Piispakunta
Väkivalta (apua uhrille)

”Väkivalta (apua uhrille)”, Resursseja neuvontaan, 2020.

”Väkivalta (apua uhrille)”, Resursseja neuvontaan.

Väkivalta (apua uhrille)

Palvelupuhelimet

Piispojen, seurakunnanjohtajien ja vaarnanjohtajien tulee heti soittaa kirkon johtohenkilöille tarkoitettuun palvelupuhelimeen aina kun he saavat tietää väkivallasta. Tästä palvelupuhelimesta saa apua uhrien auttamiseen ja ilmoitusvaatimusten täyttämiseen. Palvelupuhelinnumerot ja lisää tietoa niistä on kohdassa Help Line Numbers.

Yksikään kirkon johtohenkilö ei saa koskaan jättää ilmoittamatta väkivallasta tai neuvoa ketään olemaan ilmoittamatta rikoksesta.

Yhdysvallat ja Kanada

Jos muut jäsenet saavat tietää väkivallasta, heidän tulee ottaa välittömästi yhteys viranomaisiin. Heidän tulee myös neuvotella piispansa tai vaarnanjohtajansa kanssa, joka soittaa väkivaltatapausten neuvontapuhelimeen saadakseen opastusta uhrien auttamiseen ja täyttääkseen ilmoitusvaatimukset.

Yhdysvaltain ja Kanadan ulkopuolisissa maissa

Ota selville, kuinka ja milloin väkivallasta täytyy ilmoittaa. Vaarnanjohtajien ja piispojen tulee heti soittaa ja kysyä ohjausta palvelupuhelimesta, mikäli sellainen on saatavana heidän maassaan. Maissa, joissa palvelupuhelinta ei ole, piispojen, jotka saavat tietää väkivallasta, tulee ottaa yhteyttä vaarnanjohtajaansa. Hän pyytää ohjeita vyöhykkeen lainopillisilta asiantuntijoilta vyöhyketoimistosta (ks. Yleiskäsikirja: Palveleminen Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkossa, 2020, 38.6.2.1, churchofjesuschrist.org). Muiden jäsenten tulee noudattaa kaikkia lain määräämiä ilmoitusvelvoitteita ja neuvotella asiasta piispansa kanssa.

Väkivaltaa ei voi suvaita

Väkivalta on sitä, että kohtelee muita väärin tai laiminlyö heitä (kuten lasta tai puolisoa, ikäihmisiä tai vammaisia) tavalla, joka aiheuttaa fyysistä, emotionaalista tai seksuaalista vahinkoa. Kirkon kanta on, että väkivaltaa ei voi suvaita missään muodossa ja että ne, jotka käyttävät väkivaltaa, ovat tilivelvollisia Jumalan edessä. Tuomittiinpa henkilö väkivallanteosta tai ei, rikkoja on kirkollisen kurinpitotoimen alainen ja voi menettää jäsenyytensä kirkossa (ks. Matt. 18:6; Mark. 9:42; Luuk. 17:2).

Kirkon ensimmäisenä vastuuna väkivaltatapauksissa on 1) auttaa ystävällisesti ja hienotunteisesti niitä, joihin väkivalta on kohdistunut, ja 2) suojella niitä, jotka saattavat joutua alttiiksi väkivallalle. Vaikka tietyntyyppinen väkivalta voi aiheuttaa fyysistä vahinkoa, niin kaikenlainen väkivalta vaikuttaa mieleen ja henkeen. Usein väkivalta tuhoaa uskoa ja voi aiheuttaa uhrissa hämmennystä, epäilyä, epäluottamusta, syyllisyyttä ja pelkoa. Ks. ”Recognizing Patterns of Abuse” ja ”What are signs that someone is being abused?”

Auta uhria ymmärtämään, ettei hän ole vastuussa rikkojan teoista eikä hänen odoteta sietävän väkivaltaista käyttäytymistä.

Ole tietoinen, että rikkojat voivat olla viekkaita, manipuloivia ja petollisia, joten heidän versionsa tapahtumista voi olla erilainen kuin uhrilla. Kaikissa tapauksissa ota ensisijaisesti huomioon uhrin turvallisuus ja varjeleminen.

Kirkon johtohenkilöiden ei odoteta diagnosoivan tai antavan hoitoa niille, jotka kamppailevat väkivaltaan liittyvien mielenterveydellisten ongelmien kanssa, eikä heitä myöskään kannusteta siihen. Kannusta tarvittaessa henkilöä harkitsemaan ammattiavun pyytämistä. Perhepalvelut (mikäli saatavana) voi tarjota neuvontaa ja tietoa johtohenkilöille palveluista heidän paikkakunnallaan.

Kun luet seuraavia tietoja, tavoittele innoitusta näiden ehdotusten sovittamiseen uhrin tilanteeseen, joka saattaa vaihdella sen mukaan, onko uhri puoliso, lapsi, ikääntynyt isä tai äiti vai vammainen henkilö.

Pyri ymmärtämään

Se, että autat uhria tuntemaan, että häntä kuunnellaan ja ymmärretään, voi olla aivan yhtä tärkeää kuin kaikki neuvot, joita voit antaa. Kun puhut uhrien kanssa, pyri osoittamaan rakkautta ja myötätuntoa Vapahtajan tavoin. Väkivallasta kertominen vaatii uhrilta paljon rohkeutta, ja hän saattaa tarvita vakuuttelua ja lohdutusta.

