen nimi”⁷. Kun pyrimme vakain aikein seuraamaan Jeesusta Kristusta, me saamme innoitusta tehdä hyvää, rakastaa Jumalaa ja palvella Häntä.⁸ Kun tutkimme, pohdimme ja rukoilemme, kun säännöllisesti uudistamme sakramentti- ja temppeliliittomme ja kun kutsumme kaikkia tulemaan Hänen evankeliuminsa ja toimitustensa ääreen, me kuuntelemme Hänen ääntään.

Meidän aikanamme presidentti Russell M. Nelson neuvoo meitä käyttämään palautetusta kirkosta Jeesuksen Kristuksen ilmoittamaa nimeä: Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko.⁹ Herra on sanonut: ”Kaikki, mitä teette, tehkää minun nimessäni; sen tähden kutsukaa kirkkoa minun nimelläni, ja huutakaa avuksi Isää minun nimessäni, niin että hän siunaa kirkkoa minun tähteni.”¹⁰ Kaikkialla maailmassa me huudamme sydämissämme ja kodeissamme avuksi Isää Jeesuksen Kristuksen nimessä. Olemme kiitollisia siitä, että kotiin keskittyvä, kirkon tukema jumalanpalveluksemme, evankeliumin tutkimisemme ja tervehenkiset perheen toiminnat siunaavat meitä niin runsaasti.

Toiseksi, meidän hyvä paimenemme etsii ja kokoaa meitä yhdeksi laumakseen. Hän sanoo: ”Jos jollakin teistä on sata lammasta ja yksi niistä katoaa autiomaahan, niin totta kai hän jättää ne yhdeksänkymmentäyhdeksän, lähtee sen kadonneen perään ja etsii, kunnes löytää sen.”¹¹

Vapahtajamme ojentaa auttavan kätensä sille yhdelle ja niille yhdeksällekymmenelleyhdeksälle, usein yhtä aikaa. Kun me palvelemme, me tiedostamme ne yhdeksänkymmentäyhdeksän, jotka ovat lujia ja järkkymättömiä, silloinkin kun kaipaamme sitä yhtä, joka on kulkenut harhaan. Meidän Herramme huolehtii meistä ja hakee meidät ”turvaan kaikkialta”¹², ”maan neljältä ilmansuunnalta”¹³. Hän kokoaa meidät pyhän liiton ja sovitusverensä kautta.¹⁴

Vapahtajamme sanoi Uuden testamentin opetuslapsilleen: ”Minulla on myös muita lampaita, sellaisia, jotka eivät ole tästä tarhasta.”¹⁵ Amerikan mantereella ylösnoussut Herra todisti Lehin liittolapsille: ”Te olette minun lampaitani.”¹⁶ Ja Jeesus sanoi, että vielä muutkin lampaat kuulisivat Hänen äänensä.¹⁷ Millainen siunaus Mormonin kirja onkaan toisena todistuksena Jeesuksen Kristuksen äänestä!

Jeesus Kristus kutsuu kirkkoa vastaanottamaan kaikki, jotka kuulevat Hänen äänensä¹⁸ ja pitävät Hänen käskynsä. Kristuksen oppiin sisältyy kaste vedellä sekä tulella ja Pyhällä Hengellä.¹⁹ Nefi kysyy: ”Jos Jumalan Karitsa, joka on pyhä, on tarpeen kastaa vedellä kaiken vanhurskauden täyttämiseksi, niin oi, kuinka paljon enemmän meidät, jotka olemme epäpyhiä, on tarpeen kastaa, niin, nimittäin vedellä!”²⁰

Tänä päivänä meidän Vapahtajamme haluaa, että se, mitä teemme ja millaisia olemme, kutsuu muita tulemaan ja seuraamaan Häntä. Tulkaa ja löytäkää rakkautta, parantumista, yhteyttä ja liittoon kuulumista Hänessä, myös Jumalan pyhässä temppelissä, missä pelastuksen pyhät toimitukset voivat siunata kaikkia perheenjäseniä kooten siten Israelia verhon kummallakin puolella.²¹

Kolmanneksi, ”Israelin paimenena”²² Jeesus Kristus havainnollistaa, kuinka paimenet Israelissa palvelevat rakastaen. Kun Herramme kysyy, rakastammeko me Häntä, kuten Hän kysyi Simon Pietarilta, Vapahtajamme pyytää hartaasti: ”Ruoki minun karitsoitani. – – Kaitse minun lampaitani. – – Ruoki minun lampaitani.”²³ Herra lupaa, että kun Hänen paimenensa ruokkivat Hänen karitsoitaan ja lampaitaan, Hänen laumassaan olevat ”eivät [enää] pelkää eivätkä säiky eikä yksikään niistä joudu hukkaan”²⁴.

