”Väkivalta (rikkojan tarpeet)”, Resursseja neuvontaan, 2020.
”Väkivalta (rikkojan tarpeet)”, Resursseja neuvontaan.
Väkivalta (rikkojan tarpeet)
Palvelupuhelimet
Piispojen, seurakunnanjohtajien ja vaarnanjohtajien tulee heti soittaa kirkon johtohenkilöille tarkoitettuun palvelupuhelimeen aina kun he saavat tietää väkivallasta. Tästä palvelupuhelimesta saa apua uhrien auttamiseen ja ilmoitusvaatimusten täyttämiseen. Palvelupuhelinnumerot ja lisää tietoa niistä on kohdassa Help Line Numbers.
Yksikään kirkon johtohenkilö ei saa koskaan jättää ilmoittamatta väkivallasta tai neuvoa ketään olemaan ilmoittamatta rikoksesta.
Yhdysvallat ja Kanada
Jos muut jäsenet saavat tietää väkivallasta, heidän tulee ottaa välittömästi yhteys viranomaisiin. Heidän tulee myös neuvotella piispansa tai vaarnanjohtajansa kanssa, joka soittaa väkivaltatapausten neuvontapuhelimeen saadakseen opastusta uhrien auttamiseen ja täyttääkseen ilmoitusvaatimukset.
Yhdysvaltain ja Kanadan ulkopuolisissa maissa
Ota selville, kuinka ja milloin väkivallasta täytyy ilmoittaa. Vaarnanjohtajien ja piispojen tulee heti soittaa ja kysyä ohjausta palvelupuhelimesta, mikäli sellainen on saatavana heidän maassaan. Maissa, joissa palvelupuhelinta ei ole, piispojen, jotka saavat tietää väkivallasta, tulee ottaa yhteyttä vaarnanjohtajaansa. Hän pyytää ohjeita vyöhykkeen lainopillisilta asiantuntijoilta vyöhyketoimistosta (ks. Yleiskäsikirja: Palveleminen Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkossa, 2020, 38.6.2.1, churchofjesuschrist.org). Muiden jäsenten tulee noudattaa kaikkia lain määräämiä ilmoitusvelvoitteita ja neuvotella asiasta piispansa kanssa.
Väkivaltaa ei voi suvaita
Väkivalta on sitä, että kohtelee muita väärin tai laiminlyö heitä (kuten lasta tai puolisoa, ikäihmisiä tai vammaisia) tavalla, joka aiheuttaa fyysistä, emotionaalista tai seksuaalista vahinkoa. Kirkon kanta on, että väkivaltaa ei voi suvaita missään muodossa ja että ne, jotka käyttävät väkivaltaa, ovat tilivelvollisia Jumalan edessä. Tuomittiinpa henkilö väkivallanteosta tai ei, rikkoja on kirkollisen kurinpitotoimen alainen ja voi menettää jäsenyytensä kirkossa (ks. Matt. 18:6; Mark. 9:42; Luuk. 17:2).
Kirkon ensimmäisenä vastuuna väkivaltatapauksissa on 1) auttaa ystävällisesti ja hienotunteisesti niitä, joihin väkivalta on kohdistunut, ja 2) suojella niitä, jotka saattavat joutua alttiiksi väkivallalle. Vaikka tietyntyyppinen väkivalta voi aiheuttaa fyysistä vahinkoa, niin kaikenlainen väkivalta vaikuttaa mieleen ja henkeen. Usein väkivalta tuhoaa uskoa ja voi aiheuttaa uhrissa hämmennystä, epäilyä, epäluottamusta, syyllisyyttä ja pelkoa.
Niillä, jotka käyttävät väkivaltaa, on usein muita vakavia selvittämättömiä syntejä tai mielenterveyden ongelmia tai he ovat itse joutuneet väkivallan uhriksi. Jotkut rikkojat tuntevat katumusta, halua tunnustaa syntinsä ja halukkuutta aloittaa parannuksen tekeminen. Toiset saattavat kieltää väärin tekemisen, vähätellä käytöstään tai syyttää jotakuta muuta. Katumuksen ja muuttumishalun arviointi on ensimmäinen askel rikkojan auttamisessa.
Jotkut rikkojat voivat olla viekkaita, manipuloivia ja petollisia, joten heidän versionsa tapahtumista voi olla erilainen kuin uhrilla. Kaikissa tapauksissa ota ensisijaisesti huomioon uhrin turvallisuus ja varjeleminen. Piispojen ja vaarnanjohtajien tulee pyytää neuvoa palvelupuhelimesta laatiessaan turvasuunnitelmaa.
