Kestitkää itseänne Kristuksen sanoilla

Kun olin nuori, ajattelin, että itsensä kestitseminen on yksinkertaisesti sitä, että syö riisiä, sushia ja soijakastiketta sisältävän suuren aterian. Nyt tiedän, että todellinen kestitseminen on enemmän kuin herkullisesta ateriasta nauttimista. Se on kokemus, johon liittyy iloa, ravintoa, juhlimista, jakamista ja rakkauden ilmaisemista perhettä ja läheisiä kohtaan, kiitollisuutemme ilmaisemista Jumalalle sekä ihmissuhteiden vahvistamista samalla kun nauttii runsaasta, uskomattoman herkullisesta ruoasta. Uskon, että kun kestitsemme itseämme Kristuksen sanoilla, meidän pitäisi ajatella samankaltaista kokemusta. Itsemme kestitseminen pyhillä kirjoituksilla ei ole vain niiden lukemista. Sen pitäisi tuoda meille todellista iloa ja rakentaa suhdettamme Vapahtajaan.

Tätä opetetaan selkeästi Mormonin kirjassa. Muistelkaa Lehin unta, jossa hän näki puun, ”jonka hedelmät olivat haluttavia tehdäkseen ihmisen onnelliseksi”. Puun hedelmä kuvaa Jumalan rakkautta, ja kun Lehi maistoi tuota hedelmää, ”se oli – – makeinta, – – mitä [hän oli] milloinkaan – – maistanut”. ”Se täytti [hänen sielunsa] tavattoman suurella ilolla” ja oli sellaista, mitä hän halusi perheensäkin kokevan. (1. Nefi 8:10–12.)

Kun kestitsemme itseämme, mekin todennäköisesti huomaamme, ettei nauttimamme ruoan määrällä tai laadulla ole ehkä väliä, jos sydämemme on täynnä kiitollisuutta. Lehin perhe eli autiomaassa raa’alla lihalla, mutta Nefi kuvasi tätä vaikeaa koettelemusta näin: ”Niin suuret olivat Herran siunaukset”, että ”meidän naisemme – – olivat vahvoja” ja pystyivät ”[kestämään] matkaamisensa nurisematta” (1. Nefi 17:1–2).

Kestitsemiseen liittyy toisinaan kokeilemista ja maistelua. Alma puhuu hyvän siemenen kylvämisestä sydämeemme. Kun kokeilemme sitä, me ymmärrämme, että siemen alkaa olla ihana (ks. Alma 32:28–33).

Siunaukset siitä, että kestitsemme itseämme Kristuksen sanoilla, ovat voimallisia ja elämää muuttavia. Haluaisin erityisesti kehottaa teitä soveltamaan elämäänne kolmea niistä.

Ensiksi, Kristuksen sanat voivat auttaa meitä ”kasvattamaan hengellistä [kykyämme] vastaanottaa ilmoitusta” (Russell M. Nelson, ”Ilmoitusta kirkkoa varten, ilmoitusta elämäämme varten”, Liahona, toukokuu 2018, s. 96) ja ohjata meitä turvallisesti elämän halki. Mormon opettaa, että Kristuksen sanoilla on ”suuri taipumus johdattaa kansaa tekemään sitä, mikä [on] oikein”, ja että niillä on ”voimallisempi vaikutus kuin miekalla tai millään muulla” (Alma 31:5) voi olla. Kun olen etsinyt Jumalan viisautta selviytyäkseni omista haasteistani, niin aina kun olen koetellut ”Jumalan sanan voimaa” (Alma 31:5), olen tuntenut innoitusta ja pystynyt tekemään viisaita päätöksiä, voittamaan kiusauksia ja siunaamaan elämääni lisääntyneellä uskolla Kristukseen ja rakkaudella lähelläni olevia kohtaan. Profeettamme Russell M. Nelson on opettanut meille: ”Tulevina päivinä ei ole mahdollista selviytyä hengellisesti ilman Pyhän Hengen johdattavaa, ohjaavaa, lohduttavaa ja jatkuvaa vaikutusta” (”Ilmoitusta kirkkoa varten, ilmoitusta elämäämme varten”, s. 96). Tarvitsemaamme ilmoitusta tulee, kun kokeilemme ”sanan voimaa”, ja tuo sana on voimallisempaa kuin mikään muu, mitä voisimme kokeilla tai kuvitella.

Toiseksi, kun meillä on vaikeuksia oman identiteettimme ja huonon itsetunnon kanssa, ”mieluisa Jumalan sana” (ks. MK Jaak. 2:8) pyhissä kirjoituksissa auttaa meitä tietämään, keitä me todella olemme, ja antaa meille voimaa, joka on suurempaa kuin omamme. Ymmärrys omasta identiteetistäni Jumalan lapsena on ollut yksi suloisimmista hetkistä, mitä olen milloinkaan kokenut. Varhaisina teinivuosinani en tiennyt mitään Vapahtajan opetuksista. Kun luin ensimmäisen kerran Uutta testamenttia, Kristuksen sanat todella paransivat haavoitetun sieluni. Ymmärsin, etten ollut yksin ja että olen Jumalan lapsi. Tunnistaessani todellisen identiteettini Jumalan edessä minä oivalsin Kristuksen sovituksen tuomat äärettömät mahdollisuuteni.