Meidän hyvä paimenemme varoittaa, että Israelin paimenet eivät saa vaipua uneen²⁵, eivät saa hajottaa laumaa tai johtaa lampaita harhaan²⁶ eivätkä kääntyä omalle tielleen ajaen omaa etuaan²⁷. Jumalan paimenten on määrä vahvistaa, parantaa, sitoa se, mikä on murtunut, etsiä kadonneita, lähteä eksyneiden perään.²⁸

Herra varoittaa myös palkkapaimenista, jotka ”[eivät] välitä lampaista”²⁹, ja ”[vääristä profeetoista], jotka tulevat luoksenne lampaan vaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevia susia”³⁰.

Meidän hyvä paimenemme riemuitsee, kun käytämme omaa moraalista tahdonvapauttamme harkiten ja uskoen. Hänen laumassaan olevat luottavat Vapahtajaamme kiitollisina Hänen sovitusuhristaan. Teemme liiton seurata Häntä, ei passiivisesti, sokeasti tai ”lammasmaisesti”, vaan sen sijaan haluten koko sydämestämme ja mielestämme rakastaa Jumalaa ja lähimmäistämme, kantaen toistemme kuormia ja riemuiten toinen toisemme iloista. Kuten Kristus pyhitti vapaaehtoisesti oman tahtonsa Isän tahtoon, samoin me otamme kunnioittavasti Hänen nimensä päällemme. Pyrimme iloiten liittymään Hänen työhönsä Jumalan kaikkien lasten kokoamiseksi ja palvelemiseksi.

Veljet ja sisaret, Jeesus Kristus on meidän täydellinen hyvä paimenemme. Koska Jeesus Kristus on antanut henkensä meidän edestämme ja on kokenut loistavan ylösnousemuksen, Hän on myös täydellinen Jumalan Karitsa.³¹

Jumalan uhrikaritsasta ennustettiin alusta asti. Enkeli kertoi Aadamille, että tämä uhri ”on Isän Ainosyntyisen uhrin vertauskuva”, joka kutsuu meitä ”[tekemään parannuksen ja huutamaan] avuksi Jumalaa Pojan nimessä ikuisesti”.³²

Isä Abraham, jonka kautta liiton siunaukset tulevat kaikille maailman kansakunnille, koki, mitä merkitsee se, että uhraa ainoan poikansa.

”Iisak sanoi isälleen Abrahamille: ’Isä!’ Ja Abraham sanoi: ’Niin, poikani?’ Iisak sanoi: ’Tässä on tuli ja puut, mutta missä on karitsa – –?’

Abraham vastasi: ’Jumala katsoo kyllä itselleen karitsan – –, poikani.’”³³

Apostolit ja profeetat näkivät ennalta Jumalan Karitsan ennalta asetetun tehtävän ja riemuitsivat siitä. Johannes vanhassa maailmassa ja Nefi uudessa maailmassa todistivat Jumalan Karitsasta³⁴, joka on iankaikkisen Isän Poika, maailman Lunastaja³⁵.

Abinadi todisti Jeesuksen Kristuksen sovitusuhrista: ”Me kaikki olemme kulkeneet harhaan kuin lampaat, jokainen meistä kääntyi omalle tielleen, ja Herra on pannut hänen kannettavakseen meidän kaikkien pahat teot.”³⁶ Alma sanoi Jumalan Pojan suuren ja viimeisen uhrin olevan ”yksi asia, joka on tärkeämpi kuin ne kaikki”. Alma kannusti meitä uskomaan Jumalan Karitsaan ja sanoi: ”Tulkaa älkääkä pelätkö.”³⁷

Eräs rakas ystävä kertoi, kuinka hän sai kallisarvoisen todistuksensa Jeesuksen Kristuksen sovituksesta. Hän varttui uskoen, että synti toi aina mukanaan suuren rangaistuksen, jonka me kantaisimme yksin. Hän pyysi Jumalalta apua ymmärtääkseen, onko jumalallinen anteeksianto mahdollinen. Hän rukoili ymmärtääkseen ja tietääkseen, kuinka Jeesus Kristus voi antaa anteeksi niille, jotka tekevät parannuksen, kuinka armo voi tyydyttää oikeudenmukaisuuden.