Pysy rauhallisena ja ole valmis käyttämään aikaa siihen, että kuuntelet uhrin pelkoja, epäilyksiä ja huolenaiheita. Harkitse rukoillen seuraavanlaisten kysymysten esittämistä ystävällisesti ja hienotunteisesti, jotta voit paremmin ymmärtää uhrin tilannetta ja havaita hänen tarpeitaan. Pidä huoli siitä, että annat uhrin kuvailla tilannetta omin sanoin sen sijaan että kuulustelisit häntä.

  • Mikä on tilanne?

  • Miten turvalliseksi tunnet olosi?

  • Miten turvassa muut lähipiirissäsi ovat?

  • Keille muille olet kertonut tästä (esim. perhe, vanhemmat, kirkon johtohenkilöt tai viranomaiset)?

  • Mitä tarvitset välittömästi?

  • Liittyykö tähän väkivallantekoon muutakin, mitä minun pitäisi tietää?

Väkivallan uhrit voivat pyytää apua kirkon johtohenkilöiltä parantuakseen hengellisesti. Naisista ja nuorista voi tuntua mukavammalta tavata piispa tai joku muu johtohenkilö, jos mukana on joku ystävä, isä, äiti tai luotettava kirkon johtohenkilö. Huolehdi siitä, että uhri tietää, että hänellä voi olla mukana tukihenkilö.

Auta yksilöä

Kun annat uhrille apua tai tukea, mieti seuraavia ehdotuksia. Muista olla myötätuntoinen ja rakastava, kun ehdotat jotakin.

Auta henkilöä ymmärtämään, kuinka saada parantuminen Vapahtajan ja Hänen sovituksensa avulla (ks. Alma 7:11–12; 2. Nefi 9:21; OL 88:6).

Anna hänelle tunnustusta siitä, että hän on ollut rohkea kertoessaan väkivallanteosta.

Vakuuta uhrille, ettei hänellä ole mitään tarvetta tehdä parannusta siksi että hän on joutunut väkivallan uhriksi.

Kannusta häntä pyytämään pappeuden siunausta.

Ole hienotunteinen uhrin omaa parantumisprosessia kohtaan, joka voi kestää huomattavan kauan. Älä yritä kiirehtiä tai sanella tätä prosessia.

Anna uhrin rauhassa työstää omia väkivallantekoon liittyviä tuntemuksiaan ja haasteitaan, ennen kuin neuvot henkilöä antamaan anteeksi rikkojalle.

Auta häntä tuntemaan olonsa turvalliseksi.

Lisää tietoa on artikkelissa ”How do I stay safe?”

Kannusta uhria apua ja tukea saadakseen kääntymään muiden luottamiensa henkilöiden puoleen – myös tarvittaessa ammattiauttajien puoleen.

Tue perhettä

Väkivalta vaikuttaa sekä perheenjäseniin että yksilöön. Selvitä, miten asia vaikuttaa henkilön puolisoon tai perheeseen, ja toimi tarvittavalla tavalla. Aivan kuten osoitat rakkautta ja huolenpitoa uhria kohtaan, pidä huoli siitä, että osoitat rakkautta ja huolenpitoa perheenjäseniä kohtaan, jotka saattavat kamppailla tai tuntea tuskaa.

Harkitse yhteiskunnan tarjoamien palvelujen tai ammattiavun pyytämistä perheenjäsenille, jotka saattavat tarvita neuvontaa tai tukea.

Auta perheenjäseniä ymmärtämään, kuinka Vapahtaja voi auttaa heitä yksilöllisesti parantumaan (ks. Alma 7:11 ja Matt. 11:28–30).

Anna jatkuvaa tukea uhrin perheelle.

Hyödynnä seurakunnan ja vaarnan resursseja

Jos väkivallan uhriksi joutunut henkilö antaa sinulle luvan kertoa tilanteesta muille, toimi piispan johdolla, jotta voitte selvittää, ketkä seurakunnan johtohenkilöistä tai muista luotettavista henkilöistä voivat antaa jatkuvaa tukea, ohjausta ja apua. (Ks. lisää tietoa asiakirjan ”Hyväksikäytön ehkäiseminen ja siihen puuttuminen” ohjeista.)

Keskustele piispan kanssa, kuinka tukea yksilöä tai perhettä ja kuinka toimia tilanteessa myönteisillä tavoilla.

Auta uhria löytämään tarjolla olevia palveluja tai ammattiapua sekä ottamaan niihin yhteyttä. Ks. ”Should I get professional help?”

  • Näitä voivat olla turvakodit, terapeutit, terveydenhuoltopalvelut, lakiasiainpalvelut ja muu tuki.

  • Tilanteen vakavuudesta ja muista harkittavista seikoista riippuen henkilön saattaa olla tarpeen ottaa yhteyttä viranomaisiin tai pyytää lain suomaa turvaa.

Suhtaudu rukoillen ja hienotunteisesti uhrin tarpeisiin ja siihen, ketkä voidaan nimetä palvelutyösisariksi ja -veljiksi. Voisit tehdä päätöksen tästä uhrin kanssa, jos se on tarkoituksenmukaista. Joillekin uhreille voi olla luontevampaa, että heistä huolehtii palvelutyöaviopari kuin kaksi palvelutyöveljeä.

Voisitte piispan kanssa käyttää seurakuntaneuvostossa tai jossakin muussa kokouksessa aikaa siihen, että johtohenkilöitä koulutetaan väkivallan ehkäisemiseen ja siihen puuttumiseen.