Kirkon johtohenkilöiden ei odoteta diagnosoivan tai antavan hoitoa niille, jotka kamppailevat väkivaltaan liittyvien mielenterveydellisten ongelmien kanssa, eikä heitä myöskään kannusteta siihen. Useimpien rikkojien tulee harkita ammattiapuun hakeutumista. Perhepalvelut (mikäli saatavana) voi tarjota neuvontaa ja tietoa johtohenkilöille palveluista heidän paikkakunnallaan.
Piispojen tulee katsoa julkaisusta Yleiskäsikirja: Palveleminen Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkossa (2020) ohjeita koskien kirkon tehtäviä, temppelisuosituksia ja muita asiaan liittyviä kysymyksiä, kun väkivallanteko on tutkittu ja sen vakavuus on selvitetty. Kun harkitaan jäsenyysrajoituksia nuorille rikkojille, katso julkaisun Yleiskäsikirja kohtaa 32.7.7.
Pyri ymmärtämään
Harkitse rukoillen seuraavanlaisten kysymysten esittämistä, jotta voit paremmin ymmärtää henkilön ongelmaa ja hänen valmiuttaan ja motivaatiotaan parannukseen.
-
Voitko auttaa minua ymmärtämään tilanteen?
-
Kuinka tärkeää sinulle on tehdä parannus?
-
Kuinka olet hyödyntänyt evankeliumin periaatteita voittaaksesi väkivaltaiset taipumukset ja käyttäytymistavat?
-
Mitä olet halukas tekemään muuttuaksesi?
-
Kuinka voin auttaa sinua tehdessäsi parannusta?
-
Liittyykö tähän väkivallantekoon muutakin, mitä minun pitäisi tietää?
Auta yksilöä
Kun neuvot henkilöä, voisit hyödyntää seuraavia ehdotuksia:
Keskustele henkilön kanssa väkivaltaisen käyttäytymisen seurauksista itselle ja perheelle sekä väkivaltaa koskevasta opista ja kirkon menettelytavoista. (Lisää tietoa on kohdassa Kirkon menettelytapoja ja opetuksia.)
Auta henkilöä tuntemaan toivoa ja parantumaan Jeesuksen Kristuksen ja Hänen sovituksensa avulla.
Kun kyse on fyysisestä tai verbaalisesta väkivallasta, auta henkilöä huomaamaan tervehenkisiä, vaihtoehtoisia tapoja reagoida vaikeisiin tilanteisiin tai tuntemuksiin, kuten seuraavat:
-
Anna riittävästi aikaa siihen, että tunteet laantuvat ja reagoit harkiten, esimerkiksi menemällä kävelylle, hengittämällä syvään, laskemalla sataan tai työskentelemällä jonkin askareen parissa.
-
Kerro huolenaiheista tyynesti ilman arvostelua.
-
Käytä aikaa siihen, että huomioit muiden ajatuksia ja tunteita.
Tue perhettä
Väkivalta vaikuttaa sekä perheenjäseniin että yksilöön. Selvitä, miten asia vaikuttaa henkilön puolisoon tai perheeseen, ja toimi tarvittavalla tavalla. Vaikka on välttämätöntä auttaa rikkojaa tekemään parannusta, niin toisinaan uhrit tuntevat tulevansa laiminlyödyiksi, kun vaikuttaa siltä, että johtohenkilöt keskittyvät ensisijaisesti auttamaan rikkojaa. Tarkista säännöllisesti uhrilta, miten hän voi, varmistaaksesi, että myös hänen tarpeitaan täytetään.
Hyödynnä yhteiskunnan tarjoamia palveluja tai ammattiapua perheenjäsenille, jotka saattavat tarvita neuvontaa tai tukea.
Auta perheenjäseniä ymmärtämään, kuinka Vapahtaja voi auttaa heitä yksilöllisesti parantumaan (ks. Alma 7:11 ja Matt. 11:28–30).
Anna jatkuvaa tukea perheessä muille, joihin tilanne saattaa vaikuttaa.
Hyödynnä seurakunnan ja vaarnan resursseja
Pyydä henkilöltä lupa, ennen kuin keskustelet tilanteesta muiden kanssa. Piispojen tulee pyytää neuvoa väkivaltatapausten palvelupuhelimesta, kun herää kysymyksiä luottamuksellisuudesta ja velvollisuudesta suojella.
Auta henkilöä tarvittaessa hakemaan ammattiapua ja saamaan sitä.
-
Hyödynnä paikallisia resursseja, jotka tarjoavat palveluja sopusoinnussa evankeliumin periaatteiden kanssa.
-
Ota yhteys paikallisiin perhepalveluihin tai vyöhyketoimistoon, jotta saat tietoa muista resursseista tai neuvontavaihtoehdoista.
Voisitte piispan kanssa käyttää seurakuntaneuvostossa tai jossakin muussa kokouksessa aikaa siihen, että johtohenkilöitä koulutetaan väkivallan ehkäisemiseen ja siihen puuttumiseen.