Eräänä päivänä hänen rukoukseensa vastattiin kokemuksella, joka muutti häntä hengellisesti. Yksi epätoivoinen nuori mies tuli juosten ruokakaupasta kantaen kahta kassillista varastettua ruokaa. Nuorukainen juoksi ruuhkaiselle kadulle myymälänhoitaja kintereillään. Tämä sai hänet kiinni ja alkoi huutaa ja tapella. Sen sijaan että ystäväni olisi tuntenut halua tuomita pelästyneen nuoren miehen varkaaksi, hän täyttyi yllättäen suurella myötätunnolla nuorukaista kohtaan. Vailla pelkoa tai huolta omasta turvallisuudestaan hän käveli suoraan kahden kiistelevän miehen luo. Hän huomasi sanovansa: ”Minä maksan ne ruoat. Antakaa hänen mennä. Antakaa minun maksaa ne ruoat.”

Pyhän Hengen innoittamana ja täynnä rakkautta, jota ystäväni ei ollut tuntenut koskaan aiemmin, hän sanoi: ”Halusin vain auttaa ja pelastaa sen nuoren miehen.” Ystäväni sanoi, että hän alkoi ymmärtää Jeesusta Kristusta ja Hänen sovitustaan – miten ja miksi puhdasta ja täydellistä rakkautta tuntien Jeesus Kristus uhrautuisi auliisti ollakseen ystäväni Vapahtaja ja Lunastaja, ja miksi ystäväni halusi Hänen olevan sitä.³⁸

Ei ihme, että laulamme:

Jumalan Karitsana meidän Vapahtajamme tietää, milloin me tunnemme olevamme yksin, heikkoja, epävarmoja tai peloissamme. Näyssä Nefi näki Jumalan Karitsan voiman ”laskeutuvan Karitsan kirkon pyhien päälle ja Herran liittokansan päälle”. Vaikka heidät ”oli hajotettu kaikkialle maan päällä – – heidät varustettiin vanhurskaudella ja Jumalan voimalla suuressa kirkkaudessa”.⁴⁰

Tämä lupaus toivosta ja lohdusta koskee meidän aikaamme.

Oletko ainoa kirkon jäsen perheessäsi, koulussasi, työpaikallasi tai paikkakunnallasi? Tuntuuko seurakuntanne pieneltä tai eristyneeltä? Oletko muuttanut uudelle paikkakunnalle, kenties oudon kielen tai outojen tapojen keskelle? Kenties elämäsi olosuhteet ovat muuttuneet ja edessäsi on nyt asioita, joita et koskaan uskonut voivan tapahtua. Vapahtajamme vakuuttaa meille – olivatpa olosuhteemme mitä tahansa, olimmepa keitä tahansa – Jesajan sanoin: ”Paimenen lailla hän kaitsee sitä, omin käsin hän kokoaa sen yhteen. Karitsoita hän kantaa sylissään, emolampaita hän ohjailee eteenpäin.”⁴¹

Veljet ja sisaret, meidän hyvä paimenemme kutsuu meitä omalla äänellään ja omassa nimessään. Hän etsii, kokoaa ja tulee kansansa luo. Elävän profeettansa ja meidän jokaisen välityksellä Hän kutsuu kaikkia löytämään rauhan, tarkoituksen, parantumisen ja ilon Hänen palautetun evankeliuminsa täyteydessä ja Hänen liittopolullaan. Esimerkillään Hän opettaa Israelin paimenia palvelemaan Hänen rakkaudessaan.

Jeesuksen jumalallinen tehtävä Jumalan Karitsana oli ennalta asetettu, ja siitä riemuitsivat apostolit ja profeetat. Hänen sovituksensa, ääretön ja iankaikkinen, on keskeinen osa onnensuunnitelmaa ja luomisen tarkoitusta. Hän vakuuttaa meille, että Hän kantaa meitä sydämessään.

Rakkaat veljet ja sisaret, tuntekaamme halua olla ”Jumalan ja Karitsan nöyriä seuraajia”⁴², kenties jonakin päivänä saada nimemme kirjoitetuiksi Karitsan elämänkirjaan⁴³, laulaa Karitsan laulua⁴⁴, tulla kutsutuiksi Karitsan aterialle⁴⁵.

Paimenena ja Karitsana Hän kutsuu meitä tulemaan jälleen oikeaan tietoon Lunastajastamme, suuresta ja todellisesta paimenestamme.⁴⁶ Hän lupaa, että Hänen armostaan me voimme olla täydellisiä Kristuksessa.⁴⁷

Tänä pääsiäisen aikana me ylistämme Häntä:

”Karitsa – – on arvollinen.”⁴⁸

”Hoosianna Jumalalle ja Karitsalle!”⁴⁹

Todistan Hänestä, meidän täydellisestä hyvästä paimenestamme, täydellisestä Jumalan Karitsasta. Hän kutsuu meitä meidän nimellämme Hänen nimessään – Jeesuksen Kristuksen pyhässä ja pyhitetyssä nimessä. Aamen.