Vastauksia rukoukseen
Isä on tietoinen meistä, tuntee meidän tarpeemme ja auttaa meitä täydellisesti.
Yksi tärkeä ja lohdullinen oppi Jeesuksen Kristuksen evankeliumissa on se, että taivaallinen Isämme tuntee täydellistä rakkautta lapsiaan kohtaan. Sen täydellisen rakkauden ansiosta Hän siunaa meitä paitsi toiveidemme ja tarpeidemme mukaisesti myös oman äärettömän viisautensa mukaisesti. Profeetta Nefi esittikin asian yksinkertaisesti: ”Minä tiedän, että [Jumala] rakastaa lapsiaan.”1
Yksi osa sitä täydellistä rakkautta on taivaallisen Isämme osallistuminen elämämme yksityiskohtiin – silloinkin kun emme ehkä ole tietoisia siitä tai ymmärrä sitä. Me tavoittelemme Isän jumalallista johdatusta ja apua hartaan, vilpittömän rukouksen välityksellä. Kun pidämme kunniassa liittomme ja pyrimme olemaan enemmän Vapahtajamme kaltaisia, meillä on oikeus jumalallisen johdatuksen jatkuvaan2 virtaan Pyhän Hengen vaikutuksen ja innoituksen kautta.
Pyhissä kirjoituksissa meille opetetaan: ”Teidän Isänne kyllä tietää mitä te tarvitsette, jo ennen kuin olette häneltä pyytäneetkään”3, ja Hän ”tietää kaiken, sillä kaikki on läsnä [Hänen silmiensä] edessä”4.
Yksi esimerkki tästä on profeetta Mormon. Hän ei ehtinyt elämänsä aikana näkemään työnsä tuloksia. Silti hän ymmärsi, että Herra ohjasi häntä huolellisesti. Kun Mormon tunsi innoitusta liittää Nefin pienet levyt oman aikakirjansa oheen, hän kirjoitti: ”Ja minä teen tämän viisasta tarkoitusta varten, sillä näin kuulen kuiskauksen, minussa olevan Herran Hengen vaikutuksen mukaisesti. Ja nyt, minä en tiedä kaikkea, mutta Herra tietää kaiken, mikä on tuleva; sen vuoksi hän vaikuttaa minussa niin, että teen hänen tahtonsa mukaisesti.”5 Vaikka Mormon ei tiennyt, että tulevaisuudessa 116 käsikirjoitussivua katoaisivat, niin Herra tiesi ja valmisti keinon voittaa tämän esteen kauan ennen kuin se tapahtui.
Isä on tietoinen meistä, tuntee meidän tarpeemme ja auttaa meitä täydellisesti. Toisinaan sitä apua annetaan heti samalla hetkellä tai ainakin pian sen jälkeen kun olemme pyytäneet jumalallista apua. Toisinaan vilpittömimpiin ja kelvollisimpiin toiveisiimme ei vastata toivomallamme tavalla, vaan huomaamme, että Jumalalla on varattuna meille suurempia siunauksia. Ja toisinaan vanhurskaisiin toiveisiimme ei myönnytä tässä elämässä. Havainnollistan kolmella eri kertomuksella sitä, millä tavoin meidän Isämme taivaassa voi vastata meidän vilpittömiin pyyntöihimme.
Nuorin poikamme kutsuttiin palvelemaan lähetyssaarnaajana Pariisin lähetyskentällä Ranskassa. Kun hän valmistautui palvelemaan, kävimme hänen kanssaan ostamassa tavalliseen tapaan paitoja, pukuja, solmioita ja sukkia sekä päällystakin. Valitettavasti päällystakista, jonka hän halusi, ei ollut hänen kokoaan heti varastossa. Myymälävirkailija antoi kuitenkin ymmärtää, että takki tulisi muutaman viikon kuluessa ja se toimitettaisiin lähetyssaarnaajien koulutuskeskukseen Provoon ennen kuin poikamme lähtisi Ranskaan. Maksoimme takin emmekä ajatelleet asiaa sen enempää.
Poikamme meni lähetyssaarnaajien koulutuskeskukseen kesäkuussa, ja takki toimitettiin vain muutamia päiviä ennen kuin hän elokuussa lähti sieltä. Hän ei sovittanut takkia päälleen vaan pakkasi sen kiireessä matkalaukkuunsa vaatteidensa ja muiden tavaroidensa kanssa.
