Mihin tämä johtaa?
Teemme parempia valintoja ja päätöksiä, jos katsomme vaihtoehtoja ja mietimme, mihin ne johtavat.
Jeesuksen Kristuksen palautettu evankeliumi kannustaa meitä ajattelemaan tulevaisuutta. Evankeliumi selittää kuolevaisen elämän tarkoituksen ja sitä seuraavan elämän todellisuuden. Se opettaa suurenmoisia ajatuksia tulevaisuudesta opastamaan tekojamme tänään.
Sitä vastoin tunnemme kaikki ihmisiä, jotka välittävät ainoastaan nykyhetkestä: käytä se tänään, nauti siitä tänään äläkä kanna huolta tulevaisuudesta.
Nykyhetkemme ja tulevaisuutemme ovat onnellisempia, jos olemme aina tietoisia tulevaisuudesta. Kun teemme tämän hetken valintoja, meidän tulisi aina kysyä: ”Mihin tämä johtaa?”
I
Jotkin päätökset koskevat valintaa siitä, teemmekö jotakin vai emmekö tee mitään. Kuulin esimerkin tämän kaltaisesta valinnasta eräässä vaarnakonferenssissa Yhdysvalloissa monia vuosia sitten.
Tämä tapahtui erään korkeakoulun kauniilla kampuksella. Joukko nuoria opiskelijoita oli istuskelemassa nurmikolla. Henkilö, joka kuvaili tätä tilannetta, kertoi, että he katselivat suloista oravaa, jolla oli iso, tuuhea häntä ja joka puuhaili kauniin lehtipuun rungon alaosassa. Joskus se oli maassa, joskus se kiipeili ylös ja alas ja ympäri runkoa. Mutta miksi sellainen tuttu näky kiehtoi opiskelijajoukkoa?
Nurmikolla puun lähellä makasi irlanninsetteri. Opiskelijoiden huomio oli kiinnittynyt setteriin, ja sen huomio oli kiinnittynyt oravaan. Joka kerta kun orava hävisi hetkellisesti näkyvistä kiertäessään puun runkoa, setteri hiipi hiljaa eteenpäin kymmenisen senttimetriä ja jäi sitten taas ilmeisen välinpitämättömään asentoonsa. Juuri tämä kiinnitti opiskelijoiden huomion. Hiljaa ja liikkumattomina he seurasivat herpaantumatta tapahtumaa, jonka lopputulos kävi yhä ilmeisemmäksi.
Viimein setteri oli kyllin lähellä, se hyppäsi oravan kimppuun ja nappasi sen suuhunsa. Kuului kauhun henkäys, ja opiskelijat ryntäsivät kiireesti ottamaan pientä eläintä pois koiralta, mutta oli liian myöhäistä. Orava oli kuollut.
Kuka tahansa siinä joukossa olisi voinut varoittaa oravaa milloin tahansa heiluttamalla käsiään tai huutamalla, mutta yksikään ei tehnyt sitä. He vain katsoivat, kuinka vääjäämätön lopputulos lähestyi lähestymistään. Yksikään ei kysynyt: ”Mihin tämä johtaa?” Kun ennalta arvattavissa oleva asia tapahtui, kaikki kiirehtivät estämään lopputulosta, mutta oli liian myöhäistä. He pystyivät enää vain pahoittelemaan sitä kyynelsilmin.
Tämä tosikertomus on eräänlainen vertaus. Se pätee asioihin, joita näemme omassa elämässämme sekä lähellämme olevien elämässä ja ympärillämme olevissa olosuhteissa. Kun näemme uhkakuvien hiipivän kohti meille rakkaita ihmisiä tai asioita, voimme päättää joko puhua tai toimia tai pysyä vaiti. Meidän on hyvä kysyä itseltämme: ”Mihin tämä johtaa?” Kun seuraukset ovat välittömiä ja vakavia, meillä ei ole varaa olla tekemättä mitään. Kun vielä on aikaa, meidän täytyy antaa asianmukaisia varoituksia tai tukea asianmukaisia ehkäiseviä pyrkimyksiä.
Päätöksiin, joita olen juuri kuvaillut, sisältyy valintoja sen välillä, ryhdymmekö toimeen vai emmekö toimi lainkaan. Yleisempiä ovat ne, joissa valitaan tämä tai tuo toiminta. Näihin kuuluvat valinnat hyvän tai pahan välillä, mutta useammin ne koskevat valintoja kahden hyvän välillä. Tässäkin on toivottavaa kysyä, mihin tämä johtaa. Teemme monia valintoja kahden hyvän välillä, ja siihen liittyy usein se, kuinka käytämme aikaamme. Ei ole mitään pahaa siinä, että pelaa videopelejä tai lähettelee viestejä tai katsoo televisiota tai puhuu matkapuhelimella. Mutta näistä jokaiseen sisältyy niin sanottu ”mahdollisuuden hinta”, mikä tarkoittaa sitä, että jos käytämme aikaa jonkin asian tekemiseen, niin me menetämme mahdollisuuden tehdä jotakin muuta. Olen varma, että voitte ymmärtää, että meidän pitää arvioida huolella, mitä menetämme sinä aikana, jonka käytämme johonkin toimintaan, vaikka se olisikin itsessään täysin hyvää.