Myös Enos kertoi henkilökohtaisesta valaistumisen kokemuksestaan, joka koituu Kristuksen sanojen pohdiskelemisesta. Kun Enos antoi sanojen, jotka hänen isänsä oli opettanut hänelle ”iankaikkisesta elämästä ja pyhien ilosta”, painua syvälle sydämeensä, hänen sielullaan ”oli nälkä” ja hän polvistui maahan Luojansa eteen ”voimallisessa rukouksessa” (En. 1:3–4). Tuossa rukouksessa hän tuli tuntemaan Vapahtajan ja sai tietää, että meidän arvomme on suuri, että meitä rakastetaan, että me voimme saada virheemme anteeksi ja että me todella olemme Jumalan lapsia.

Kolmanneksi, me voimme kohottaa muiden elämää Kristuksen sanoilla. Aivan kuten Enosilla oli oma hetkensä ja tilanteensa, jolloin Kristuksen sanat koskettivat hänen sydäntään, Herra tekee osansa koskettaakseen niiden sydäntä, joille me haluamme kertoa evankeliumista. Monet meistä ovat saattaneet lannistua, kun olemme yrittäneet kutsua jotakuta kuulemaan evankeliumia, koska se ei ole johtanut haluamaamme tulokseen. Tuloksesta riippumatta Herra kutsuu meitä avaamaan suumme ja kertomaan muille evankeliumin sanomasta.

Kaksi vuotta sitten Herra kosketti rakkaan äitini sydäntä, mikä auttoi häntä tekemään päätöksen ottaa vastaan kastetoimitus. Olin odottanut tuota päivää melkein 35 vuotta. Jotta äitini teki tuon päätöksen, monet kirkon jäsenet palvelivat häntä vilpittömästi, kuten Kristus olisi tehnyt. Yhtenä sunnuntaina hänestä tuntui, että hänen pitäisi lähteä kirkkoon. Hän noudatti tuota kehotusta. Kun hän istui eturivissä ja odotti, että sakramenttipalvelus alkaisi, hänen edessään seisoi nelivuotias poika katselemassa häntä. Äitini tervehti poikaa hymyillen. Pieni poika lähti äkkiä hänen luotaan ja käveli takaisin omalle paikalleen, joka oli sen rivin toisessa päässä, missä äitini istui. Tämä pikkupoika otti jotakin tuoliltaan ja tuli takaisin ojentaen äidilleni laulukirjan. Sitten hän palasi takaisin paikalleen. Äitini huomasi, että laulukirjoja oli joka toisella tuolilla kappelissa. Hän olisi voinut helposti ottaa itselleen viereisellä tuolilla olevan kirjan. Häneen teki kuitenkin suuren vaikutuksen pojan viaton ystävällisyyden osoitus, jonka tämä oli oppinut kotona ja kirkossa. Se oli äidilleni koskettava hetki. Hän sai vahvan vaikutelman, että Jumala kutsui häntä tulemaan ja seuraamaan Vapahtajaa. Hän tunsi, että hänen pitäisi mennä kasteelle. Tämä pikkupoika ei tavoitellut kiitosta siitä, mitä oli tehnyt, vaan teki yksinkertaisesti parhaansa elääkseen Jumalan sanan mukaan ja rakastaakseen lähimmäistään. Pojan ystävällisyys sai aikaan tärkeän sydämenmuutoksen äidissäni.

Kristuksen sanat tulevat koskettamaan syvällisesti niiden sydämiä ja avaamaan niiden silmät, jotka eivät vielä näe Häntä. Tiellä Emmaukseen kaksi opetuslasta kulki Jeesuksen kanssa. He olivat surullisia eivätkä ymmärtäneet, että Vapahtaja oli voittanut kuoleman. Murheessaan he eivät tunnistaneet, että heidän kanssaan kulki elävä Kristus. Vaikka Jeesus ”selitti heille – –, mitä hänestä oli kaikissa kirjoituksissa sanottu”, he tunnistivat Hänet ylösnousseeksi Vapahtajaksi vasta kun he istuivat aterioimassa Hänen kanssaan. Silloin heidän ”silmänsä aukenivat”. Kun me – tai ystävämme, työtoverimme ja naapurimme – kestitsemme itseämme ja aterioimme Hänen kanssaan, meidän ymmärryksemme silmät aukenevat. Kun opetuslapset Emmauksessa muistelivat aikaansa ylösnousseen Vapahtajan kanssa, he sanoivat, että heidän sydämensä hehkui innosta Hänen opettaessaan heitä ymmärtämään pyhiä kirjoituksia. (Ks. Luuk. 24:27–32.) Tämä tulee olemaan totta meidän kaikkien kohdalla.

Lopuksi todistan, että itsemme kestitsemistä Kristuksen sanoilla voi tapahtua milloin tahansa ja missä tahansa, jos valmistamme sydäntämme ottamaan ne vastaan. Itsemme kestitseminen Kristuksen sanoilla tuo elämää ylläpitävää ilmoitusta, vahvistaa oman todellisen identiteettimme ja arvomme Jumalan edessä Hänen lapsenaan sekä johdattaa ystäviämme Kristuksen luokse ja iankaikkiseen elämään. Saanen päättää toistamalla Nefin esittämän kutsun hänen sanoessaan: ”Teidän täytyy ponnistella eteenpäin lujina Kristuksessa, niin että teillä on täydellinen toivon kirkkaus ja rakkaus Jumalaa ja kaikkia ihmisiä kohtaan. Ja nyt, jos te ponnistelette eteenpäin kestiten itseänne Kristuksen sanalla ja kestätte loppuun asti, katso, näin sanoo Isä: Te saatte iankaikkisen elämän.” (2. Nefi 31:20.) Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.