Kun talvi alkoi tulla Pariisiin, missä poikamme palveli, hän kirjoitti meille, että hän oli ottanut esiin päällystakin ja sovittanut sitä ylleen mutta huomannut sen olevan aivan liian pieni. Siispä meidän piti tallettaa ylimääräisiä varoja hänen pankkitililleen, jotta hän voisi ostaa toisen takin Pariisista, kuten hän ostikin. Hieman harmistuneena kirjoitin hänelle ja kehotin häntä antamaan ensimmäisen takin pois, koska hän ei voinut sitä käyttää.
Myöhemmin saimme häneltä tämän sähköpostiviestin: ”Täällä on hyvin, hyvin kylmä. – – Tuuli tuntuu piiskaavan lävitsemme, vaikka uusi takkini on suurenmoinen ja varsin paksu. – – Annoin vanhan takkini [toiselle lähetyssaarnaajalle asunnossamme]. Hän sanoi, että hän oli rukoillut keinoa saada paremman takin. Hän on käännynnäinen muutaman vuoden takaa, ja häntä avustavat lähetystyössä vain hänen äitinsä – – ja lähetyssaarnaaja, joka kastoi hänet. Niinpä takki oli vastaus rukoukseen, joten olen ollut siitä hyvin iloinen.”6
Taivaallinen Isä tiesi, että tämä lähetyssaarnaaja, joka palveli Ranskassa suunnilleen 10 000 kilometrin päässä kotoaan, tarvitsisi kipeästi uutta päällystakkia Pariisin kylmässä talvessa mutta ettei tällä lähetyssaarnaajalla olisi varaa ostaa sellaista. Taivaallinen Isä tiesi myös, että poikamme saisi vaatetusliikkeestä Provosta Utahista päällystakin, joka olisi aivan liian pieni. Hän tiesi, että nämä kaksi lähetyssaarnaajaa palvelisivat yhdessä Pariisissa ja että takki olisi vastaus sen lähetyssaarnaajan nöyrään ja vilpittömään rukoukseen, jolla oli välitön tarve.
Vapahtaja on opettanut:
”Varpusia saa kolikolla kaksi, mutta yksikään niistä ei putoa maahan, ellei teidän Isänne sitä salli.
Teidän jokainen hiuskarvannekin on laskettu.
Älkää siis pelätkö. Olettehan te arvokkaampia kuin kaikki varpuset.”7
Toisissa tilanteissa, kun kelvollisia toiveitamme ei täytetä toivomallamme tavalla, se voi itse asiassa koitua lopulta meidän hyväksemme. Esimerkiksi Jaakobin pojat kadehtivat ja vihasivat veljeään Joosefia siinä määrin, että he juonittelivat Joosefin murhaa. Sen sijaan he myivätkin hänet orjaksi Egyptiin.8 Jos kenestäkään on koskaan mahtanut tuntua siltä, ettei hänen rukouksiinsa ole vastattu hänen toivomallaan tavalla, niin varmaankin Joosefista. Todellisuudessa hänen ilmeinen epäonnensa johti hänen kohdallaan suuriin siunauksiin ja pelasti hänen perheensä nälkäkuolemalta. Myöhemmin, kun hänestä oli tullut luotettu johtaja Egyptissä, hän sanoi veljilleen suurta uskoa ja viisautta osoittaen:
”Mutta älkää olko murheissanne älkääkä syyttäkö itseänne siitä, että olette myyneet minut tänne, sillä Jumala lähetti minut teidän edellänne pelastamaan ihmishenkiä.
Nälkä on nyt jo kaksi vuotta vallinnut kaikkialla, ja edessä on vielä viisi vuotta, joina ei kynnetä peltoa eikä korjata satoa.
Mutta Jumala lähetti minut teidän edellänne, jotta te jäisitte eloon ja teidän sukunne säilyisi maan päällä ja monet pelastuisivat.