Jokin aika sitten pidin puheen nimeltä ”Hyvä, parempi, paras”. Siinä puheessa sanoin: ”Vaikka jokin asia on hyvä, se ei yksin ole riittävä syy sen tekemiseksi. Niiden hyvien asioiden määrä, joita voimme tehdä, ylittää reilusti niihin käytettävissä olevan ajan. Jotkin asiat ovat parempia kuin hyviä, ja ne ovat niitä, jotka tulisi asettaa ensimmäiseksi elämässämme. – – Meidän on jätettävä väliin joitakin hyviä asioita voidaksemme valita toisia, jotka ovat parempia tai parhaita.”1
Katsokaa pitkälle eteenpäin. Mitä vaikutuksia tulevaisuuteen on päätöksillä, joita teemme tällä hetkellä? Muistakaa, miten tärkeää on hankkia koulutus, opiskella evankeliumia, uudistaa liittomme nauttimalla sakramentti ja käydä temppelissä.
II
Kysymys ”Mihin tämä johtaa?” on tärkeä myös valitessamme, kuinka lokeroimme itsemme eli kuinka ajattelemme itsestämme. Mikä tärkeintä, jokainen meistä on Jumalan lapsi, jolla on mahdollisuus saavuttaa iankaikkinen elämä. Kaikki muut nimikkeet, myös ammatti, rotu, fyysiset ominaisuudet tai saavutetut kunnianosoitukset mukaan luettuina, ovat iankaikkisessa mielessä tilapäisiä tai vähäpätöisiä. Päättäkää olla lokeroimatta itseänne eli ajattelematta itsestänne tavalla, joka rajoittaa tavoitetta, johon voisitte pyrkiä.
Veljeni – ja sisareni, jotka saattavat katsoa tai lukea, mitä tässä sanon – toivon teidän tietävän, miksi johtajanne antavat niitä opetuksia ja neuvoja, joita me annamme. Me rakastamme teitä, ja meidän taivaallinen Isämme ja Hänen Poikansa Jeesus Kristus rakastavat teitä. Heidän suunnitelmansa meitä varten on ”suuri onnensuunnitelma” (ks. Alma 42:8). Se suunnitelma ja Heidän antamansa käskyt, toimitukset ja liitot johtavat meidät suurimpaan onneen ja iloon tässä elämässä ja tulevassa elämässä. Isän ja Pojan palvelijoina me opetamme ja neuvomme, kuten He ovat ohjanneet meitä Pyhän Hengen kautta. Meillä ei ole mitään muuta halua kuin puhua sitä, mikä on totta, ja kannustaa teitä tekemään sitä, minkä He ovat esittäneet poluksi iankaikkiseen elämään, joka on ”suurin kaikista Jumalan lahjoista” (OL 14:7).
III
Tässä on toinen esimerkki siitä, miten tällä hetkellä tehtävät päätökset vaikuttavat tulevaisuuteen. Tämä esimerkki koskee valintaa tehdä tässä hetkessä uhraus tärkeän tavoitteen saavuttamiseksi tulevaisuudessa.
Eräässä vaarnakonferenssissa Calissa Kolumbiassa eräs sisar kertoi, kuinka hän ja hänen sulhasensa halusivat solmia avioliiton temppelissä, mutta siihen aikaan lähin temppeli oli kaukana Perussa. Pitkän aikaa he säästivät rahaa linja-automatkoihin. Lopulta he nousivat linja-auton kyytiin, joka oli menossa Bogotáan, mutta kun he saapuivat sinne, he saivat kuulla, että Limaan Peruun lähtevän linja-auton kaikki paikat oli varattu. He voisivat mennä kotiin solmimatta avioliittoa tai solmia avioliiton muualla kuin temppelissä. Onneksi oli vielä yksi muu vaihtoehto. He voisivat matkustaa linja-autossa Limaan, jos he olisivat halukkaita istumaan linja-auton lattialla koko viisi päivää ja viisi yötä kestävän matkan ajan. He päättivät tehdä niin. Sisar kertoi, että se oli vaikeaa, vaikka jotkut matkustajat toisinaan antoivatkin heidän istua omalla paikallaan samalla kun he itse voisivat jaloitella käytävällä.
Tämän sisaren puheessa minuun teki vaikutuksen hänen sanansa siitä, että hän oli kiitollinen, kun hän ja hänen aviomiehensä olivat päässeet temppeliin tällä tavoin, koska se muutti sen, mitä he ajattelivat evankeliumista ja mitä he tunsivat temppeliavioliittoa kohtaan. Herra oli palkinnut heidät kasvulla, joka tulee uhrauksesta. Sisar havaitsi myös, että heidän viisipäiväinen matkansa temppeliin vahvisti heidän hengellisyyttään paljon enemmän kuin monet temppelimatkat, jolloin heidän ei ole tarvinnut uhrautua.
Kuultuani tämän todistuksen olen vuosien varrella miettinyt, kuinka erilaista sen nuorenparin elämä olisikaan ollut, jos he olisivat tehneet toisen valinnan – luopuneet siitä uhrauksesta, joka oli välttämätön avioliiton solmimiseksi temppelissä.
Veljet, me teemme elämässä lukemattomia valintoja – toiset ovat isoja ja toiset näennäisen pieniä. Taaksepäin katsoessamme huomaamme, kuinka suuri vaikutus joillakin tekemillämme valinnoilla on ollut elämäämme. Teemme parempia valintoja ja päätöksiä, jos katsomme vaihtoehtoja ja mietimme, mihin ne johtavat. Niin tehdessämme me noudatamme presidentti Russell M. Nelsonin neuvoa aloittaa pitäen mielessämme päämäärän.2 Meille päämäärä on aina kulkea liittopolkua läpi temppelin kohti iankaikkista elämää, joka on suurin kaikista Jumalan lahjoista.
Todistan Jeesuksesta Kristuksesta ja Hänen sovituksensa vaikutuksista sekä Hänen ikuisen evankeliuminsa muista totuuksista. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.