Te ette siis lähettäneet minua tänne, vaan Jumala.”9
Yliopistossa opiskellessaan vanhin poikamme palkattiin hyvin haluttuun osa-aikaiseen harjoittelupaikkaan, josta olisi mahdollisuus saada suurenmoinen, pysyvä työpaikka valmistumisen jälkeen. Hän teki neljä vuotta kovasti töitä tässä harjoittelupaikassa, tuli erittäin päteväksi, ja työtoverit ja esimiehet kunnioittivat häntä suuresti. Viimeisen opiskeluvuotensa loppupuolella, aivan kuin taivaan ohjaamana (ainakin poikamme käsityksen mukaan) pysyvä työpaikka tosiaankin avautui, ja hän oli siihen paikkaan ensisijainen hakija. Kaikki tuntui viittaavan siihen, että hän tosiaan saisi sen työpaikan.
No, häntä ei palkattu. Kukaan meistä ei voinut ymmärtää sitä. Hän oli valmistautunut hyvin, oli pärjännyt hyvin haastattelussa, oli pätevin hakija, ja hän oli rukoillut tuntien suurta toivoa ja odotusta! Hän oli järkyttynyt ja musertunut, ja koko tapahtuma sai meidät kaikki ymmällemme. Miksi Jumala oli hylännyt hänet ja hänen vanhurskaan toiveensa?
Vasta muutama vuosi myöhemmin vastaus kävi hyvin selväksi. Jos hän olisi saanut sen unelmien työpaikan valmistumisensa jälkeen, hän olisi menettänyt ratkaisevan tärkeän, elämää mullistavan tilaisuuden, joka on nyt osoittautunut hänen iankaikkiseksi hyödykseen ja siunauksekseen. Jumala tunsi lopun alusta asti (kuten Hän aina tuntee), ja tässä tapauksessa vastaus moniin vanhurskaisiin rukouksiin oli kielteinen, jotta voisi tapahtua jotakin paljon parempaa.
Ja toisinaan, vaikka etsimme vastausta rukoukseen vanhurskaasti, hartaasti ja vilpittömästi, sitä ei anneta tässä elämässä.
Sisar Patricia Parkinsonilla oli syntyessään normaali näkö, mutta seitsemänvuotiaana hän alkoi sokeutua. Yhdeksänvuotiaana Pat alkoi käydä kuulo- ja näkövammaisten koulua Ogdenissa Utahissa lähes 150 kilometrin päässä kotoaan, minkä vuoksi hänen oli asuttava koulun asuntolassa – ja siihen liittyi niin paljon koti-ikävää kuin yhdeksänvuotias voisi mitenkään tuntea.
Yksitoistavuotiaana Pat oli menettänyt näkökykynsä täysin. 15-vuotiaana hän palasi kotiin pysyvästi käydäkseen koulua paikallisessa lukiossa. Hän jatkoi korkeakouluun ja suoritti alemman korkeakoulututkinnon pääaineinaan kommunikaatiohäiriöt ja psykologia. Voitettuaan sankarillisen kamppailun yliopiston pääsykoelautakunnan epäileviä virkailijoita vastaan hän sai jatko-opiskelupaikan ja suoritti ylemmän korkeakoulututkinnon logopediassa. Nykyään Pat työskentelee 53 alakoululaisen parissa ja valvoo koulupiirissään neljää puheterapeuttia. Hänellä on omakotitalo ja oma auto, jota ystävät ja perheenjäsenet ajavat, kun hän tarvitsee kuljetusta.
Kun Pat oli kymmenvuotias, hänelle oli suunniteltu jälleen yksi lääketieteellinen toimenpide, jolla oli tarkoitus hoitaa hänen heikkenevää näkökykyään. Hänen vanhempansa olivat aina kertoneet hänelle täsmällisesti, mitä tapahtuisi hänen hoitoonsa liittyen, mutta jostakin syystä he eivät olleet kertoneet hänelle tästä nimenomaisesta toimenpiteestä. Kun vanhemmat sitten kertoivat Patille, että toimenpide oli suunniteltu, Pat oli äitinsä kertoman mukaan ”aivan suunniltaan”. Pat juoksi toiseen huoneeseen mutta tuli myöhemmin takaisin ja sanoi vanhemmilleen suuttuneena: ”Sanonpa vain yhden asian. Minä tiedän sen, Jumala tietää sen, ja kai tekin voisitte tietää sen. Minusta tulee sokea koko loppuiäkseni!”
Muutamia vuosia sitten Pat matkusti Kaliforniaan tapaamaan sukulaisia, jotka asuivat siellä. Kun hän oli ulkona kolmivuotiaan veljenpoikansa kanssa, tämä sanoi hänelle: ”Pat-täti, mikset sinä vain pyydä taivaan Isää antamaan sinulle uudet silmät? Koska jos sinä pyydät taivaan Isältä, Hän antaa sinulle mitä vain haluat. Sinun pitää vain pyytää Häneltä.”
Pat kertoo, että kysymys hätkähdytti häntä, mutta hän vastasi: ”No, joskus taivaallinen Isä ei toimi sillä tavalla. Joskus Hän haluaa meidän oppivan jotakin, eikä Hän siksi anna meille kaikkea, mitä haluamme. Joskus meidän täytyy odottaa. Taivaallinen Isä ja Vapahtaja tietävät parhaiten, mikä on meidän hyväksemme ja mitä me tarvitsemme. Siksi He eivät anna meille kaikkea, mitä haluamme, heti kun sitä haluamme.”
Olen tuntenut Patin monia vuosia, ja hiljattain kerroin hänelle ihailevani sitä, että hän on aina myönteinen ja onnellinen. Pat vastasi: ”No, etpä ole ollut kanssani kotona, vai mitä? On minullakin huonoja hetkiä. Minulla on ollut varsin rankkoja masennuskausia, ja olen itkenyt paljon.” Hän kuitenkin lisäsi: ”Alussa kun näköni alkoi heikentyä, se oli outoa, mutta tiesin, että taivaallinen Isä ja Vapahtaja ovat perheeni kanssa ja minun kanssani. Me toimimme niin hyvin kuin taisimme, ja omasta mielestäni toimimme oikein. Olen loppujen lopuksi menestynyt aika hyvin, ja yleisesti ottaen olen ollut onnellinen ihminen. Muistan, että Hänen kätensä vaikutus on ollut kaikessa. Niille, jotka kysyvät, olenko vihainen, koska olen sokea, vastaan: ’Kenelle olisin vihainen? Taivaallinen Isä on tässä kanssani. En minä ole yksin. Hän on luonani koko ajan.’”
Tässä tapauksessa Patin toive saada jälleen näkönsä ei täyty tässä elämässä. Mutta isältään hän on oppinut tämän elämänohjeen: ”Tämäkin menee ohi.”10
Presidentti Henry B. Eyring on sanonut: ”Isä on tällä hetkellä tietoinen teistä, teidän tuntemuksistanne sekä kaikkien lähipiirissänne olevien hengellisistä ja ajallisista tarpeista.”11 Tämä suurenmoinen ja lohdullinen totuus löytyy kaikista kolmesta kertomuksesta, jotka olen kertonut.
Veljet ja sisaret, toisinaan rukouksiimme vastataan nopeasti sillä tuloksella, jota toivomme. Toisinaan rukouksiimme ei vastata toivomallamme tavalla, mutta ajan myötä opimme, että Jumala on valmistanut meitä varten suurempia siunauksia kuin alun perin odotimme. Ja toisinaan vanhurskaisiin pyyntöihin, joita esitämme Jumalalle, ei myönnytä tässä elämässä.12 Kuten vanhin Neal A. Maxwell sanoi: ”Uskoon kuuluu myös luottamus Jumalan ajoitukseen.”13
Meillä on vakuutus siitä, että omalla tavallaan ja omana aikanaan taivaallinen Isä siunaa meitä ja selvittää kaikki huolenaiheemme sekä kokemamme epäoikeudenmukaisuudet ja pettymykset.
Kuningas Benjaminia lainaten: ”Ja edelleen minä tahdon teidän ajattelevan niiden siunattua ja onnellista tilaa, jotka pitävät Jumalan käskyt. Sillä katso, he ovat siunattuja kaikessa, sekä ajallisessa että hengellisessä; ja jos he pysyvät uskollisina loppuun asti, heidät otetaan vastaan taivaaseen, niin että he voivat siten asua Jumalan luona milloinkaan päättymättömän onnen tilassa. Oi muistakaa, muistakaa, että nämä asiat ovat totta; sillä Herra Jumala on ne puhunut.”14
Tiedän, että Jumala kuulee rukouksemme.15 Tiedän, että kaikkitietävänä, rakastavana Isänä Hän vastaa rukouksiimme täydellisesti oman äärettömän viisautensa mukaisesti ja tavoilla, jotka ovat lopulta meidän hyväksemme ja siunaukseksemme. Tästä todistan Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.